Satunnaiset kuvat

Syysaamu

Uusimmat

Blogin arkisto

179 Pysytään asiassa ja kalastetaan

Keskiviikko 10.7.2019 klo 14:38 - yrjöpoeka

Kokoomus käytti tätä lausetta vaalien aikaan. Tämä sopisi oikein hyvin tämän päivän some-maailmassa käytäviin keskusteluihin. Kun joku esimerkiksi julkaisee aivan asiallisen päivityksen jollakin sivustolla, lopputuloksena voi olla aivan muuta mitä alkuperäinen päivitys tarkoitti. Jos keskustelusta tulee suosittu, joku aloittaa hyvin pian keskustelussa ketjun joka on tietoista provosointia. Siihen löytyy hyvin pian toisia samanhenkisiä, joille tämänkaltainen keskustelu on ainoa oikea.

Itse olen välittämättä siitä mihin keskustelu kulkee, mutta parhaimmilla keskustelun sotkijoilla on takuuvarma resepti. Kun keskustelu alkaa laantua, he vetävät alkuperäisen keskustelun herättäjän nimen esiin tai jonkun toisen nimen. Sillä he varmistavat, että keskustelu jatkuu yhtä typeränä kuin he haluavat. Heille on aivan turha puhua järkevästi, koska sitä he eivät kuuntele. Viimeisen vuorokauden kuluessa olen päässyt seuraamaan kahta keskusteluketjua eri ryhmissä. Toisen aloitin itse ja se jatkuu tällä hetkellä kuin tauti. Alkuperäinen aloitus on hävinnyt kuin pieru saharaan. Toisessa ketjussa ryhmän jäsen toi foorumille hyvän tilanne kuvan kaupungista ja sen ihmisistä. Ensimmäisestä kommentista lähtien siinä on raivoisasti keskusteltu siitä, oliko kuvaajalla lupa kuvassa näkyviltä ihmisiltä.

Tätä jatkuu loputtomiin ja sitä on kaikkiallla. Erilaisen blogien kirjoittajat, kute Uuninpankkopoika Sakari Timonen kriittisine kirjoituksineen on eturivin kohde kaikille häiriköille. Koska itsekin kirjoita jatkuvasti, minulta on kyselty sitä, miksen avaa blogiini keskustelua. Olen pyytänyt heitä seuraamaan näitä keskusteluketjuja ja miettimään, onko siinä tänään mitään järkeä. Minusta ei ole siihen, että saisin siivota jatkuvasti keskusteluketjuja. Pitäydyn vain omassa tavassani. Vuosikymmen sitten ihmiset kommentoivat toisten juttuja nimettöminä ja solvasivat heitä. Tänään he tulevat silmille nimen ja kuvan kera. Häiriköt kokevat tänään olevansa niskan päällä ja he elvistelevät omilla foorumeillaan tekemisistään.

Sain lyhyen mahdollisuuden käväistä Kuusinki-joella aamukalalla. Matkaa sinne on kotoani 165 km yhteensuuntaan. Siksipä lähdin liikkeelle aamuyöllä klo 01.00. Perille tultuani laitoin perhovavat kuntoon ja reppuun kaikki tarvikkeet aamupäivän kalastusta varten. Yöllä oli todella kylmä ja ajellessani melkein koko matkan oli auton lämpömittari nollassa. Tästä olis se hyvä puoli, että sain kalastaa useita tunteja ilman itikoiden häiritsevää ininää. Joki oli kesätulvassa ja se oli hyvä merkki kalastuksen kannalta. Ketään muuta ei näkynyt joella koko sinä aikana kun kalastin siellä. Tien päässä oli kyllä runsaasti matkailuvaunuja ja autoja, mutta ihmiset nukkuivat lämpimässä. Mitäpä sitä kärvistelemään suvisessa Suomen kesässä.

IMG_20190709_043514.jpg
Joki on ystävistä mukavin.

Kalastusreissu oli todella antoisa tapahtumien osalta. Joella on voimassa taimenten alamittana 60 senttiä ja minulla oli sellaiset perhot, joilla sain tarttumaan vain 57 senttisiä taimenia. Kokemuksena ison taimenen otti on pysäyttävä. Tämän kokoiset taimenet ovat raivokkaita vastustajia. Molemmissa tapauksissa näin heti käytettyäni kalaa vavan kahvan vieressä kyseessä olevan alamitan. Siksi ne saivat vapauden jatkaa kutunousuaan. Toisella taimenella oli sellaiset raatelujäljet, että nostin sen muutamaksi sekunniksi heinikolle kuvaamista varten. Oma arvioni jäljistä on rokastaminen. Taimen oli jäljistä huolimatta täyttä voimaa. Se sai minulta vielä uuden mahdollisuuden kudulle. Onneksi joen vesi on ajankohtaan nähden poikkeuksellisen kylmää kuten kaikkialla Suomessa. Kylmä vesi suojaa kalaa ja auttaa selviytymisessä.

IMG_20190709_061600.jpg
57 senttiä. Toinen kiduskansi oli revitty
IMG_20190709_061732.jpg
Toinen revitty jälki vatsapuolella.

