Satunnaiset kuvat

Ei muuta kuin menoksi

Uusimmat

Blogin arkisto

074 Missä mennään

Maanantai 6.6.2016 klo 10:12 - yrjöpoeka

Tätä voi hyvin kysyä, kun lukee uutisia tuomareihin kohdistuvista uhkauksista ja painostuskeinoista. Samalla kun vaalimme sananvapautta, me vaalimme myös oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja sen vapautta toimia ilman pelkoa. Suomen muuttuminen on näkyvissä myös tässä. Kynnys solvauksiin ja suoranaisiin uhkauksiin on laskenut. Pahoin pelkään sitä, että jatkossa tulemme näkemään myös suoraa toimintaa. Ihmisiä ei pidättele enää mitkään sovinnaiset arvot.

Meillä on menossa tilanne, jossa tulevaisuudessa korkeat poliittiset päättäjät ja virkamiehet eivät kulje vapaasti toreilla ja kaduilla. Suomi tunnetaan siitä, että täällä voi törmätä lenkillä olevaan presidenttiin: Kaiken lisäksi presidentti voi suostua selfie kuvien ottamiseen. Missä muualla voisi olettaa näin tapahtuvan? Turvallisuus ja vapaa liikkuminen on minusta olennainen osa suomalaisuutta. Siksi poliisin ja oikeuslaitoksen on kovalla kädellä puututtava kaikenlaisiin uhkailuihin.

Pahoin pelkään sitä, että myös politiikan tekeminen vaikeutuu tulevaisuudessa, mikäli tällaisen menon annetaan jatkua. Oltuani mukana useissa vaaleissa, olen huomannut muutoksen tapahtuvan. Poliittisiin tilaisuuksiin tullaan häiriköimään ja jopa selvin päin. Olen tavannut myös niitä, jotka voimistavat sanomaansa alkoholin myötävaikutuksella. Tavallinen suomalainen katsoo aina hiljaa räyhääjiä ja eivät halua puuttua uhkaaviin tilanteisiin. Olen vielä selvinnyt asioista puhumalla, mutta suunta huolestuttaa.

Pääministeri Aleksander Stubbia vastaan hyökännyt vasmmistoradikaali on koettu ”ajattelevissa” piireissä sankariksi. Kaikkinainen hyökkäily fyysisesti vasustajiksi koettuja vastaan on tuomittavaa. Olemme voineet luottaa siihen, että kaikki vaikuttajamme ovat voineet vapaasti kulkea keskellämme. Tällaisen toiminnan hyväksyminen johtaa suoraan anarkiaan. Mieleltään nyrjähtäneet voivat entistä helpommin ottaa kovempia keinoja käyttöön.

Kun vilkaisee jotakin maahan muuttoa vastustavaa viestiketjua, siellä on suorastaan puistattavia kirjoituksia. Kirjoituksista huokuu viha toisia erilaisia ihmisiä kohtaan. Vihaa myös kohdistetaan toisiin suomalaisiin, toivoen heille tapahtuvan jotakin kauheaa. Raiskauksia, kaulojen katkomisia. Näitä viestejä sitten tykätään ja niitä kompataan. Koska tätä julkaistaan nimellä ja kuvalla eri keskusteluketjuissa, silloin on yksi kynnys jo ylitetty. Mitä enemmän tätä toistetaan, sitä hyväksyttävämpänä ne koetaan näissä piireissä.

Kaiken lisäksi oikeuslaitos puolustaa tarvittaessa näitä reppanoita, mikäli joku loukkaa heidän kunniaansa. Olen saanut tämän omakohtaisesti kokea menneenä vuotena. Vuosikausia solvanneen ja uhkailleen tumpelon saatua minulta sanarieskaa, hän peräsi kunniaansa oikeudessa. Suomen hyvä oikeuslaitoskatsoi, että jatkuvaa solvaamista ja paskanheittoa harjoittavan kunniaa oli loukattu minun toimestani. Tästä huolimatta perään oikieuslaitokselta kovia toimia vihapuheiden ja uhkailujen kitkemiseksi.

Onko Suomi menossa anarkiaan? Sanavapautta uhataan. Oikeuslaitokseen ja tuomareihin suuntautuu entistä enemmän uhkaa. Pitäisikö meidän kaikkien sanoa ääneen, nyt riittää?!

Vai olemmeko nukkuneet liian kauan ruususen unta?

Avainsanat: tuomioistuin, turvallisetkadut, vapaus, radikalismi, ruususenunta