Satunnaiset kuvat

Isojen säyneiden narraaja

Uusimmat

Blogin arkisto

146 Vaali intoa ja marjanpoimintaa

Lauantai 18.5.2019 klo 20:05 - yrjöpoeka

Sain tänään keskustella yhden äänestämässä käyneen kanssa. Aiheena oli edellinen blogi kirjoitukseni. Hän kummasteli sitä, ettei kukan ole aiemmin kysellyt, mitä Suomen äänestäminen takaisin tarkoittaa. Hän myös kertoi suorasukaisesti lähteneensä äänestämään omien lastenlastensa tulevaisuuden puolesta. Sen puolesta, että ihmiset Suomessa ja muualla saavat itse päättää asuinpaikkansa. Siihen ei hänen mukaansa tarvita mitään poliittista pakkoa. Eikä erityisesti ”kansan” vaatimuksesta. Hän käytti nimenomaan tätä verbiä tarkoittaessaan perussuomalaisia.

Hän oli myös pohtinut millaista Suomea perussuomalaiset tulevat saamaan. Maaseudulla viimeiset vanhukset poistuvat maanpoveen 10-30 vuoden kuluessa. Täällä on silloin susia ja liito-oravia. Pohdinnassaan hän oli tullut kanssani samaan tulokseen, että paljon aiemmin kaupungeissa on edessä tilanne, jossa alkuperäiset ovat syntyneistä vähemmistönä. Tämä tuli selväksi, kun näin keväällä millainen tilanne on tänään Helsingin alueen päiväkodeissa. Sen nähtyäni olen tullut siihen tulokseen, että turha on haikailla menneitä. Eivät isämme ja äitimme meitä synnyttäneet sen takia, että me muuttaisimme Suomen takaisin takapajulaksi.

Torstai iltana sain olla mukana viimeisessä Suomussalmen seurakunnan järjestämässä arvokeskustelussa. Nyt olivat vuorossa yrittämisen ja yrittäjän arvot. Alustajana oli Kiantaman toimitusjohtaja Vernu Vasunta. Kiantama on perheyritys ja sen tarkoitus on osakeyhtiönä tuottaa voittoa. Voittoa haetaan marjojen jalostamisella. Suomalaisten ikääntyminen on tuonut mukanaan sen, ettei marjoja tule tasaisena virtana yritykselle. Siksi yrityksen pääasialliset poimijat tuodaan tänään Thaimaasta.

Vasunta kävi yrittämisen arvoja konkreettisesti oman yrityksen kautta. Voittoa tavoitellessaan sillä on huolehdittava myös poimijoistaan. Mikäli yritys aikoo kilpailla muiden alan toimijoiden kanssa, sillä on oltava jatkuvuutta ja erityisesti sosiaalista vastuullisuutta työntekijöitä kohtaan. Yrityksellä käy jo nyt hyvin pajon sellaista väkeä, jotka ovat kulkeneet täällä useita vuosia. Joka vuosi työntekijät kilpailevat tänne pääsystä. Yritys ei tee hyväntekeväisyyttä, siitä huolimatta nämä poimijat arvostavat Kiantaman korkealle juuri sen luotettavuuden takia. Poimijat haluavat juuri tänne tästä syystä.

Kiantaman toimitusjohtaja esitti videon auditoinnista, jonka olivat tehneet ulkopuoliset toimijat. Poimijoiden haastatteluista tuli selväksi, että tiukka kahden kuukauden työrupeama on heille ”amerikan” tienestiä. Poimintatulojen lisäksi he ovat saaneet myös sellaista oppia suomalaisten järjestelmällisyydestä, jota he haluavat jakaa omassa yhteisössään. Thaimaassa on huoletonta avotulenkäyttöä ja sen vaikutus tuli ilmi haastatteluissa. Usea poimija oli pystynyt viemään saamansa opetuksen perheen ja yhteisön turvallisuuden hyväksi. Samoin tuli useissa haastatteluissa esille suomalaisten luontosuhde. Ja erityisesti luonnon puhtauden vaaliminen.

