Satunnaiset kuvat

Aamu ja lohi

Uusimmat

Blogin arkisto

016 Se koira älähtää

Perjantai 19.2.2021 klo 10:09 - yrjöpoeka

Suomalainen sanalasku sanoo: Se koira älähtää johon kalikka kolahtaa. Tämä kuvaa parhaiten naapurimme Venäjän nykyistä hallintoa. Suomen ulkoministeri kävi vierailulla ja sai peri venäläisen vastaanoton. Tilannetta voisi verrata 1939 syyskesän vastaavanlaisiin tilaisuuksiin. Silloin Molotov valehteli silmää räpäyttämättä ja tarvittaessa Stalin ilmaisi asiansa näin, annetaanko puheenvuoro sotilaille. Tämän kaltainen sävel oli ilmassa myös Haaviston vierailuilla. Venäjän Lavrov mielisteli, puhui täyttä soopaa ja esitti verhoiltuja uhkauksia. Onneksi Haavisto esitti sen mitä tasavallan ulkopoliittinen johto edellytti hänen sanovan. Talvisodan alla suomalaiset pelkäsivät, nyt sen sijaan sanottiin: Suomen asia on myös EU:n asia ja EUn asia on myös Suomen asia.

Tilaisuudessa Lavrov toi esille sen, että heille EU on pelkkää ilmaa. Mikäli EU asettaa pakotteet, Lavrov voi joutua toteamaan sen olemassa olon. Venäjän ulkopolitiikka on palannut talvisodan aikaiseen tilaan. Stalinin kunnia on palautettu ja kaikki ulkopuoliset ovat vihollisia. Tämän pitäisi selvittää myös Suomessa elävien liehakoijien silmät ja korvat. Valitettavasti tämäkin on perua menneisyydestä. Hyväntahtoisia hölmöjä on edelleenkin ja he odottavat kunniaa toiminnastaan. Se kunnia voi olla kuolema niskalaukaukseen Sandarmohin metsiköissä.

Suomen ulkopolitiikka ja puolustuspolitiikka on 1990-luvun alusta alkaen siirtynyt tiukemmin läntisen puoluistusliiton NATOn suuntaan. Ulkopoliittinen johto ajaa voimakkaasti Eurooppalaista ja Pohjoismaista turvallisuus yhteisöä. NATO on vielä mörkö monille poliitikoille, mutta käytännössä Suomen ulko- ja puolustuspoliittinen johto elää jo NATO aikaa. HX-hanke tulee sen entistä vahvemmin alleviivaamaan. Suomen viime vuosikymmenten asehankinnat ovat olleet kaikki NATO yhteensopivia. Ohjus- ja rakettiaseistus on hankittu Yhdysvalloista.

Venäjä ei ole aiemmin julkisesti kritisoinut Suomen asehankintoja, vaikka Suomen uudet ohjusaseet ulottuvat satojen kilometrien päähän. Nyt Venäjä on ilmaissut suuttumuksensa, kun USAn senaatti hyväksyi Suomelle myytävien rakettien kaupan. Venäjän Yhdysvaltain suurlähetystö käytti twiittiä paheksumiseensa.. He pitävät Suomen puolustuspoliittista kauppaa uhkana alueen turvallisuudelle. Lisäksi suurlähetystön twiitissä kummastellaan, ketä vastaan aseet on hankittu? Ilmeisesti heillä on lukutaito hukassa, koska Suomi on ilmoittanut tarvitsevansa uusia aseita alueensa puolustamiseen.

Venäläisten suuttumus pohjautuu viimeaikasiin tapahtumiin ja sillä pyritään vaikuttamaan Suomen sisällä oleviin hyväntahtoisiin hölmöihin. Samaan aikaan kun naapurimme elämöi sotilaallisella rintamalla se myös toimii muualla. Venäläiset pitävät ulkomaille muuttaneita ja kaksoiskansalaisuuden omaavia edelleen pelkkinä venäläisinä ja heidän tulee olle uskollisia äiti-venäjän niin käskiessä. Suomessa asuvat venäläiset, n.80000, ovat nyt myös uhka Suomen turvallisuudelle. Suomessa asuvat venäläiset tietävät miten heidän kotimaansa väkivaltakoneisto toimii ja nyt he pelkäävät tulevaa.

Suomen ja suomalaisten on aina muistettava vanha sanonta; ryssä on aina ryssä vaikka voissa paistaisi. Se pyrkii alistamaan heikompiaan. Aina. Siksi Venäjä nyt älähtää kalikan osuessa. Se tietää, että yksi asia on toisin.

Suomella on muutakin kuin malli Cajander. Kokardi ja tuppivyö.

Avainsanat: sekoiraälähtää, molotov, stalin, hxhanke, mallicajander

009 Kaksi taakkaa

Maanantai 19.1.2015 klo 13:08 - yrjöpoeka

On vanha sanonta, ettei pihlaja kanna kahta taakkaa. Viime kesä oli todella hyvä marjavuosi ja puut ovat siitä asti roikkuneet marjalastissa. Ennen tiedettiin tällaisen kesän jälkeen tulevan kovan pakkastalven. Mutta eipä tullut tänätalvena. Puut roikkuvat maassa asti märän lumen jäätyessä oksiin ja marjaterttuihin.

Osa oksista on lumen sisässä ja linnuilla on niihin mahdotonta päästä. Onneksi marjoista ei ole pulaa. Satapäinen tilhiparvi pyöriskelee lähialueen pihoilla. Pihallani oleva suuri koivu on toiminut päivisin niitten istumapuuna. Puun alta kulkeva pihatieni on välillä aivan punainen marjamehusta. Tilhet tuovat marjoja tullessaan ja ilmeisesti sulattelevat jäisiä marjoja siinä tirskutellessaan. Niitä on mukava seurata. Erityisesti tänään lumisateen lopultakin tauottua, tilheillä on oikein syömisjuhlat.

Toisena taakkana olen minä itse.

Olen saanut runsaasti viimeisimmästä kirjoituksesta yhteydenottoja kotimaakunnastani. Olen saanut kannustusta ja toivotuksia, että jaksaisin jatkaa politiikassa. Kaikkien toive on ollut, että jatkan kirjoittamistani eri aiheista. Olen luvannut jatkaa. Tulen tämän kevään aikana kirjoittamaan kaikesta mahdollisesta, mitä kohdalleni sattuu. Kirjoitan myös ihmisistä, jotka yrittävät vaikuttaa kirjoittamisiini ja sanavapauteeni.

Viimeisin kirjoitus oli hyvä osoitus siitä, ettei tarvitse mainita nimiä. Vanha sanonta kuuluu, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Älähdys kuului heti. Kirjoittamisiani seurataan ja se on aina kaikkien kirjoittajien harras toive. Kannattaa jatkossakin seurata ja pahoittaa mielensä. Jatkan taakkana olemista. Kivenä kengässä.

imgp2513-crop1.jpg
Sanavapaus on ollut kaikkien huulilla viime aikoina.

Avainsanat: taakankantaja, sekoiraälähtääjohonkalikkakalahtaa, jesuischarlie