Satunnaiset kuvat

metsakurjenpolvi3

Uusimmat

Blogin arkisto

119 Suojelua ja suojelua

Keskiviikko 23.5.2018 klo 14:01 - yrjöpoeka

Maailma on tänään täynnä kaikenmaailman suojelijoita. He haluavat suojella luontoa kaikin mahdollisin tavoin ihmisten kosketukselta. Saimaannorppa on relikti jäänne ja sen kerrotaan olevan uhanalainen. Vesistöä on suojeltu jo paljon vain norppien käyttöön ja lisää ollaan suojelemassa tuhansia hehtaareita. Lähtökohtana suojelijoilla on, ettei ihminen saa vaarantaa norpan olemassaoloa ja siksi on suojeltava aina vaan lisää.

Suojelijat ovat siitä kummaa väkeä, ettei norpan elämään saisi ihminen vaikuttaa. Kummallista on se, että vuosittain kolataan lunta pitkin Saimaata norppien pesäpaikoiksi. Eli tässä kohden ihminen saa fyysisesti puuttua luonnonvalintaan. Kaiken lisäksi nyt on tullut selväksi, että norppa ei välttämättä tarvitse ollenkaan lumienkolaajia poikasten turvaksi. Koska norppa on relikti, sen on ollut sopeuduttava suolattomaan veteen. Siksi on luonnollista, että ilmaston muuttuessa sen on muutettava syntymisen ihmettä olemassaolevan luonnon mukaan. Muutoin sen edessä on häviäminen suomalaisesta luonnosta.

Onko norpan tulevaisuus sama kuin merimetson. Kun se ilmestyi Suomen luontoon, sitä kummasteltiin ja sitä haluttiin suojella. Nyt se on levinnyt kohta kaikkialle Suomeen ja se paskoo kohta sisävesien saaria valkoisen kuoleman alle. Eli suomeksi sanottuna paskoo saaret umpeen. Kun ilmasto lämpenee, niin siirtyykö norppa kohti pohjoista ja valtaa uusia ja uusia järviä suojelijoiden kohteiksi. Kalastajille se tietää todella ankeita aikoja. Jos uskaltaisi veikata, niin kohta joku suojelija kiikuttaa norpan uuteen järveen. Enkä sano tätä leikilläni.

Kun järvestä puhutaan, niin suojelijat ovat jo lämmenneet kalojen kaikkinaiselle suojelulle. Animalia järjestö on polkaissut liikkeelle kampanjan nimeltä Kalarakas. Animalian aktivistit ovat nyt huolestuneet kalojen eläinoikeustilanteesta. Milloin he ovat halaamassa puita ja milloin hakemassa esim. Romaniasta katukoiria Suomeen suojeltaviksi. Nyt heillä on välähtänyt kokonaan uusi ajatus, jolla kaikki vesistöt saataisiin kokonaan suojelluiksi. Sitä minä en tiedä, mitä ihmisten tulee sitten syödä? Ilmeisesti ruohoa kuten Pohjois-Koreassa. Siinä on mielestäni ongelma. Mikä on kasvien eläioikeustilanne?

Ymmärrän oikein hyvin tarkoituksen mukaisen suojelun. Metsiä ja luontoa on suojeltava, mutta se ei saa vaarantaa ihmisten elämistä. Suomalainen luonto tuottaa valtavasti lisäarvoa oikealla suojelulla. Sitä on pystyttävä käyttämään myös ihmisten hyväksi, esimerkiksi luontomatkailuun liittyen.

Suomalaiset vesistöt pystyisivät tuottamaan huomattavasti enemmän kalaa ihmisten ravinnoksi. Valitettavasti meillä on olemassa järjestelmä, jossa vanhat kateelliset ukonkäppänät päättävät mitä vesistöissä saa tehdä. Tutkikaapa missä tahansa kotiseuduillanne kalastuskuntia. Huomaatte mitä tarkoitan ukonkäppänöillä. He ovat täysin vieraantuneet jo tästä päivästä ja tulevaisuudesta. Seuraavaksi tutkikaa mitä ne ukkokerhot oikein touhuavat. He touhuilevat kalastuskorttivarojen turvin. Sitä rahaa ei haluta jakaa kalojen määrän kasvattamiseen. Sillä turvataan ukkoköörien matkustelua ja kokoustelu.

Suojelijat suojelevat kaiken omalla tavallaan. Ukkoköörit eivät halua suojella, vaan estää. Kohteina molemmilla ihmiset.

