Satunnaiset kuvat

Päiväunienaika

Uusimmat

Blogin arkisto

201 Muitten ongelma

Sunnuntai 22.10.2017 klo 18:28 - yrjöpoeka

Kuuntelin uutislähetystä ja eikös siellä haaastateltu Paavo Väyrystä. Tuttavallisesti hän väykkä ja ihan nimensä mukainen. Sipilän Juha ilmoitti että väykän pitäisi ymmärtää itsensä erota puolueesta. Sipilän mukaan puolueessa ei voi olla kahden puolueen väkeä. Mitäpä sanoi väykkä? Kertoi asian olevan Sipilän ongelma. Hän ei aio erota. Hän on oman puolueosastonsa puheenjohtaja ja ei aikonut esittää itsensä erottamista. Väykällä ei tuntunut olevan huolta huomisesta. Tutusti kaikki virheet ovat muitten tekemiä.

Aivan kuten edellisessä päivityksessä ennakoin, keskusta on väykän kanssa vielä helisemässä. Erityisen hankalaa se on puolueelle nyt gallupeiden sojoittaessa alaviistoon. Ollaan niissä lukemissa, missä keskustalle muutama vuosi sitten povattiin lopunalkua. Puolue ei pääse hänestä muutoin irti, kuin lakkauttamalla väykän ikioman osaston. Puolueen väkeä hieman tuntevana ennustan sen olevan kivikkoinen tie. Keskusta on kuin pullonkorkki, se kyllä pompsahtaa vielä pintaan. Väykällä tai ilman.

Viikonloppuna marssittiin Tampereella. Pohjoismainen vastarintaliike piti siellä voimannäyttöään. Mikäpä oli marssiessa, kun poliisi jälleen kerran tuttavallisesti korjasi häiriötä aiheuttaneet huutelijat takavasemmalle. Olen kritisoinut virkakuntaa, eli poliisia tästä natsijoukkion suojelusta. Mitä muuta voi taas kerran sanoa, kun ihmisen hengiltä potkinut Torniainen marssi joukkion eturivissä. Ehdottoman vankeustuomion saanut mies käppäilee vapaana, koska hän on oikeuksiensa mukaan valittanut tuomiosta. Näen jälleen poliisin suojelevan tätä fasisti joukkiota.

Välillä pidettiin huuhaa porukalle puheita ja siellä tietysti Terhi Kiemunki. Huuhaa porukka näytti videoiden perusteella tuulettavan kainaloitaan kunnolla. Saksalaisten natsien tapa oli samankaltainen ja sitä käytettiin ahkerasti toisen maailmansodan loppuun asti. Nykyään Saksassa ollaan tämän asian suhteen nollatoleranssissa. Menkääpä heiluttelemaan samaan tapaan kännyjä vaikka Berliinissä. Voin taata, ettei siellä poliisi kauan viivyttele. Natsi tai ei, siellä ei ymmärretä leikkiä ollenkaan. Siellä on opittu mihin johtaa natsivalta ja sen ihannointi.

Suomen poliisi voisi käydä opintomatkalla Saksassa. Ensin kiertelemällä entisissä keskitysleireissä ja holokaustista kertovissa museoissa ja muistomerkeillä. Vasta sen kierroksen jälkeen virkamiehet voisivat keskenään sopia yhteistyöstä ja sopia, että kainaloiden tuulettelu loppuisi myös Suomessa. Suomella on sen verran Saksan kanssa yhteistä historiaa, että tämä olisi aivan sopiva tapa muistella menneitä.

Lehtien ja muun median viestien perusteella kaikki Tamperella haittaa aiheuttaneet olivat vastamielenosoittajia. Heidän mielenosoitustaan ei suojeltu, vaan käytiin välivaltaisesti kiinni. Joukossa oli toki sellaisia kuumakalleja, että joutivat rauhoittumaan. Median antama kuva on kuitenkin tapahtumasta todella outo. Väitetään muiden olevan härikköjä ja tämän natsijoukkion olevan kilttejä äidin poikia. Paikalta otetut videot kertovat kyllä toisenlaista kieltä.

Ei ole ihme, ettei tavallinen väki enää luota suomalaiseen vapaaseen tiedonvälitykseen. Niin yksimielisen kuvan mediasta saa. On pakko luottaa ihmisten ottamiin videomateriaalehin.

