Satunnaiset kuvat

Orpo

Uusimmat

Blogin arkisto

187 Entä jos

Torstai 25.7.2019 klo 14:22 - yrjöpoeka

Viisaat ovat kertoneet Saimaan vesistön olleen yhteydessä jääkauden jälkeiseen merialueeseen. Jääkauden loputtua maanpinta kohosi ja Saimaasta muodostui sisävesi. Järvestä oli yhteys jokien kautta mereen ja on yhä, joskin padottuna. Silloisista merien asukkaista suurimmat, eli hylkeet sopeutuivat ajankuluessa entistä suolattomampaan veteen. Samoin lohikanta muotoutui nykyiselleen.

Tänään kohkataan ilmastonmuutoksesta ja uhkaillaan merien pinnan nousulla. Voisiko Saimaa yhtyä uudelleen merivesiin? Sitä en usko ihan tällä syönnillä, vaikka kuinka siitä varoiteltaisiin. Ilmasto hysteerikot puhuvat valtavien jäämassojen jo kadonneen ilmaston lämpenemisen johdosta. Meren pinta on itsepäisesti pysynyt samana. Saimaan norpaksi kutsuttu hylje on tutkijoiden ja hysteerikkojen mukaan katoamassa kartalta. Lunta on talvisin kolailtu hylkeiden pesiksi ja se on turhaa työtä, jos ilmasto lämpenee. Nyt ollaan norpan puolesta huolissaan. Luonnon ei anneta toimia kuten sen kuuluu. Saimaan rannoilla asuvien ihmisten kalastaminen järvellä halutaan kieltää, jotta norppa selviäisi. Hullua puuhaa. Nälkäinen ihminen on pahantuulinen ja pelkällä ruoholla se ei elä.

Entäpä jos annettaisiin luonnon tehdä työtään. Tässä olisi nyt hysteerikoiden hyvä seurata evoluution kulkua. Kuten aikoinaan yhteyden katkettua mereen hylje selvisi niin samoin kävisi nytkin. Mikäli jäät loppuvat, hylje alkaa synnyttää järven luodoille, kun muutakaan paikkaa ei ole. Mitäpä jos nämä ilmastoahdistuneet saavat päähänsä jäähdyttää Saimaan vesistöä jääpeitteen pysyttämiseksi? Sekin voi olla mahdollista, koska tämä ihmisjoukkio kuvittelee estävänsä luonnon kierron kylmästä lämpimämpään.

Ilmastoahdistus ei ole vielä mitään sen rinnalla, kun puhutaan punkki hysteriasta koiran ystävien joukossa. Joissakin paikoissa on olemassa punkkialueita ja siellä on suositeltu rokotteen ottamista. Rokote ei sinällään tietenkään estä punkkia puremasta. Tätä ei sanota hätääntyneille ja huolestuneille. Punkkirokotetta valmistavat yhtiöt takovat hyvää tulosta kaikkialla Suomessa. Vaikka kaikkialla ei ole edes tavattu punkkia ja ei tavata vielä pitkään aikaan. Kun kuuntelen keskusteluja sivusta, tunnen itseni ahdistuneeksi. Siitä syystä, että miten ihmiset ovat saaneet hysteerisen tartunnan. Toiset ilmastosta ja toiset punkeista. Jotkut vieläpä molemmista.

Entäpä jos me pysähtyisimme. Kuuntelisimme mistä puhutaan. Ottaisimme selvää aiheen faktoista, ei mielikuvista ja pelkotiloista. Jättäisimme pelon profeettojen puheet sivummalle. Jatkaimme saunojen lämmittämistä, koska suomalainen sauna on se joka saa ihmisen rauhoittumaan. Söisimme hyvää ruokaa kuten ennenkin, ilman mitään syyllisyyttä. Pitäisimme huolta itsestämme ja toisistamme, kuten täällä on aina tehty. Entäpä jos tämä toive on liikaa? Entäpä jos meidät ihmiset on luotu ahdistumaan aivan kaikesta? Aina sataa. Sitten on liian kuuma. Lunta tulee liian paljon. Lunta ei tule riittävästi. Tätä rataa loputtomiin. Mikään luonnossa ei ole ihmisen mieleen.

Ennen vanhaan sitä vain oltiin. Sopeuduttiin siihen mitä luonto tarjosi. Ja hyvä oli ihmisen olla. Sitä voi kutsua myös evoluutioksi.