Jäin kyllä pohtimaan sitä, kuinka paljon on maailma muuttunut siitä, kun suomalaisia nuoria haettiin Ruotsiin työtä tekemään. Silloin vietiin liukuhihnalle ja kaikki muu oli jokaisen itsensä huolehdittava. Nyt yrityksen on huolehdittava siitä, että jatkuvuus on turvattu. Voittoa tehdessään yritys huomaamattaan vie ulkomaille meidän itsestään selviä tapoja. Tapoja jotka tuovat hyvinvointia.

Luotettavuus, sosiaalinen vastuu, yrittämisen vastuu. Ei huono!

Avainsanat: eurovaalit2019, menneisyydenhaikailu, suomussalmenseurakunta, arvokeskustelusarja, kiantamanjaloste, amerikantienestiä, eihuono

112 Lääketieteen arvot ja peacemaker

Perjantai 5.4.2019 klo 9:36 - yrjöpoeka

Suomussalmen seurakunnan järjestämissä arvo-keskusteluissa oli eilen vuorossa lääketieteen arvot. Alustajana toimi lääkintöneuvos Tuomo Pääkkönen. Seurakunnan sali oli täynnä häntä kuulemaan tulleita. Hän puhui vuosikymmenten kokemuksella sellaisille ihmisille, jotka tavalla tai toisella olivat hänelle tuttuja. Joko työyhteisöstä, tai sitten lääkärinpöydän toiselta puolen. Pääkkönen on tunnettu rauhallisesta puhetavasta ja nyt hänellä oli aikaa alustaa aihetta. Nuppineulankin putoamisen olisi kuullut kolahduksena, kun väki kuunteli hänen sanojaan.

Puheen päätyttyä sitä kuvasi osuvasti emeritus kirkkoherra Arto Seppänen. Hän kertoi vuosikymmeniä opetelleensa hyvää saarnaa ja nyt Pääkkönen teki sen puhuessaan lääketieteen arvoista. Ne arvot ovat humaaneja ja sopivat myös seurakunnan arvoihin. Elämän kunnioittaminen oli myös sellainen yhtymäkohta, että itselläkin kävi mielessä kirkollinen tilaisuus. Puhe tuli kuitenkin vuosikymmenten kokemuksesta. Lääkärinä Pääkkönen oli ehtinyt kokea kaiken. Hän pohjusti ihmisyyttä lääketieteen termein ja toi esille sen vanhan sanonnan, jolla terveydenhoitajat olivat vuosikymmeniä sitten todenneet uuden ihmisin syntyneen. Kun lapsen napanuora oli katkaistu ja hän äänsi ensikerran, ihminen oli syntynyt. Itsenäisenä elävänä olentona.

Pääkkönen kävi koko prosessin hyvin seikkaperäisesti ja selkokielellä lävitse alkaen munasolun hedelmöityksestä. Asiat olivat toki itselle tuttuja, mutta sen pohtiminen, missä vaiheessa ihminen on olemassa, antoi ajateltavaa. Ja nyt sen pohdinnan alusti lääkäri, jolla oli kokemusta abortista, syntymästä ja kuolemasta. Tällaista neutraalia pohdintaa tarvittaisiin nyt myös nuorten parissa. Otin tämän esille puheenvuorossani ja esitin toivomuksen, että koko arvo-keskustelujan sarja esitettäissin koululaisille. Lukiolaiset ja yläaste. Erityisesti alustuksen jälkeen tuleva keskustelu ja pohdinta ovat sitä parasta antia. Näin kommentoivat myös poistuvat ihmiset. Paras kuulemani sanonta kuului ulosmenevien jonossa. ”Se oli Jumalan sanaa!”

Pekka Haavisto kertoo itse mielellään siitä, kuinka hän on tunnustettu rauhantekijä (peacemaker). Tätä toitottavat myös mediat ja puhuvat arvostetusta kansalaisesta. Olen itse pitänyt Haavistoa pelkkänä feikkinä ja keulakuvana. Vihreät tarvitsevat valtaan pääsemiseksi sellaista persoonaa vaalivankkurien vetämiseen, joka on neutraali. Tässä Haavisto on taitava ja osaa myös mielistellä juontajia. Lisäksi hän puhuu alentuvasti vastustajille, näin sen itse koen. Oma henkilökohtainen tunteeni on aina ollut vastenmielisyys. Ihmisen sanotaan antavan lopullisen mielikuvan muutamissa sekunneissa kuuntelijalle ja tämä on ollut kokemukseni.