Olen samaa mieltä tavallisen kansan kanssa, natsit on saatava pois kaduilta. Tämä ei ole muitten ongelma. Se on meidän ongelma.

Avainsanat: juhasipilä, paavpväyrynen, keskustanongelmakeminmaalta, pohjoismainenvastarintaliikemellakoitampereella, natsitervehdysonkiellettysaksassa, nollatoleranssiääriliikkeisiin,

194 Syksyn satoa

Keskiviikko 11.10.2017 klo 18:55 - yrjöpoeka

Itsenäisyys on tämän syksyn painava uutinen. Useissa maissa Euroopassa ja Lähi-Idässä on alueita, jotka ovat jäänteitä entisten suurvaltojen mahdista. Aikoinaan Espanja ja Portugali olivat sotilaallisia mahtitekijöitä. Heillä oli sotilasvoiman avulla alistettuja kehitysmaita ympäri maailmaa. Englanti, Ranska ja Saksa kuuluivat myöhemmän ajan siirtomaaisäntiin.

Näiden maiden isännyys katkesi lopulta. Sitä ennen nämä valtiot ovat piirrelleet valtioiden rajoja viivotinta käyttäen. Pahin sellainen alue on Lähi-Idässä oleva Kurdistanin alue. Viivasuoria rajojka on vedelty isännän ottein ja nyt niitä hallitsevat valtiot kuvittelevat niitten olevan ikuisia. Syyrian, Irakin, Iranin ja Turkin rajaalueella sijaitsee Kurdistan. Sen alue jaettiin aikoinaan viivotinta käyttäen ja kurdit jäivät ilman omaa valtiota. Aina on tiedetty, että muiden määrittelemät rajat eivät ole pysyviä ja ne tulevat ennenpitkää muuttumaan siten, että kansallisuuksien rajat määrittävät valtioiden rajat. Lähi-Idässä lisukkeena kriiseihin toimii hiekan alla kupliva öljy.

Espanjassa on omat ongelmansa ja Katalonia on sitä ollut jo 800-vuoden ajan. Kahteen kertaan sen autonomia on lakkautettu ja nyt on mahdollisesti tulossa 3-kerta. Sanooko se toden, sitä en usko. Maailma on juuri tänään niin epävakaa, että juuri nyt kansallisuuksien itsenäisyysmieliset katsovat ajan olevan valmis. Toisen maailmansodan jälkeen kuviteltiin Euroopan valtioiden rajojen muuttuneen vakaiksi. Sitä se ei ollut. Jugoslavia hajosi yhden diktaattorin kuoltua ja se repesi useisiin itsenäisiin valtioihin. Mahdottomasta tuli mahdollinen. Ainoastaan Saksojen yhdistyminen sujui rauhanomaisesti.

Näin uskon käyvän tulevissa koitoksissa. Nykyaikainen sota tuo niin nopeasti sellaisen määrän uhreja, että siinä entisten suurvaltojen hallitsijat joutuvat katsomaan vielä totuutta silmiin. Mikäli Kataloniassa alkaa mekkalointi, se voi poikia hyvin pian epävarmuutta Englannin saarivaltion alueelle. Skotlanti on minun mielestäni ensimmäinen, joka katsoo itsenäisyyden kortit. Espanjalla ja Englannilla on entisen suurvallan syndrooma ja ne joutuvat joko nielemään kalkin, tai ottamaan asemansa asein takaisin.

Olemme joskus jutelleet näistä kavereitten kanssa ja moni pitää ajatuksiani liian katasrofaalisina. Suomessa on vallinnut niin pitkä rauhanaika, että se on sulkenut ihmisten silmät näkemään maailman raadollisuuden. Mikään ei ole muuttunut maailmassa kansojen välillä. Aina silloin tällöin valtaan nousee sellainen hörhö joka luulee vääntävänsä kahvasta maailman toiseen asentoon.

Historiaa mukaillen nyt on sellainen aika, että yhtäaikaa useissa maissa valtaan ovat nouseet tai nousemassa väkivaltaan ja muukalaiskammoon uskovat. Sellaiset tahot, jotka löytävät syyllisen kaikkeen ahdinkoon ja pahaan toisista ihmisryhmistä. Pienien valtioiden pullisteluista en olisi huolissani, mutta olen huolissani muutamien ydinasevaltioiden julkisesta uhitteluista. Diplomatia on unohdettu ja kaikki kulkee kohti sotaa ja välienselvittelyä. Viimeksi toisen maailmansodan aikana itsenäiset valtiot käyttivät demonisia ilmaisuja toisista valtioista.