Avainsanat: ilmastoahdistus, pelonlietsonta, saimaannorppa, punkkihysteria, suomalainensauna

177 Suomessa ei ole tilaa suomalaisille

Torstai 4.7.2019 klo 21:01 - yrjöpoeka

Samaan aikaan kun osa kansalaisista tuskailee maahamuuton kanssa, osa kansankunnasta yrittää estää ihmisen elämisen täällä. Tätä seuratessa on itselle tullut mieleen se, että Suomi pitäisi paketoida ja pistää pulloon. Siellä kansakunta saisi itsekseen tuskailla. Ollakko vaiko ei olla.

Kaikissa Suomen rannikkokaupungeissa ja tänään jo syrjäisimminklin tuppukylän torilla on yksi ihmisiä haittaava ilmiö, lokit. Useat linnut ja myös nisäkkäät sopeutuvat erittäin nopeasti ihmisen rakentamiin ympäristöihin. Siinä auttaa erityisesti se, että rakennetuilla alueilla niiden ravinnon saanti helpottuu. Ja se tapahtuu tietysti ihmisen toimesta. Muinaisina aikoina eivät lokit eläneet kaupungeissa, koska siellä ei ollut jaettavissa helppoa ruokaa. Lisäksi linnuille ja muille pieneläimille koittivat lopun ajat ihmisen lähellä.

Tänään on toisin. Tänään lokkiyhdyskunta terrorisoi ihmisten jokapaäiväistä elämää Oulussa. Toreilla ja missä tahansa ne hyökkäävät ihmisten käsissä olevan ruoan kimppuun ja ne eivät pelkää enää ihmistä. Ne tietävät, että ne saavat terrorisoida aivan rauhassa, koska niillä on suojelijat. Lokki on äärimmäisen älykäs ja se uskoo vasta sitten, kun niitä aletaan ampumalla lopettaa. Juuri näin tulisi Oulussakin tehdä. Siellä on pyritty hakemaan lupia, että josko viritettäisiin siimoja torin ylle. Lokki on niin viisas, ettei se niitä arastele. Se osaa väistellä niitä ja kulkea jalkaisin kohteen tykö. Siitä on helppo ponkaista liikkeelle hampurilainen nokassaan.

Saimaalla on noussut kohu muutaman norpan poikasen joutumisesta verkkoihin. Ihminen asutti aikoinaan Saimaan rannat ja aloitti sen vedenviljan pyytämisen. Tänään ihmisen pitäisi väistää ja antaa norppien puuhastella siellä. Siinä on se kummallisuus, ettei se sitäkään saa tehdä rauhassa. Suuria laumoja erilaisia maailmanparantajia kasailee keväisin lunta kolaamalla pitkin Saimaan rantoja. Siitäkin voisi joku jo sanoa, että turhaa työtä teette. Ilmasto kuulemma lämpenee niin, ettei Saimaassa kohta ole jäätä. Maalaisviisaudella voisi myös sanoa, että norppa joko sopeutuu tai tuhoutuu. Näin se evoluutio on aina toiminut. Paljon ennen ihmistä.

Osa ihmisistä ei salli toisten ihmisten elää rauhassa kotonaan tai asuinympäristössään, turvassa kaikilta uhkatekijöiltä. Lokkia ei saa tappaa vaikka siitä on selkeästi haittaa ihmisen turvallisuudelle ja olemassa ololle. Saimaassa eivät saa ihmiset enää kalastaa ja kulkea, koska toisten mielestä norpilla on suurempi oikeus. Suomi ei olisi tällainen kansakunta, jos ammoisina aikoina olisivat metsästäjät ja kalastajat kokeneet tällaista. Kaikilla oli nälkä ja silloin syötiin luonnonmukaisia eväitä. Tänäänkin juuri se eläimiä suojeleva osa vaahtoaa siitä, että ihmisten tulisi syödä luonnonmukaisia eväitä. Kala ja norppa ovat sitä erityisesti.

Samoin heillä on visio suuresta maahanmuutosta, joka tapahtuu Afrikasta tänne pohjoiseen. Mikäli niin käy, norpat on pian syöty nälkäisiin suihin. Siinä ei auta banderollien esittely norpan oikeuksista. Nälkä on hyvä opettaja. Ja norppa hyvää evästä.

Jossakin vaiheessa jokin ”puolue” herää puolustamaan ihmisten oikeuksia. Sillä on oma gallup vaikutuksensa.