Nyt Haavisto kertoo, että Venäjän vastainen raja olisi pitänyt sulkea, kun sieltä tuli 1700 turvapaikanhakijaa. Hän ei puhu samaa Ruotsin rajasta, vaikka sieltä tuli yli 30000 nuorta miestä. Miksi Venäjän raja? Neuvostoliiton syntyessä sieltä tulvi pakolaisia kymmeniä tuhansia. Ne on hoidettu ilman rajan sulkemista. Neuvostoliiton hajotessa Suomi varautui pakolaistulviin ja etsi paikkoja, joihin voisi perustaa pakolaiskeskuksia. Rajoja ei suljettu.

Haavisto paljastui melkoiseksi rasistiksi tällä lausunnollaan. Venäjän rajan yli tuli muita kuin valkoihoisia. Haavisto olisi ottanut vain jehovan todistajat ja homot tämän uutisen mukaan.

Persumpi on hän, kuin oikea persu. Kierolla tavalla.

Avainsanat: suomussalmenseurakunta, arvokeskustelut, lääkintöneuvostuomopääkkönen, pekkahaavisto, piilorasismi

099 Sotilaan arvot

Keskiviikko 20.3.2019 klo 12:00 - yrjöpoeka

Suomussalmen seurakunnan järjestämässä arvo-keskustelu sarjassa oli eilen vuorossa sotilaan arvot. Kenttärovasti Penna Parviainen alusti aiheesta ja omien sanojensa mukaan väänsi rautalangasta mallin kuulijoille. Kirkonmiehen alustuksessa tuli useita kertoja esille se, kuinka pappi voi olla mukana kertomassa sotilaille, saako tappaa vai ei. Vuosikymmenten varrella olen lukenut valtavan määrän sotakirjallisuutta. Erityisesti sellaisia kirjoja, jotka perustuvat hyvin tarkoin faktoihin. Varsinaisissa tietokirjoissa ei pysähdytä pohtimaan tappamisen oikeutusta. Toisaalta se on ymmärrettävää, koska niiden tarkoitus on kertoa mitä tapahtui.

Penna Parviaisen tehdessä rautalangasta mallia, itselleni aukesivat muistot eletystä elämästä. Sen aikana olen joutunut tutkimaan omia sotilaan arvoja. Mennessäni varusmiespalvelun jälkeen Pirttivaaran korpivartiolle, en tiennyt kuinka konkreettisesti koettu sota koskettaisi itseäni. Pirttivaaran siviiliväestö joutui talvisodan aikana Neuvostoliiton puolelle Kintismän vankileirille. Siellä osa väestä kuoli nälkään ja tauteihin. Jatkosodan viimeisenä kesänä väki joutui kokemaan partisaanien tuhoisan hyökkäyksen. Osa väestöstä joutui aamuyön tunteina tapetuksi. Osa haavoittui todella vaikesti.

Tullessani rajavartioston palvelukseen jouduin melkein heti kokemaan mikä merkitys oli vartion väellä sodan kauhut kokeneelle siviiliväestölle. Lyyti Seppänen (Pirtti-Lyyti) oli sen elävä esimerkki. Hän sai partisaanien hyökkäyksessä kokea miehensä kuoleman omille käsivarsilleen ja sai itse vakavia vammoja seitsemästä (7) luodiniskusta. Vakavasti haavoittuneena hän yritti viedä viestiä tapahtuneesta keskuskylään Juntusrantaan. Voimat loppuivat lähellä määränpäätä ja hänet löydettiin viimetipassa. Kaikki tämä koettu elämä ei saanut häntä muuttamaan kotoaan minnekkään.

Vartion väen tuli käydä Lyytin talossa siitä ohi kulkiessaan. Vuosien mittaan pääsin syvemmälle kyläläisten sielunelämään ja sain kuulla paljon heidän kokemuksistaan. Vartion olemassaolo oli heille se turvan tuoja. Kylä ja vartion väki eli hyvin tiiviissä vuorovaikutuksessa. Varusmies palvelukseen jälkeen ei sotilaan valan sisältö vielä auennut. Elettyäni Pirttivaaran väen keskuudessa tuli hiljalleen selväksi se, että kyläläisten turvana oleva rajavartiomies voi joutua kokemaan sotilasvalan velvoitteet. 1970-luvun alkuvuosina oli hyvin muistissa Tsekkoslovakian miehitys 1968.