Yksi asia pitää paikkansa muutuvassa maailmassa. Aurinko nousee idästä.

Avainsanat: siirtomaavaltiot, englanti, ranska, saksa, espanja, portugali, kurdistanhakeeitsenäisyyttä, katalonianmenneisyys, aurinkolaskeelänteen

113 Miksi Saksa onnistuu

Sunnuntai 21.5.2017 klo 17:02 - yrjöpoeka

Saksa on työttömyyden hoidon mallimaa, ainakin jos sitä vertaa Suomeen. Saksa on saanut erityisesti nuorisotyöttömyyden aisoihin. Nuorisotyöttömyys on suurin syy, mikä aiheuttaa levottomuutta kaikissa yhteiskunnissa. Näin se tekee myös meillä Suomessa. Työtä kerrotaan olevan meillä kaikkialla. Kokoomuslainen naispolitiikko on kertonut metsien olevan täynnä työtä.

Meillä on niinsanottu kohtaanto ongelma. Toisaalta on paljon työtä. Toisaalta kukaan ei haluaisi maksaa palkkaa työntekijöille. Laskutavasta riippuen meillä on 250 – 400000 työtöntä. Osa työvoimasta kuuluu kuntouttavan työtoiminnan piiriin ja siinä osallistui viimevuonna 37000 henkilöä. Nyt ”hyvä hallitus” on päättänyt laittaa pystyyn pienen kokeilun juuri näitä koskien. Kuntouttavaa työtoimintaa annetaan kunnissa sosiaalipalveluna.

Kuntouttavan työtoiminnan kohteena olevat ovat usein erittäin vaikeasti työllistettäviä henkilöitä. Tarkoitus on varmasti aina kunnissa hyvä, mutta vuosikymmeniä kestävänä palveluna se on mielestäni tehoton ja mieltä vailla. Miksi ei ryhdytä puheista tekoihin ja siivota kortistot näistä puhtaiksi. Minun mielestäni kaikki ne, jotka todetaan kuntouttavan työtoiminnan kohteiksi, voitaisiin ensimmäisen vuoden jälkeen ohjata eläkkeelle tai sitten tulevaisuudessa kansalaispalkalle. Vuoden aikana ehdittäisiin arvioida, voiko henkilö kuntoutua oikeisiin töihin.

Vuosikymmeniä kestävä samojen ihmisten kuntouttaminen ei ole kuntoutuksen kohteena olevalle mitään herkkua. Usein olen kuullut sanottavan, että ovatpa ainakin sillä hetkellä juomatta kaljaa. Minusta se on yhteen ihmisryhmään kohdistuvaa yleistämistä. Näinä aikoina pitää olla muuallakin hyvin tarkkoina ihmisryhmää koskevissa lausunnoissa.

Nyt hallituksen tavoitteena on kokeilla viidessä kunnassa tätä työelämäkokeilun nimellä kulkevaa työttömien jakamista yrityksille 6-kuukaudeksi ihan ilmaiseksi. Kokeilu antaisi pitkään työttöminä olleille hallituksen mukaan motivaatiota ja muutosta arjen hallintaan. Minä en usko tällä kokeilulla saavutettavan yhtään mitään. Vain yritykset hyötyvät ja vuosikymmeniä kasvanut byrokratia kokee olevansa hyödyllinen motivaattori.

Kaikkein hyödyllisintä olis laittaa nämä korkeasti koulutetut byrokratian osaset tuottavaan työhön. Kuntouttavan työtoiminnan kohteet tutkinnan jälkeen kotiutetaan eläkkeelle/kansalaispalkalle. Sama tutkimus pitää toimittaa kaikille pitkään työttöminä olleille. Sielläkin on osa sellaista väkeä, että he kuuluisivat sairaseläkkeelle. Tämä tarkastelun jälkeen työttömien joukko oleellisesti muuttuisi vastaamaan avoinna olevien työpaikkojen määrää.

