Satunnaiset kuvat

Spu Varo ja minä ite

Uusimmat

Blogin arkisto

066 Biofood

Torstai 12.5.2016 klo 15:04 - yrjöpoeka

Suomessa on menossa taas kerran buumi, jossa kaikki maakunnat haluavat tehdä yhtäaikaa samaa. Jokainen maakunta haluaa uuden bio-sellu tai sellutehtaan. Kukaan ei pysähdy ajattelemaan, että juuri vastaikään on lopetettu useita suuria tehdaslaitoksia, jotka käyttivät puuta. Nyt puun eteen on ympätty sana bio ja kas, jokainen haluaa sellaisen omaan maakuntaan.

Myös meillä Kainuussa on sama kaiku askelten. Kainuu hamuaa uutta bio-sellutehdasta. UPM lakkautti sellutehtaan Kajaanista ja sen tehdasalueelle on noussut vuosikymmenen aikana aivan uutta teollisuutta. Kajaani kuitenkin haluaisi tehtaan ja mukana paikkakunta kilpailussa on Paltamo ja Suomussalmi. Itse pidän Suomussalmea kaikista parhaimpana vaihtoehtona, koska me olemme täällä keskellä puuvarantoja.

Jatkossa tulemme näkemään vielä paljon keskusteluja uusien tehtaiden päästöistä. Yksikään tehdas ei ole, eikä tule olemaan päästötön. Suomussalmen suuret järvet ovat valmiiksi raiskattuja, joten niiden vaurioitumisesta ei ole pelkoa. Suurin järvi, eli Kiantajärvi kokee säännöstelyn haitat neljän (4) metrin vaihteluilla. Toinen suuri järvi, Vuokkijärvi, kokee vielä pahemmin säännöstelyn haitat. Siellä vesi humppaa peräti kuusi (6) metriä. Rantoja syö jatkuva eroosio aiheuttaen jatkuvia haittoja.

Suurin osa sellutehdas hankkeista on pelkkää haavetta. Mikäli tehdas jonnekin perustetaan, se perustetaan liiketaloudellisin perustein. Siinä ei paljoa auta kuntien ja maakuntien toiveet uusista työpaikoista. Toki se on lottovoitto sille alueelle ,mihin sellainen nousee. Hyvää asiassa on se, että jälleen kerran koetaan puun olevan Suomen selkäranka.

Kirjoitin otsikon siitä syystä, että itse yritän pitää esillä Suomussalmen Ruokapuistoa. Suomussalmi elää puhtaan luonnon keskellä ja meillä sijaitsee yksi suurimmista lunnnonmarjojen jalostajista, Kiantaman jaloste. Koska muualla maailmassa ja erityisesti Kauko-Idässä on pulaa puhtaasta ruoasta, niin silloin meidän tulee koko ajan kehittää sen tuomia mahdollisuuksia.

Paljon puhutaan kuntien mahdollisuuksista käyttää koulujensa ruokahuollon lähteenä lähituottajia. Joka kerran se pysähtyy siihen, että paikkakunnalla ei ole sellaisia yrityksiä, joka voisivat tuottaa riittäviä määriä raaka-ainetta, tai puolivalmisteita. Mikäli tähän törmätään jatkuvasti, niin silloin tässä kohden on selvä markkinarako. Joka kunnassa ei voi sijaita isoja jalostajia, mutta esimerkiksi Suomussalmella siihen olisi hyvät mahdollisuudet. Väkimäärään nähden meillä on Kainuussa eniten tätä teollisuutta.

Itse koen turhauttavaksi puhumisen ruokateollisuuden puolesta. Sitä ei koeta sillä tavalla seksikkääksi, kuin bio-sellu, tai ict-ala. Ruokateollisuus voisi ympätä itselleen etuliitteeksi biofood. Kenties sitten kuntien luottamus- ja virkajohto kokisi uuden ajan koittavan. Toki ymmärrän sen, että aina tarvitaan osaavia ja asiaan vihkiytyneitä yrittäjiä. Valitettavasti niitä ei synny tyhjästä, koska sen eteen ei tehdä työtä.

Toivoisin kunnan oman elinkeinotoimen joskus heräävän tähän mahdollisuuteen. Tämä lienee täysin turha toive. Luottamushenkilönä koen, että kaikki puhumani kaatuu kuin vesi hanhen selästä.

Kolme pointtia. Biofood. Biofood. Biofood.

Avainsanat: biosellu, säännöstelynhaitatsuomussalmenjärvissä, biofoodruokaa