Rajaseudun väki oli vuosikymmenten aikana tottunut siihen, ettei venäläisiin voinut luottaa. Neuvostoliiton tekemiset saivat kyläläiset varpaisilleen ja se ei suinkaan ollut ihme. Siihen aikaan rajavartiolaitos oli todella sotilaallisesti järjestäytynyt. Jokavuosi oli säännöllisiä harjoituksia ja kertausharjoituksia jatkuvasti. Kaikki sen aikainen harjoittelu tähtäsi itäisen hyökkääjän torjuntaan. Jokainen vartioston työntekijä tiesi mitä se tarkoittaa itsekunkin kohdalla. Me olimme sen ajan ”ensivaste” porukka. Meidän tehtävämme oli hidastaa ja kuluttaa hyökkääjää. Ase kädessä.

Asuminen rajaseudulla sodan kokeneen väestön seurassa ja jatkuva harjoittelu on vaikuttanut omiin arvoihini sotilaana ja ihmisenä. Väestö luotti siihen, että minä olisin tiukan tullen turvaamassa asein heidän elämäänsä. Väestön kokema ja antama luottamus on jättänyt jäljen sisimpääni.

Penna Parviainen palautti muistot ja jäljen sotilaan arvoissa. Hänen rautalankamallinsa toimi. Kiitos siitä.

Avainsanat: kenttärovastipennaparviainen, sotilaanarvot, suomussalmensseurakuntafacebook, arvokeskustelujensarja, suomensodat, kintismänvankileiri, partisaanientuhotyöt

055 Arvot puntarissa

Perjantai 8.2.2019 klo 11:48 - yrjöpoeka

Sain eilen mahdollisuuden istahtaa kuuntelemaan hovioikeuden presidentti (emer) Esko Oikarisen alustusta Oikeuslaitoksen arvoista. Yleisöä oli täysi salillinen ja kuunteli hiiskahtamatta yli tunnin kestäneen alustuksen. Kommentoinnin esitti asianajaja, varatuomari Merja Eskonpekka. Lopuksi oli yleisöllä mahdollisuus osallistua keskusteluun. Ilta kuului yhtenä osana Suomussalmen seurakunnan järjestämään keskustelusarjaan arvoista.

Arvot-crop.png
Luentosarja 2019

Illan perusteella voin edelleenkin sanoa, että seurakunta on juuri nyt ajan hermolla. Kuuntelemassa istui eri ikäisiä ihmisiä, valtaosa ikäisiäni tai vanhempia. Alustuksessa tuli hyvin ilmi tämän päivän median toiminta. Olen usein sanonut, että iltapäivälehtien toiminta palvelee vain irtonumero myyntiä. Lehtien tapana jakaa syytteet, antaa tuomiot ja julistaa rangaistukset. Kansa on sen jälkeen valmis uskomaan kaiken kirjoitetun. Siksi on todella vaikeata saada järjen ääntä kuuluville.

Oikeusministeri Häkkänen joutui muutamia päiviä sitten kertomaan jopa kansanedustajille rautalangasta vääntäen, että lakeja ei muuteta tuosta noin vaan. Häkkäsen ulostulo sai kuumentuneet kansanedustajat noloiksi ja kohu hiljeni. Tavallinen kansa ei hiljene, vaikka tasavallan presidentti sanoisi painavan sanan. Osa rauhoittuu, mutta osa huutaa kuin ei olisi kuullut mitään. Sosiaalinen media on räjäyttänyt meidän arvomaailmamme sekaisin. Siksi juuri nyt on tarvetta aivan yleisesti järjestää tällaisia tilaisuuksia. Ihmisillä on mahdollisuus rauhassa kuunnella sitä puhetta arvoista, joiden suojassa olemme saaneet elää ihmisinä ja kansakuntana.