Otsikossa mainitsin Saksan. Erityistä tässä on se, että maa on ottanut vasta vuosi sitten yli miljoona turvapaikanhakijaa. He ovat pääosin nuoria. Saksa otti siitä tulvasta suuren osan ja ei maa ole siihen kaatunut. Lähtökohtana pidettiin Saksan tarvetta uudelle työvoimalle. Tästä meidän pitäisi oppia. Meidän maassamme on huudettu heidän tulevan meille taakaksi ja että he ovat täysin oppimatonta väkeä ja että heillä ei ole työhaluja. Kyse on aivan samoista maista tulevista turvapaikanhakijoista.

Juuri tänään puhutaan jo avoimesti työvoiman tarpeesta. Olisiko meidän otettava työllistämisen mallia muista maista. Esimerkiksi Saksasta.

Avainsanat: saksannuorisotyöttömyyslaskee, kuntouttavatyötoimintaonsosiaalipalvelua, työelämäkokeilupitkäaikaistyöttömille, kansalaispalkka

095 Uskollisuus

Perjantai 28.4.2017 klo 8:13 - yrjöpoeka

Kaukaisessa menneisyydessä työssäni rajavartiolaitoksessa sain mahdollisuuden kouluttaa saksanpaimenkoiria laitoksen tarpeita varten. Koiran pentu tuli ohjaajalle 8-viikkoisena. Siitä alkoi tiivis yhteiselo ja pennun sitouttaminen ohjaajaan ja myös perheeseeni. Pennun pitäminen mukana kaikessa arjen toiminnoissa sitoutti koiran ja ohjaajan yhteen. Tiiviin yhteiselon palkintona sain useita kertoja maailman uskollisimman työkaverin.

Hyvinä ja huonoina aikoina koira oli aina uskollisin kaveri. Uskollisuus ulottui myös perheeseeni ja lapsiini. Pienten lasten parissa kasvaessaan jokaisesta työkoirastani tuli se uskollinen kumppani, joka ei pettänyt koskaan. Itselläni on nyt menossa uusi sitouttamisvaihde aikuisen koiran parissa. Sain yllättäen tällaisen mahdollisuuden ja rotu on mieleinen. Pieni Parson-Russell terrieri on nyt nukkunut useita päiväunia kainalossani ja aina kun istahdan, se hyppää syliini rapsuteltavaksi ja ottaa samalla unoset.

Aiemmin en ole kokeillut kuinka leimautuminen tapahtuu aikuisella koiralla, mutta nyt on uskottava, että aivan samoin se tapahtuu. Varasin itselleni reilun viikon yhteistä aikaa totutella toisiimme. Tätä kirjoittaessani hän nukkuu jalkojeni juuressa ja valvoo kirjoittamistani. Käytän ”hän” muotoa, koska tuntuu siltä kuin hän lukisi ajatuksiani silmiini tuijottaessaan. Ulkoisesti hän on todella rauhallinen ja osaa kaiken tarvittavan. Jokainen päivä saan itse uutta oppia enemmän kuin pystyn itse takaisin antamaan.

Olen miettinyt viime aikoina sitä mitä uskollisuus merkitsee. Ihmisten välillä siitä on tullut katoavaa perinnettä. Jokainen pyrkii saavuttamaan onnen vain itselleen, ei muille. Koiran kanssa touhutessa on selvää, että koira ei mieti omaa itseään, vaan antaa uskollisuutensa muiden käyttöön. Kokemukseni kaikkien koirieni parista antaa mahdollisuuden sanoa, että se uskollisuus pitää läpi koko elämän. Nämä kaksi ensimmäistä päivää ovat nostaneet sen jälleen näkyvästi esille. Uskollisuuden omalle laumalle.

Tässä olisi meille ihmisille opiksi otettavaa. Omat kokemukseni erityisesti nyt 2000-luvulta, eri ihmislaumoista, ovat surullista muisteltavaa. Niitä aikoja muistellessa kaduttaa, että olen lähtenyt mukaan laumoihin, joissa uskollisuus on ollut lähinnä kirosana. Koiratermejä käyttääkseni, jokaista mahdollista vastaantulijaa käytettiin kusitolppana. Tämä ilmiö on laajentunut meillä Suomessa koskemaan kaikkia. Mikään muu ei merkitse enää mitään, vain oma etu. Laumauskollisuus on katoava luonnonvara.