Tällä joella ei tänä päivänä ole juurikaan mahdollisuutta kokea samana aamuna kahden kalan ottia. Se on harvinaista herkkua ja siksi tämä aamu oli itselleni täydellinen. George William Curtisin kynästä on alla olevan sitaatti. Se kuvaa hyvin Kuusinki-joen ja minun välistä suhdetta yhdessä koetusta ajasta vuosikymmenten varrelta:

Joki on ystävistä mukavin. Sitä pitää rakastaa ja sen kanssa elää, ennen kuin sen oppii tuntemaan.”

Avainsanat: pysytäänasiassa, somehäiriköt, uuninpankkopoikasakaritimonen, kuusinkijoki, perhokalastus

280 Muistakaa köyhien asia

Torstai 27.12.2018 klo 10:37 - yrjöpoeka

Joulu oli ja meni. Rauhallista yhdessä oloaikaa. Ei kuitenkaan kaikkialla. Helsingin alueella aikuinen mies, ilmeisesti isä, surmasi pienen poikansa. Tappeluita siellä täällä ja poliisin antamia kyytejä rauhalliseen jouluselliin. Sellissä on vain usein käytetty patja kolkossa tilassa. Palokunta sammutteli liikaa lämmenneitä taloja ja mukana jokunen autokin. Eli kohtuullisen normaalia elämänmenoa. Väkivalta ei kuitenkaan ole koskaan normaalia.

Joulun alla pääministeri ilakoi hallituksen tekemällä tilastollisella ihmeellä. Pääministeri aikoi sulkeutua sitä ilakoimaan omaan autotalliinsa. Hänellä on ilmeisesti se amerikkalainen miesluola siellä. Kaiken pitäisi siis olla hyvin. Näin ei kuitenkaan ole ja siitä on erittäin ansiokkaasti kirjoittanut Sakari Timonen, paremmin tunnettu uuninpankkopoikana. Näitä joulunajan juttuja kannattaa jokaisen ajatuksen kera lukea. Pääministerillä ja hallituksella on käytössään omiin tarkoituksiin soveltuvat tilastot. He eivät halua tutustua siihen oikeaan arkitodellisuuteen. Työttömyyteen ja suoranaiseen nälkään.

Helsingissä ovat leipäjonot jo todellisuutta. Ihmisten on ollut pakko sulkea häpeä pois, koska nälkä pakottaa heidät siihen. Pelkään pahoin, että Timonen ennustaa kirjoituksessaan oikein. Pian alkavat virkaihmiset laskea, kuinka paljon köyhät ovat saaneet ruoka-apua. Sen jälkeen köyhiltä karsitaan se viimeinenkin rahallinen tuki. Hallituksen tekemät toimet työttömien ja köyhien luusereiden syyllistämiseksi ovat kantaneet niin hyvin, että syyllistämisestä on jopa mediassa tullut jo arkipäivää. Sipilä voi vielä tämän talven aikana todeta, että köyhien elossa pitäminen ei ole enää hallituksen ja eduskunnan tehtävä. Vapaaehtoiset saavat tehdä sitä mikäli kokevat kutsumusta.

Olin joulun alla mukana yksinäisten joulun järjestelyissä kotikunnassani. Paikalle suorastaan tulvi väkeä ja kaikki tilat olivat todella viimeistä sijaa myöten täynnä. Se palaute jota olen saanut, kertoo kuinka heillä ei ole varaa itsellä järjestää mitään jouluista ateriaa. Eräs iäkäs henkilö kertoi siitä häpeän tunteesta, kun hän tuli tilaisuuteen. Hän myös sanoi, että hänelle oli helpotus nähdä, ettei hän ole tunteensa kanssa yksin. Samalla hän iloitsi siitä, että oli tullut ja saanut nauttia yhdessäolosta kiireettömässä seurassa. Niin hän kuin moni muukin kertoi, että he saivat kokea olevansa muiden kaltaisia ja tärkeitä. Vapaaehtoisille tämä on paras kiitos. Ainoa mikä huolettaa hyväntekemisessä on se, mitä ”hyvää” autotallin kiitostilaisuudesta pullahtaa ulos.

Yhdeksän (9) euron päiväpalkasta on tullut uusi normi. Pätkätöistä on tullut uusi normi. Kerjäämisestä on tullut uusi normi. Ruokajonoista on tullut uusi normi. Uusi normi on tullut myös siitä, että sadoille tuhansille nuoremmille suomalaisille ei kerry näistä töistä minkäänlaista eläkettä. 1990-luvun laman seurauksena saimme maahan valtavan määrän köyhiä, jotka menettivät kaiken omaisuutensa pankkien pelastamiseksi. Se köyhyys on peritynyt ja nyt näyttää tilanne samalta. Jälleen uusia sukupolvia siirtyy pysyvästi ruokajonoihin.

Samaan aikaan Suomi vaurastuu entistä enemmän ja kansallisvarallisuus jakaantuu pienen ihmisjoukon käytettäväksi. Sen eliitin, joka nimittää työttömiä ja köyhiä ruokajonojen ihmisiä työhaluttomiksi luusereiksi. Mitä enemmän meillä on köyhiä, sitä varmempaa on se, että nälkä ajaa ihmiset vielä kadulle. Santeri Alkio sanoi: muistakaa köyhien asia.

Sipilä on sen unohtanut autotallissaan.

Avainsanat: muistakaaköyhienasia, santerialkio, sakaritimonen, uuninpankkopoika, kerjääminenonuusinormi