Satunnaiset kuvat

Kuningastaimen

Uusimmat

Blogin arkisto

055 Hossan kansallispuisto II

Maanantai 18.4.2016 klo 9:50 - yrjöpoeka

Eilistä päivitystä tehdessäni tiesin, että aiheesta on vielä paljon mietteitä kirjaamatta. Siksi jatkan aiheen pohdiskelua ja mietteet ovat omiani. Mutta vapaasti käytettävissä. Mietteeni lähtevät yrityksestä pohtia, kuinka Hossan brändi voidaan luoda. Me voimme tilata ja tuoda konsultteja ja projektityöläisiä kertomaan, kuinka kaikki pitää tehdä. Kannetaan vettä kaivoon.

Koko ajan on muistettava, että meidän itsemme on rakennettava oma Suomussalmelainen kuva kansallispuistosta. Sen on kuvastettava kaukana olevaa puhdasta ja juuriltaan alkuvoimaista luontoa. Siinä kuvassa ei saa olla muulta tullutta, sinne kuulumatonta ”krääsää”. Suomussalmelainen kielitieteilijä tohtori Alpo Räisänen on kuvannut/suomentanut paikannimeä Hossa/Huossa - kaukana poissa. Se alkuvoimainen kuva on säilytettävä.

Ennen kansallispuiston avajaisia on huolehdittava siitä, että myös ulkoinen kuva alueesta on puhdas. Tarkoitan tällä sitä, että alueelle johtavien tiestöjen pusikoituneet reunat siistitään. Samoin on huolehdittava alueen kaikkien kiinteistöjen yleisilmeen puhtaudesta. Aidan takana ei saa rojottaa sinne kuulumattomia jätteitä. Kuten autonromuja ja käytöstä poistuneita peltotyökaluja. Opasteiden kuntoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Niissä on oltava näkyvillä kuva yhtenäisestä Hossa brändista. Alueesta mistä Hossa alkaa ja missä päättyy.

Puhtauteen on kiinnitettävä näkyvästi huolta myös alueen jätehuollon osalta. Jätteiden käsittely ja lajittelu on tehtävä helpoksi. Alueen puhtaaseen imagoon kuuluisi myös se, että opastuskeskuksessa olisi selkeä kuvitus jätteiden käsittelystä loppuun asti. Kaiken jätteen käsittelyssä kierrätyksellä on oltava kärkisija. Jätevesien puhdistusjärjestelmissä olisi hyödynnettävä kaikkein uusinta osaamista ja tekniikkaa. Kaikella tällä rakennettaisiin kuvaa siitä puhtaasta alkuvoimaisesta Hossan luonnosta.

Mielikuvaa rakennetaan myös sillä, mitä ja minkälaista energiaa Hossan kansallispuistossa käytetään. Aurinko energiaa on käytettävä kaikessa mahdollisessa. Erityisesti kesäisin. Vesi- ja tuulivoiman käyttö muussa energian käytössä on tuotava matkailijalle näkyviin. Nämä ovat pieniä, mutta mielestäni erittäin merkityksellisiä asioita. Kaikki mielikuvat rakentuvat useista pienistä asioista. Lopputuloksena käyttäjä muovaa itselleen kuvan, täyttääkö Hossa Suomi100 juhlavuoden kansallispuiston arvonimen.

Hossan ytimessä opastuskeskuksessa olevassa ravintolassa on käytettävä paikallisia alkuperäisiä luonnontuotteita. Matkailijat etsivät elämyksiä alkuperäisestä kulttuurista ja siihen kuuluu myös ruokakulttuuri. Mämmiä ei pidä tarjota, vaikka se luonnontuote onkin. Kaikkea muuta Suomussalmella ja Hossassa käytettyä ruokaa on oltava tarjolla. Tekisin myös nyt esityksen siitä, että paikalle kutsuttaisiin suomalaisia huippukokkeja. Heidän tehtävänsä olisi rakentaa uusia reseptejä alkuperäisistä ruoista kansainvälisille matkailijoille.

Mistä kukin meistä voisi aloittaa puhtaan kuvan rakentamisen? Hossassa kulkeneena kalastajana aloittaisin yhdestä pienestä asiasta. Yhtään tupakintumppia ei saa jättää alueen luontoon ja vesistöön. Ei minnekään yleisille alueille. Yleisten alueiden vitsauksena pidän myös jokapaikkoihin syljettyjä purukuminjätöksiä.