Onneksi sain mahdollisuuden kokea oikeaa uskollisuutta Kippo-koiran kautta. Se palauttaa mieleeni paremmin sen, että mikä meiltä ihmisparoilta on katoamassa. Uskollisia kavereita on vielä, mutta ne ovat erittäin harvinaisia. Niistä on pidettävä kiinni ja sitä uskollisuutta on vaalittava. On kysyttävä aina itseltään, mitä olen tehnyt uskollisuuden eteen. Tärkein kysymys kohdattaessa on aivan sama, minkä esitän Kipolle aamuisin. Miten sinulla on mennyt? Nukuitko hyvin? Lähdetäänkö yhdessä käymään ulkona?

Itse aion soittaa parhaimmalle ystävälleni heti tämän päivityksen jälkeen. Esitän nuo kysymykset ja kuuntelen vastaukset.

Tästä on tulossa hyvä päivä. Uskollisuuden ja luottamuksen päivä.

Avainsanat: saksanpaimenkoirankouluttaja, leimautuminenohjaajaan, parsonrussellterrieri, luottamus

056 Kirjoitammeko historian uudelleen

Keskiviikko 22.10.2014 klo 11:32 - yrjöpoeka

Naureskelimme Neuvostoliiton aikoina heidän tavalleen, poistaa kuvista ja kirjoituksista epäsuosioon joutuneita henkilöitä. Usein kuvista oli tökerösti poistettu joku ja politbyroon rivissä oli sillä kohdalla tyhjä aukko. Siellä oli myös olemassa ns. oikeata kirjallisuutta, vääränlaiset joutuivat roviolle. Olimme mielestämme silloin paljon parempia ihmisinä ja vakuuttelimme, ettei meillä koskaan sorruta moiseen. Nyt näyttää siltä, että meihin on iskenyt salaperäinen ebola-tauti. Se on hallitsematon ja taudin tartuttua joudumme kaikki siitä kärsimään.

Matkimme monessa asiassa Ruotsia, sieltä tauti on alkanut ja on nyt maanisessa vaiheessa. Suomalaiset eivät halua olla pekkaa pahempia ja media auttaa meitä kaikin tavoin. Taudin kohdetta ei aina voi ennakoida, tosiasiassa se voi iskeä mihin vain. Taudin ensisijainen tunnusmerkki on epäilys rasismista. Heti kun vihjaus asiasta on saatu, päivälehdistö hyökkää aiheen kimppuun ja taudin kuva on valmis. Konversiohäiriö iskee valtakuntaan ja vaahtopäät lainehtivat muutaman päivän aiheen parissa. Sitten se laantuu, vain alkaakseen toisaalla uudelleen.

Ruotsissa havaittiin rasismia Peppi Pitkätossun tarinoissa ja sitä siivotaan parasta aikaa. Siivoajat haluavat kirjoittaa uudelleen Astrid Lingrenin kirjat. Kukaan ei huomaa, että samalla siivotaan historian kirjoitusta. Suomessa on sama ebola-virus, eli rasismi, suuressa huudossa. Viimeisimmän älämölön nämä taudin tartuttamat saivat uudesta Muumi-elokuvasta. Kaikki mikä entisissä saduissa ja tarinoissa lapsille on kirjoitettu, on taudin saastuttamien konversiohäiriöisten tulilinjalla.

Meillä on jo viimevuosilta muistissa mitä tapahtui Laku-Pekka lakritsille! Neekerin pusu sai lähtöpassit. Taudin kourissa kärvistelevä joukko löytää kohteita mistä vain. On mielenkiintoista nähdä, milloin tämä hurmahenkisten joukko hyökkää johonkin taidemuseoon. Siellä voi olla paljon sellaista, mistä löytyy poistettavaa ja päälle maalattavaa.

On todella kummallista, etteivät esimerkiksi Astrid Lingrenin asianajajat ole vaatineet korvauksia taudin saastuttamilta? Amerikoissa nämä olisivat satojen miljoonien korvauskanteita. Samoin pitäisi tehdä täälläkin, vaatia korvauksia taiteiljoiden luomien hahmojen ja kirjoitusten tuhoamisesta.

Kaikki edellämainitut taiteilijat on nähtävä oman aikakautensa tuotteina ja tulkitsijoina. 30-luvulla oli Euroopassa edellinen huomattava konversiohäiriö ja silloin poltettiin toreilla kirjoja ja taidetta. Siitä ei lopulta hyvä seurannut.