Avainsanat: ouluntorilokit, siimojenvirittelyä, saimaannorppa, verkkokalastuksenkieltäminen, ihmistenoikeudet

119 Suojelua ja suojelua

Keskiviikko 23.5.2018 klo 14:01 - yrjöpoeka

Maailma on tänään täynnä kaikenmaailman suojelijoita. He haluavat suojella luontoa kaikin mahdollisin tavoin ihmisten kosketukselta. Saimaannorppa on relikti jäänne ja sen kerrotaan olevan uhanalainen. Vesistöä on suojeltu jo paljon vain norppien käyttöön ja lisää ollaan suojelemassa tuhansia hehtaareita. Lähtökohtana suojelijoilla on, ettei ihminen saa vaarantaa norpan olemassaoloa ja siksi on suojeltava aina vaan lisää.

Suojelijat ovat siitä kummaa väkeä, ettei norpan elämään saisi ihminen vaikuttaa. Kummallista on se, että vuosittain kolataan lunta pitkin Saimaata norppien pesäpaikoiksi. Eli tässä kohden ihminen saa fyysisesti puuttua luonnonvalintaan. Kaiken lisäksi nyt on tullut selväksi, että norppa ei välttämättä tarvitse ollenkaan lumienkolaajia poikasten turvaksi. Koska norppa on relikti, sen on ollut sopeuduttava suolattomaan veteen. Siksi on luonnollista, että ilmaston muuttuessa sen on muutettava syntymisen ihmettä olemassaolevan luonnon mukaan. Muutoin sen edessä on häviäminen suomalaisesta luonnosta.

Onko norpan tulevaisuus sama kuin merimetson. Kun se ilmestyi Suomen luontoon, sitä kummasteltiin ja sitä haluttiin suojella. Nyt se on levinnyt kohta kaikkialle Suomeen ja se paskoo kohta sisävesien saaria valkoisen kuoleman alle. Eli suomeksi sanottuna paskoo saaret umpeen. Kun ilmasto lämpenee, niin siirtyykö norppa kohti pohjoista ja valtaa uusia ja uusia järviä suojelijoiden kohteiksi. Kalastajille se tietää todella ankeita aikoja. Jos uskaltaisi veikata, niin kohta joku suojelija kiikuttaa norpan uuteen järveen. Enkä sano tätä leikilläni.

Kun järvestä puhutaan, niin suojelijat ovat jo lämmenneet kalojen kaikkinaiselle suojelulle. Animalia järjestö on polkaissut liikkeelle kampanjan nimeltä Kalarakas. Animalian aktivistit ovat nyt huolestuneet kalojen eläinoikeustilanteesta. Milloin he ovat halaamassa puita ja milloin hakemassa esim. Romaniasta katukoiria Suomeen suojeltaviksi. Nyt heillä on välähtänyt kokonaan uusi ajatus, jolla kaikki vesistöt saataisiin kokonaan suojelluiksi. Sitä minä en tiedä, mitä ihmisten tulee sitten syödä? Ilmeisesti ruohoa kuten Pohjois-Koreassa. Siinä on mielestäni ongelma. Mikä on kasvien eläioikeustilanne?

Ymmärrän oikein hyvin tarkoituksen mukaisen suojelun. Metsiä ja luontoa on suojeltava, mutta se ei saa vaarantaa ihmisten elämistä. Suomalainen luonto tuottaa valtavasti lisäarvoa oikealla suojelulla. Sitä on pystyttävä käyttämään myös ihmisten hyväksi, esimerkiksi luontomatkailuun liittyen.

Suomalaiset vesistöt pystyisivät tuottamaan huomattavasti enemmän kalaa ihmisten ravinnoksi. Valitettavasti meillä on olemassa järjestelmä, jossa vanhat kateelliset ukonkäppänät päättävät mitä vesistöissä saa tehdä. Tutkikaapa missä tahansa kotiseuduillanne kalastuskuntia. Huomaatte mitä tarkoitan ukonkäppänöillä. He ovat täysin vieraantuneet jo tästä päivästä ja tulevaisuudesta. Seuraavaksi tutkikaa mitä ne ukkokerhot oikein touhuavat. He touhuilevat kalastuskorttivarojen turvin. Sitä rahaa ei haluta jakaa kalojen määrän kasvattamiseen. Sillä turvataan ukkoköörien matkustelua ja kokoustelu.

Suojelijat suojelevat kaiken omalla tavallaan. Ukkoköörit eivät halua suojella, vaan estää. Kohteina molemmilla ihmiset.