En tiedä muista, mutta ainakin itsellä ilta toimii niin, että on istuttava yksin omien ajatusten kera, ennenkuin voi rauhoittua iltaunille. Edellisen kerran arvokeskustelu kirkon arvoista ja nyt oikeuslaitoksen arvoista, ovat niitä asioita joista Suomi tunnetaan. Olemme ollet tunnettuja siitä, että me emme ensimmäisinä juokse barrikadeille. Me haluamme itsenäisesti sulatella asioita ja odotella, että yhteiskunnan johto ottaa ensin kantaa. Suomalaiset ovat aina tukeutuneet kirkkoon ja sen arvoihin tiukan tullen. Myös oikeuslaitos kaikkine palveluineen on saanut suomalaisten luottamuksen.

Sosiaalinen media on tuonut säröjä siihen, ovatko esimerkiksi oikeuden määräämät rangaistukset oikeudenmukaisia. Oikarinen kertoi hyvin sen, että tuomarin täytyy seurata aikaa ja kuunnella ihmisten ääniä. Vaatimukset eivät kuitenkaan saa missään vaiheessa hämärtää sitä, että suomalainen oikeuslaitos on itsenäinen ja sen johtoajatuksena on tiukka lakien mukaan eläminen. Irralliset iltapäivälehtien aikaansaamat vaatimukset eivät sitä saa hämärtää. Poliittisten vaalien läheisyyskään ei saa heiluttaa oikeuslaitosta. Illan jälkeen on helppo uskoa siihen.

Toki tiedän sen, että tuomarit ovat myös ihmisiä ja heillä on omia ihmisuhdeverkostoja. Puhutaan hyväveli verkostoista ja vapaamuurari järjestöistä. Niissä on kyseessä yhteiskunnan korkeimmissa asemissa olevien ihmisten yhteenliittymistä. Näihin sanotaan kuuluvan myös oikeuslaitoksen ylimpiä tuomareita. Toivon tietysti sitä, että jokaisen tuomarin kohdalla säilyisi tiukka oikeuslaitoksen arvojen puolustaminen. Mikäli tämä luottamus alkaisi yleisesti horjua olisimme hukassa.

Euroopassa on valtioita, joissa ei ole itsenäistä oikeuslaitosta. Lähin esimerkki itäinen naapurimme, jossa tuomari on Putin.

Avainsanat: arvotpuntarissa, oikeuslaitoksenarvot, hovioikeudenpresidenttieskooikarinen, suomussalmenseurakunta

027 Arvot ja yhteiskunta

Perjantai 18.1.2019 klo 15:18 - yrjöpoeka

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on peräänkuuluttanut keskustelua arvoista. Aika on juuri nyt sellainen, että se kaipaa selkeitä tienviittoja mihin menemme yhteisönä. Tällä hetkellä arvokeskustelu on sellaista, että joku huutaa sanan maahanmuutto. Se pysähdyttää kaiken inhimillisen ajattelun. Se joka yrittää keskustella faktojen pohjalta joutuu välittömästi takaa ajetuksi. Niin sanottu kansan mielipide on se, joka on ainoa arvo. Tässä mielipiteessä arvoja johtaa se, joka huutaa kovimmin. Erityisesti se taho joka kertoo tuomion erimielisiä kohtaan.

Otan yhtenä esimerkkinä äänekkäät maahanmuuton vastustajat. Poliisin tiedoitustilaisuudet Oulun raiskausjuttuihin liittyen ovat heille se sytyke joka antaa heille jumalallisen oikeuden kivittää erimieliset. Nämä kiiluvasilmäiset tahot mekkaloivat puhtaan Suomi neidon puolesta ja haluavat turvata kaikkien kulkemisen kaduilla mihin aikaan tahansa. Näin he sanovat. He puolustavat suomalaisia naisia. Se on heille pyhä arvo joka johtaa heidän elämäänsä kohti neitseellistä Suomea.

Heillä on yksi ongelma tässä arvoasiassa. Jos joku Suomessa syntynyt umpi suomalainen erehtyy kertomaan, että tuumataampa tovi ja hillitään hysteriaa raiskauksista. Siinä vaiheessa naisen puolustaminen loppuu. Välittömästi yksi huutaa sinut pitää raiskata. Toiset yhtyvät kuoroon ja huutavat, toivottavasti se raiskaaja on kiiluvasilmäinen karvaranne. He eivät toivo enää raiskaajan olevan suomalainen, vaan raiskaajan pitää olla ulkomaalainen. Ilmeisesti se täyttää heidän arvoissaan täydellisesti Suomen naisen häpäisyn merkit. Itse kyllä kummastelen tilannetta. He haluaisivat estää raiskaukset. Heti perään he vaativatkin raiskausta. Millainen arvo se on joka johtaa tuollaiseen?