Hossa/Huossa. Kaukana poissa.

Avainsanat: alporäisänen, puhdasenergia, ruokakulttuuri, puhdasluonto

027 Sekalaista seurakuntaa

Maanantai 29.2.2016 klo 10:30 - yrjöpoeka

Olen saanut viettää pidennetyn viikonlopun rakkaitteni kanssa. Tällä tarkoitan vaimoani, tytärtäni ja kahta iloista neitoa. Nämä pienimmät saivat aikaan sen, että jäi todella vähän aikaa seikkailla netin ihmeellisessä maailmassa. Lastenlasten tiedonjano, iloisuus ja myös vaativuus, ovat parasta hoitoa ikääntyville ihmisille. Tällä tarkoitan erityisesti itseäni. Hienommin sanottuna olen voimaantunut ja taivaalta tulviva kirkkaus kruunaa tämän tunteen.

Kävimme eilen koko joukolla Hyrynsalmen vastaanottokeskuksen ja Irakilaisten kokkien järjestämässä ruokatapahtumassa. Irakilaiset kokit olivat laittaneet pöydän koreaksi. Ruoka oli erilailla valmistettua mihin olemme Suomessa tottuneet. Pääpaino kattauksessa oli erilaisilla kasviksilla. Sitä oli useilla eri tavoilla valmistettuna. Huolimatta valmistuseroista ja mausteitten tulisuudesta, ruoka oli erinomaisen hyvää.

Lapset löysivät itselleen maistuvia tuotteita. Kanaa oli erilailla valmistettuna ja ne maistuivat meille kaikille. Alkuruokana ollut sipulikeitto oli myös nuorimmaisen maun mukainen. Maksaruoka oli itselle hiukkasen liian tulista. Mausteet saivat hien pintaan. Seuratessani muiden paikallaolijoiden ruokailua, näin ruoan maistuvan kaikille. Ruokailemassa oli ensimmäisellä kattauksella vanhempaa väkeä. Nuorempi väki puuttui täysin. Johtuneeko Hyrynsalmen ikärakenteesta?

Kokkeina oli useita nuoria miehiä. Näistä on meillä kohistu ja yleensä negatiivisessa mielessä. Minun silmissäni he olivat aika ujoja. Paikalla oli yksi nuori nainen ja kuten vaimoni heti totesi, hän oli uskomattoman kaunis. Kaikesta pelottelusta huolimatta tämä nainen ei ollut pukeutunut mihinkään kaiken peittävään kaapuun. Päällään hänellä oli aivan tavanomaiset länsimaiset vaatteet. Naisen tumma kauneus oli tyrmäävä.

Olen huomannut omassa ns. ystäväpiirissäni (facebook) ilmiön, joka on aika yleistä Suomessa. On aivan sama mistä aiheesta aloitat keskustelun, nin pian joku vetää keskusteluun turvapaikanhakijat. Tämän kaltainen keskustelu ei johda yhtään mihinkään ja yleensä tämä trollaus vaientaa muiden keskustelun.

Kummallista on se, kuinka heidän elämänsä on täyttänyt yksi ainoa asia. Yleensä tällainen käyttäytyminen oli luonteenomaista nuorena, kun ensimmäistä kertaa rakastuttiin toiseen sukupuoleen. Silloin maailman täytti se rakastuminen ja muusta ei oikein osannut puhuakaan. Olisiko tässä käyttäytymisen tutkijoille työsarkaa? Trollaajat ovat myös alkaneet pukeutua samanlaisiin vaatteisiin. Tunnusomaista on musta hupullinen pusero ja selässä sekavaa tekstiä.

Kaikkein huvittavinta on juuri näiden (miesten) vaatimukset pukeutumisesta. Vaatimuksia he esittävät maahanmuuttaneille. Se hupaisuus tulee heidän omasta pukeutumisestaan. Musta takki, pää hupulla peitettynä. Kaiken lisäksi he ovat arkoja kameroille. Laahustavat isolla joukolla kaupunkien varjoisia kadunvierustoja. Näillä on vaatimuksena, että muun maalaisten pitäisi pukeutua suomalaisiin vaatteisiin.

Pitäisikö heidän sitten pukeutua mustaan hupulliseen puseroon. Selässä valkoisella arabiankielinen teksti?

Saat mitä tilaat. Tämä slogani on rautaa!

Avainsanat: isovanhemmatjalastenlapset, irakilainenruokakulttuuri, pukeutumiskoodimaahanmuuttajille