Olen luullut suomea sivistysmaaksi ja siksi pidän hulluna sitä, että nyt halutaan muuttaa entisten taiteilijoiden ja kirjailijoiden aikaansaannoksia. Kaikki vain sen takia, että ebola-virus nimeltään rasismi on aiheuttanut konversiohäiriön osassa ihmisiä. Minusta meidän ei pidä muuttaa olemassa olevaa kirjallisuuden ja taiteen historiaa oman aikakauden näköiseksi.

Se on historian, taiteen ja taitelijoiden raiskausta.

Avainsanat: historianuudelleenkirjoittaminen, ebola-tauti, konversiohäiriö, neekerikuningas, kirjaroviotsaksassa30-luvulla, neekerinpusu

020 Kenttärata

Tiistai 23.4.2013 klo 8:02

Sain syntymäpäivälahjaksi Jouni Kauhasen kirjoittaman ”Sotilas, siviili ja sotavanki” kirjan. Kirja kertoo historian vaiheesta, jolloin silloinen Euroopan suurvalta Saksa, tuli ryminällä Kainuun ja Koillismaan korpiin. Kainuun historia on ollut 400-vuoden aikana melkoista aallokkoa. Väestö on kokenut nälkävuosia ja se on tuhonnut asutuksen välillä melkein yhdettömiin. Erityisen tuhoisia ovat olleet suurvaltojen sotajoukkojen vierailut Kainuun maaperällä.

Kauhasen kirjan suurin anti on sen erinomaisen hyvät valokuvat kenttäradalta ja sen ihmisistä. Radan historia on todella lyhyt. 1942 – 1944 on historiassa silmänräpäys. Paikallisille ihmisille se on ollut toisaalta näkökulma sodan mielettömyyteen, mutta myös näkökulma eurooppalaiseen ihmiseen. Kenttärata toi uudenlaisen liikkumisen mahdollisuuden tullessaan ja työtä sille väestölle, mikä ei ollut sodassa.

Kenttäradan mielettömyyteen kuului, kuinka halpa oli ihmishenki suursodan kurimuksessa. Radan rakentajiksi Saksa toi sotavankeja ja myös oman maan kansalaisia. Sotavankien henki ei silloin ollut minkään arvoinen. Suurin ihmetys on minulle ollut se, kuinka halpa on ollut aina suurvaltojen omien kansalaisten henki. Kenttäradalle tuotujen saksalaisten, jopa sotilaiden henki, ei ollut senkään hintainen kuin venäläisen sotavangin.

Näiden muutamien sotavuosien aikana siirrettiin ihmisvoimin valtavat määrät maata paikasta toiseen. Rakentamisen ja uudenajan mukana paikallinen väestö sai annoksen toisenlaista kulttuuria. Rakentajiksi paikalle tuotiin useita eri kansallisuuksia. Heitä oli useita eri maista pakolla määrättyinä työvelvollisina ja sotavankeina. Kulttuuri ja tavat ovat olleet paikalliselle väestölle varmasti ihmetyksen aihe, mutta myös suuri järkytys.

Kenttärata ei tuonut siunausta tullessaan. Hävityn sodan tuloksena suurvalta Neuvostoliitto, vei kaiken saksalaisen omaisuuden suomesta sotasaaliina. Kaikki jopa romukin kelpasi. Huvittavinta antia oli kirjan kertomus, kuinka jopa lumiaidatkin vietiin. Radan varren aukeille paikoille oli talvea varten rakennettu pintalaudoista aitoja, jotka pysäyttivät talvella lumen.

Kenttärata oli julmuuksia, mutta myös vaihtokauppaa, ystävyyttä ja jopa rakkautta. Kainuussa ja Koillismaalla saatiin radan mukana myös tervetullutta verenvaihtoa perimään. Sodan jälkeen saksalaisten alulle laittamat lapset saivat kokea myös kiusaa. Vasta nyt alkavat sodan arvet lientyä siltäkin osin.

Kainuussa elää toivo, että rautatie pohjoista kohti olisi tulevaisuudessa totta. Hyvin pitkälti tulevaisuus on kaivostoiminnan varassa. Mikäli kasvu jatkuu muualla maailmassa, voi se joskus toteutua. Kasvava väestö tarvitsee raaka-aineita ja sitä on täällä. Eri asia on, kannattaako pelkkää raaka-ainetta viedä maasta pois jalostamatta sitä.

Kirja on todella hyvä ja ajatuksia herättävä.

Avainsanat: kenttärata, sotilas, siviilijasotavanki, suurvaltasaksa, verenvaihto, lumiaita