Avainsanat: saimaannorppa, reliktijäänne, merimetso, animalia, kalarakaskampanja, kalastuskunnat, kalastuskorttivaroillaeläminen

140 Kotijokeni Kuusinki

Maanantai 3.7.2017 klo 12:25 - yrjöpoeka

Kuusinkijoki on ollut minulle melkein pyhiinvaelluspaikka jo vuosikymmeniä. Pikkuhiljaa vuosien kuluessa opin hiukkasen kalojen sielunelämästä ja Kuusingin Kuningas Taimen tarttui yhä useammin tarjoamaani perhoon. Valtava määrä on muistikuvia eri tapahtumista ja aika kultaa jo useita muistoja. Vuosikymmneten mittaan joen kalakanta on kuihtunut varjoksi entisestään. Syynä on tietysti kalastuspaine, joka oli 1990-luvulla ajoittain suunnaton. Tänään voi kalastaa joella, ilman että törmää yhteenkään toiseen kalastajaan. Se kertoo joen tilasta hyvin paljon.

Kalakantojen hoitoon ei ole enää satsattu vuosiin. Emokalojen pyynti on lopetettu ja kalankasvatuslaitos tyhjillään. Välillä tuntuu oikeasti siltä, ettei Kuusamon kaupunki oikeasti ymmärrä, kuinka arvokas taimenjoki Kuusinki on maailman mittakaavassa? Kuusinkijoen taimen ei nouse syönnökselle, vaan nousee jokeen kutemaan. Käyttäytyminen on täysin lohenkaltainen. Taimenkanta on niinsanottu reliktijäänne. Aikanaan Neuvostoliitto rakensi voimalaitoksia ja niin myös Venäjän puolella oleva suuri Pääjärvi eriytyi irti merestä.

Aikana ennen voimalaitosta meritaimen nousi Pääjärveen laskeviin jokiin kutemaan. Rakentamisen jälkeen meritaimenen kotijärveksi tuli Pääjärvi ja se on suvun syönnösalue nyt. Saimaan norpaa suojellaan kaikin tavoin sen relikti ominaisuuden takia. Kuusinki-, Kitka- ja Oulankajoen kannat olisivat isonkin metelin arvoisia. Mutta ei näytä tämä asia kiinnostavan Kuusamon kaupungin johtoa, vaikka pitäjä kehuu runsaalla matkailutarjonnallaan. Rikkaat ulkomaiset turistit ovat nyt löytäneet pohjoisen. Siinä joukossa on valtavasti kalastaja potentiaalia valmiina kantamaan matkailu euroja pitäjään.

Tästä muistelustani huolimatta kävin nyt 5-vuoden tauon jälkeen oikeasti kalastamassa tällä kotijoellani. Lähdin vaimoni kanssa karavaani-reissulle viikonlopuksi. Illan aikana näimme muutaman ajoneuvon käyvän tienpäässä ja hetken aikaa joella. Koska ei kala ei nykinyt, he poistuivat. Grilliruokailun jälkeen nukutti jo niin makeasti, että oli aika nukkua hetki. Aaamuyöllä laitoin termospulloon kuumaateetä ja eväät. Olin jo iltasella laittanut perhovapani kuntoon ja valinnut siihen juuri edellisenä päivänä rakentamani perhon.

Joella ei ollut ketään. Ilma oli todella kylmä jokivarressa, mutta ei aivan laskenut nollarajaan. Otin ensimmäiseksi runsaasti kuvia tutusta joesta ja ympäristöstä. Sen päätteeksi kahlasin jokeen, joka oli todella kovassa tulvassa myöhäisen kevään takia. Noin kymmenen minuutin heittelyn jälkeen perhooni jysähti oikein kunnolla ja kala tarttui hyvin kiinni. Tuttuun tapaan taimen antoi kalastajalle kierroksia hyppiessään pitkin suvantoa. Väsyttelin kirkasta hopeanhohtoista kalaa parikymmentä minuuttia ja nostin sen pyrstöstä tarttumalla kuiville. Näin sen heti suureksi uroskalaksi ja painoksi puntari kertoi 4.6 kiloa.

Joen anti oli itselleni sellainen, että tiesin viikonlopun menevän yhdessä oloon vaimoni kanssa. Sunnuntai aamuna kävin kameran ja vavan kanssa vielä joella hakemassa muistikuvia. Niitä sain. Laitan oheen muutaman kuvan joesta ja kalasta. Kuvat kertovat kaikille, että tällainen kala ja sen joki ovat paremman kohtelun arvoisia.

IMGP4571-crop.JPG
Hieman ennen ottia otettu kuva
IMGP4555-crop.JPG
Se on siinä!

IMGP4554-crop.JPG

Avainsanat: kuusinkijoki, pääjärvi, reliktijäänne, saimaannorppa, kuusinginkuningastaimen