Satunnaiset kuvat

metsakurjenpolvi3

Uusimmat

Blogin arkisto

026 Suomen huippu ulkoilijat

Maanantai 22.2.2016 klo 9:58 - yrjöpoeka

Viikonvaihteessa pidettiin Salpausselällä vuotuiset kisat. Kisassa oli mukana myös muiden maiden huippuja. Erityisesti Norjan hiihtäjät näyttivät mallia meidän ulkoilijoille. Normaalisti pitäisi jokaisen miettiä, kuinka itse pääsisi samanlaiseen kuosiin. Nyt pohditaan, milläs vippaskonstilla ne ovat noin kovia. Tavallinen kansakin pohtii dopingin mahdollisuutta.

Minä voisin kertoa sen Norjan dopingin. Siinä ei ole mitään kummallista. Norjassa talviurheilu on kohotettu kansallisuskonnoksi. Talviurheilun taso ja harrastus on sellaisella tasolla, että meillä ei edes unta nähdä. Tämä kivikova pohjataso tekee sen, että päästääkseen edustamaan maataan, pitää harjoitella ja harjoitella ja vielä kerran harjoitella. Kova keskinäinen kisa nostaa tasoa.

Suomen taso on niin kapea, että kestää pitkään löytää joukosta ne yksilöt, joilla voisi olla menestymisen mahdollisuuksia. Niitten yksilöiden löytyessä, aloittaa kansa pohjattomat vaatimuksensa. Lehdistö seuraa ja kirjaa jokaisen epäonnistumisen tulikirjaimin kansakunnan muistiin. Missään ei saisi epäonnistua. Nämä vaatimukset asettavat yksilön kohtuuttomien vaatimusten eteen. Harjoitusmäärien epärealistisen kova nosto tappaa kaikkein helpoiten lupaavan uran.

Viikonvaihteen kisa osoitti sen, että on oltava kansainvälisen tason urheilijoita, mikäli haluaa yleisön saapuvan paikalle. Mäkihyppy on kadonnut unohduksen suohon. Euroopassa mäkihyppy ja ampumahiihto, ovat ne lajit jotka vetävät kansaa. Samalla ne vetävät maksajia, sponsoreita. Mikäli olen oikein lukenut mediaa, suomalaisten nykyhyppääjien harjoitusmäärät ovat muuttuneet entisistä ajoista. Mäkihypyssä ja hiihdossa on yksi yhteinen piirre. Hyppääjän pitää hypätä tullakseen hyväksi hyppääjäksi. Hiihtäjän on hiihdettävä.

Kaiken hyvän lisäksi viikonlopun kisat olivat lajeiltaan sellaisia, ettei niiden takia kannattanut aikaansa hukata. Kompuroidaan kisakeskuksessa kilometri sukset jalassa. Sen jälkeen pidetään median edessä hirmuista mekkalaa. Meteliä siitä, että on menetetty sijoituksena joku yhdentekevä viides tila. Hiihdon ystävänä haluaisin edelleen nähdä väliaikalähtöjä. 30 ja 50 kilometrin kisoja. Nyt himmaillaan olutelttojen liepeillä ja pyrähdetään kaatumaan ensimmäiseen mutkaan.

Miten kummassa ihmiset ennen tulivat sankoin joukoin Salpausselälle. 100 000 kävijää oli normi määrä viikonloppuna. Ilman yhtään olut-telttaa! Ihmiset saapuivat paikalle näkemään vilahdukselta huipputähtiä ja kannustamaan omiaan. Mäkimonttu oli silloin todella täynnä. Vanhat kuvat ja videot kertovat todellisesta urheilujuhlasta. Olisiko meillä jotakin opittavaa näistä entisistä ajoista?

Urheilun ystävien kosiskelu olut-teltoilla ja humpuukilla ei tuo väkeä paikalle. Paikalle tullaan nauttimaan talviurheilusta ja näkemään maailman huippuja. Kisaohjelman pitää olla muutakin kuin kilometrin kirmailua. Pidettäisiinkö Holmenkollenilla kisat ilman 50 kisaa?

Johtuuko se tästä yleisestä himmailusta, että suomalaiset ”huippu” ulkoilijat ovat unohtaneet raa`an harjoittelun merkityksen? Ei ole ihme, että norskit näyttävät tulleen eri planeetalta.

Avainsanat: salpausseläntalvikisat, lahdenmmkisa2017