Suomussalmella on ymmärretty tasavallan presidentin toivomus. Eilen 17.1.2019 pidettiin ensimmäinen alustus ja keskustelu arvoista. Tilaisuuden järjestäjänä on Suomussalmen seurakunta ja oli hyvä aloittaa keskustelu kirkon arvoista moniarvoisessa yhteiskunnassa. Alustajana oli teologian ja oikeustieteiden tohtori Arto Seppänen. Hän on eläkkeellä papin virasta. Se ei estä häntä antamasta omaa arvokasta pääomaansa seurakuntalaisten käyttöön. Arto Seppänen on kotoisin Suomussalmelta ja kiertänyt maailmaa. Hän on kulkenut Afrikan itäosien valtioissa ja suurimman työrupeaman hän suoritti Utsjoen kirkkoherrana.

Hänellä on uskomaton kokemus jo nyt, vaikka iältään hän on yhtä nuori kuin olen itsekin. Olemme samaa ikäluokkaa ja tutustuimme ensikertaa rippikoulussa. Nyt oli todella pysäyttävää kuunnella hänen tietellisen tarkka analyysinsä kirkon arvoista tässä ajassa. Hyvin voimakkaasti nousi esille juuri tämä päivä ja sen vaatimukset arvoille. Kirkossa ei ole hänen mielestään yhteistä arvoa, vaan on useita ääniä jotka vetävät erisuuntiin. Se ei johda hänen mielestään hyvään lopputulokseen. Kirkon ajelehtiminen kulloisenkin päivän huutajien toiveiden mukaan ei palvele uskonnonharjoittamista. Kaikki muut kuin seurakuntalaiset huutavat mitä kirkon pitäisi tehdä. Ja erityisesti ne tahot, jotka vaativat kansalaisten eroamaista kirkosta.

Olen tästä asiasta Seppäsen kanssa samaa mieltä. Kirkon pitää olla se, joka laatii itselleen arvot. Eivät ne jotka ovat eronneet kirkosta. Eivät ne julkiset tahot, joille sosiaalinen media ja julkisuus ovat antaneet vallan mestaroida muiden elämää. Kirkon on syytä juuri nyt terävöittää omia arvojaan. Maailma, Eurooppa ja niiden mukana myös piskuinen Suomi ovat tänään hyvin epävakaassa tilassa. Juuri nyt ihmiset kaipaavat niitä tukijalkoja jotka ovat pysyviä ja antavat meille suuntaviivat arvokkaaseen elämään. Kirkko ja valtio ovat erillään ja myös Suomen lainsäädäntö erottaa uskonnonharjoittamisen ja lainsäädäntövallan. Arto Seppänen toi mielenkiintoisella tavalla esille sen, kuinka eritahot yrittävät muuttaa uskonnonharjoittamisen virkamiestyöksi.

Mikäli jumalanpalvelus, hautaansiunaaminen ja muut kirkolliset sakramentit muuttuvat virkatyöksi, mihin kirkkoa sitten enää tarvitaan? Tämän kysymyksen Seppänen esitti kuulijoille mietittäväksi. Virkamiehenä tehtävä papillinen toimitus ei olisi silloin enää maallisen lainsäädännön ulkopuolella. Hänen arviointinsa kirvoittivat syvällisen ja vilkkaan keskustelun täyden seurakuntasalin kuulijoissa. Itse sain sen mitä halusinkin. Syvällisen pohdinnan joka pohjautui erinomaiseen koulutukseen ja kokemukseen pakottavat nyt itseäni tutkimaan tarkemmin kirkon tilaa. Ainakin oma seurakuntani on nyt tarkoin ajan hermolla järjestäessään seurakunnassa tällaisen tapahtuman.

