Satunnaiset kuvat

Orpo  ja Varo

Uusimmat

Blogin arkisto

114 Tämäkö urheilua

Sunnuntai 7.4.2019 klo 12:21 - yrjöpoeka

Olen kalastasnut jo lähes kuusikymmentä vuotta. Kalastusmuotoina ovat onkiminen, pilkkiminen ja vapavälinein suoritan uistelua ja perhokalastusta. En ole koskaan tykännyt verkkokalastuksesta. Lapsuudessani sitä oli pakko tehdä isäni käskystä. Suurelle perheelle piti saada syötävää nopeasti ja helposti. Syksyisin oli tuskallista kitkutella polkupyörällä 10 kilometrin matka järvelle, satoi tai paistoi. Silooin oli muikunpyynnin aika. Kun kasvoin kodistani erilleen, pääsin myös tästä kalastusmuodosta pois.

En ole sitä kaivannut ja olen saanut aivan riittävästi kalaa vapavälinein. Vaimoni mielestä joskus liiankin tehokkaasti. Nyt asumme kahden ja kalan kantaminen kotiin ei ole se ykkösasia. Voin itse päättäää minkä verran otan kulloinkin kalaa ja myös valikoida minkä kokoista ja mitä lajia tuon kotiini. Olen vuosikymmenten aikan satsannut erityisesti perhokalastukseen paljon ja koskaan ei siinä ole välineita tarpeeksi. Sidon perhot itse ja olen oppinut jotenkin tekemään pyytäviä malleja omiin käyttötarkoituksiini ja -tapoihini liittyen.En ole koskaan miettinyt syvällisesti käyttämiäni aktiivisia kalastusmuotoja. Nyt sain herätyksen tutkia netin kautta, mitä kaikkea kalastuksesta puhutaan ja kirjoitetaan.

Wikipedia, tuo kaiken tietävä lähde kertoo, että minun kalastustapani on urheilukalastusta! Minä olen kalastanut, en urheillut. Olen ottanut vain sen mitä olen tarvinnut. En tämän jälkeenkään miellä kalastustani urheiluksi. Kalastus on minulle yksi tapaa elää luonossa. Nauttia siitä ja sen tuotoksista, kuten saamistani kaloista. Wikipedia nimeää pyydä ja päästä (catch & release) kalastusta urheilukalastuksen kuningaslajiksi. Tässä tavassa kaikki saatu saalis vapautetaan. Minä en nimitä sitä urheiluksi. Siinä ihminen haluaa nauttia siitä, että riepottelee siiman päässä villejä kaloja. Kalan pyristely siiman päässä ei ole leikkiä, eikä urheilua. Kaloille siinä on kysymyksessä henki ja elämä.

En halua urheilla ja kiusata kaloja vain sen vuoksi, että tyydyttäisin ”urheilullisen” viettini. Minä pyydän tarkoituksella jotakin lajia ja otan vain sen mitä tarvitsen. Kalakantojen suojaksi on tehty lakeja ja asetuksia. Niiden tarkoituksena on vahvistaa kalakantoja ja estää ylikalastusta. Kaloille on asettu pyyntiakoja vuodenkierron mukaan, kuten kaikki virtavesien lohikalat. Kaloille on asettettu alamitta rajoituksia, jottei esim. lohokaloja pyydetä ennen niiden ensimmäistä kutukertaa. Näitä rajoituksia on noudatettava ja kaikki sellaiset saaliskalat vapautettava. Se tehdään kalojen takia, ei ihmisen ”urheilun” takia.

Kilpakalastusta voi sitten kutsua urheiluksi. Siihen valmistaudutaan aivan kuten urheilijat valmistautuvat. Tässäkin lajissa huipulle pääseminen vaatii harjoitusta ja toistoja. On tunnettava välineet, saaliskalojen tavat ja vesiympäristö. Kaikkialla kehitellään kikkoja kalojen siiman päähän saamiseksi. Kehitellään ravintoaine houkuttimia ja välineitä. Joskus mieleeni on tullut kyyninen ajatus, että kaikki tämä tehdään välinevalmistajien ehdoilla. Kaikkein helpoimmin tämän näkee uisteluveneiden varustelussa. Vapoja on veneiden reunoilla paljon. Tekniikka jyllää, kalat on löydettävä, etsittävä oikea syvyys pyydoille. Tässä auttaa kalakaiut ja karttaplotterit. On siinä tavallisella yhden vavan heiluttajalla ihmettelemistä.

Omat varusteeni ovat vain arkista kalastusta varten. Varsinainen pyhä koittaa silloin, kun pääsen uittamaan tekemäni perhot lohijokeen. Teno tai Lakselv.

Silloinkaan ei urheilla. Silloin hiljennytään.

Avainsanat: urheilukalastus, wikipedia, saalisvietti, kilpakalastus, uisteluveneidenvarusteet