Avainsanat: saimaannorppa, reliktijäänne, merimetso, animalia, kalarakaskampanja, kalastuskunnat, kalastuskorttivaroillaeläminen

140 Kotijokeni Kuusinki

Maanantai 3.7.2017 klo 12:25 - yrjöpoeka

Kuusinkijoki on ollut minulle melkein pyhiinvaelluspaikka jo vuosikymmeniä. Pikkuhiljaa vuosien kuluessa opin hiukkasen kalojen sielunelämästä ja Kuusingin Kuningas Taimen tarttui yhä useammin tarjoamaani perhoon. Valtava määrä on muistikuvia eri tapahtumista ja aika kultaa jo useita muistoja. Vuosikymmneten mittaan joen kalakanta on kuihtunut varjoksi entisestään. Syynä on tietysti kalastuspaine, joka oli 1990-luvulla ajoittain suunnaton. Tänään voi kalastaa joella, ilman että törmää yhteenkään toiseen kalastajaan. Se kertoo joen tilasta hyvin paljon.

Kalakantojen hoitoon ei ole enää satsattu vuosiin. Emokalojen pyynti on lopetettu ja kalankasvatuslaitos tyhjillään. Välillä tuntuu oikeasti siltä, ettei Kuusamon kaupunki oikeasti ymmärrä, kuinka arvokas taimenjoki Kuusinki on maailman mittakaavassa? Kuusinkijoen taimen ei nouse syönnökselle, vaan nousee jokeen kutemaan. Käyttäytyminen on täysin lohenkaltainen. Taimenkanta on niinsanottu reliktijäänne. Aikanaan Neuvostoliitto rakensi voimalaitoksia ja niin myös Venäjän puolella oleva suuri Pääjärvi eriytyi irti merestä.

Aikana ennen voimalaitosta meritaimen nousi Pääjärveen laskeviin jokiin kutemaan. Rakentamisen jälkeen meritaimenen kotijärveksi tuli Pääjärvi ja se on suvun syönnösalue nyt. Saimaan norpaa suojellaan kaikin tavoin sen relikti ominaisuuden takia. Kuusinki-, Kitka- ja Oulankajoen kannat olisivat isonkin metelin arvoisia. Mutta ei näytä tämä asia kiinnostavan Kuusamon kaupungin johtoa, vaikka pitäjä kehuu runsaalla matkailutarjonnallaan. Rikkaat ulkomaiset turistit ovat nyt löytäneet pohjoisen. Siinä joukossa on valtavasti kalastaja potentiaalia valmiina kantamaan matkailu euroja pitäjään.

Tästä muistelustani huolimatta kävin nyt 5-vuoden tauon jälkeen oikeasti kalastamassa tällä kotijoellani. Lähdin vaimoni kanssa karavaani-reissulle viikonlopuksi. Illan aikana näimme muutaman ajoneuvon käyvän tienpäässä ja hetken aikaa joella. Koska ei kala ei nykinyt, he poistuivat. Grilliruokailun jälkeen nukutti jo niin makeasti, että oli aika nukkua hetki. Aaamuyöllä laitoin termospulloon kuumaateetä ja eväät. Olin jo iltasella laittanut perhovapani kuntoon ja valinnut siihen juuri edellisenä päivänä rakentamani perhon.

Joella ei ollut ketään. Ilma oli todella kylmä jokivarressa, mutta ei aivan laskenut nollarajaan. Otin ensimmäiseksi runsaasti kuvia tutusta joesta ja ympäristöstä. Sen päätteeksi kahlasin jokeen, joka oli todella kovassa tulvassa myöhäisen kevään takia. Noin kymmenen minuutin heittelyn jälkeen perhooni jysähti oikein kunnolla ja kala tarttui hyvin kiinni. Tuttuun tapaan taimen antoi kalastajalle kierroksia hyppiessään pitkin suvantoa. Väsyttelin kirkasta hopeanhohtoista kalaa parikymmentä minuuttia ja nostin sen pyrstöstä tarttumalla kuiville. Näin sen heti suureksi uroskalaksi ja painoksi puntari kertoi 4.6 kiloa.

Joen anti oli itselleni sellainen, että tiesin viikonlopun menevän yhdessä oloon vaimoni kanssa. Sunnuntai aamuna kävin kameran ja vavan kanssa vielä joella hakemassa muistikuvia. Niitä sain. Laitan oheen muutaman kuvan joesta ja kalasta. Kuvat kertovat kaikille, että tällainen kala ja sen joki ovat paremman kohtelun arvoisia.

IMGP4571-crop.JPG
Hieman ennen ottia otettu kuva
IMGP4555-crop.JPG
Se on siinä!

IMGP4554-crop.JPG

Avainsanat: kuusinkijoki, pääjärvi, reliktijäänne, saimaannorppa, kuusinginkuningastaimen