En ole yksin ajatuksissani kun kiitän seurakunnan johtoa tästä. Kirkkoherra Miia Seppänen saa nyt uudessa virassaan lentävän lähdön. Yksinäisten joulun järjestämisen aikana kuukausi sitten hän pääsi näkemään, kuinka kirkko ja seurakunnan tilat täyttyivät ääriään myöten. Nyt sali oli jälleen täynnä seurakunnan väkeä. Tapahtuman loppuessa kuulin ja näin, että kokemus oli ollut kaikille mieluinen. Itse olen aikonut käydä kaikki keskustelut lävitse. Näitä alustuksia odotellessa voi aloittaa tutustumisen erilaisten yhteisöjen arvoihin. Tässä yksi esimerkki arvoista.

IMGP4994-crop.JPG

Tämä on hyvä alku vuodelle 2019.

Avainsanat: sauliniinistö, arvokeskustelu, suomussalmenseurakunta, artoseppänen, kirkonarvot, kirkkojaajopuuteoria, kirkkoherramiiaseppänen

278 Yksin kaikkien keskellä

Lauantai 22.12.2018 klo 21:07 - yrjöpoeka

Ihmiset ovat aina kokeneet yksinäisyyttä. Jotkut jopa haluavat olla yksin. Tämän päivän Suomessa joutuvat maaseudun asukkaat kohtaamaan todellista yksinäisyyttä. Kylät ovat autioituneet. Syntyvyys on tällä hetkellä rajussa laskussa ja syrjäalueille ei muuteta kuin työn perässä. Ongelma on juuri siinä. Työn vähyydessä. Sellaisen työn jonka varaan voisi perheen elämän rakentaa. Viimeiset vanhukset joutuvat lopulta siirtymään kuntiensa taajamiin palveluiden äärelle. Tämä tapahtuu vasta sitten, kun oma kunto on laskenut niin alas, ettei ihminen enää pärjää ilman auttavia käsiä. Auttavia käsiä on tänään vain taajamissa.

Televisio ja nyt myös muu sähköinen media on tuhonnut maaseudun entisen kyläilykulttuurin. Tänään ei kukaan odota ketään kyläilemään koska aikaa ei ole enää muulle kuin televisio sarjoille. Maailma on muuttunut epävakaaksi ja tänään ihmiset kaipaavat uudelleen yhteisiä tilaisuuksia toisten ihmisten kohtaamiselle. Tänään on tilausta sellaiselle hyväntekemiselle, jossa vapaaehtoiset rakentavat muulle yhteisölle yhteisen kohtaamisen. Syrjäseuduilla on aina elänyt vahva talkoo henki ja hyvän tekeminen yhdessä. Nyt se yhteinen henki on erityisessä nosteessa. Johtuneeko se sitten muualla maailmassa olevasta epävarmuudesta. Tänään kaivataan yhteisiä tapahtumia hyväntekemisen hengessä.

Tästä on hyvänä osoituksena omassa kunnassamme toisen kerran järjestetty yksinäisten joulujuhla. Kymmenien innokkaiden talkoolaisten joukko on hankkinut tapahtumaa varten rahoitusta yrityksiltä. Tapahtuman tukijoina ovat olleet Suomussalmen kunta, Suomussalmen seurakunta ja Ylä-Kainuu lehti heistä näkyvimpinä. Kaiken moottorina ovat olleet innokkaat talkoolaiset. Olen saanut itse mahdollisuuden olla mukana tapahtumassa ja sen järjestelyissä. Joka kerta ollessamme koolla olen ihmetellyt sitä valtavaa innostusta yhdessä tekemiseen. Raskaatkin työt ovat sujuneet kuin tanssi, naurun ja ilonpidon voimalla ovat asiat sujuneet.

Osasin itse jo odotella sitä, että viimevuoden kävijämäärä lisääntyy reilusti, koska edellisen vuoden hyva maine on kiirinyt ihmisten tietoisuuteen. Eri toimijoiden avustuksella saimme viestin kulkemaan yksinäisten parissa. Sen seurauksena saimme kokea 160 ihmisen tungoksen Suomussalmen kuntataajaman kirkossa. Väen virratessa kirkon tiloihin, joutuivat talkoolaiset etsimään lisää pöytiä kirkon varastoista. Lopulta kaikki onnistui. Kaikista tärkein asia oli kuitenkin se, että tungoksen ansiosta ihmisille jäi huomattavasti enemmän aikaa kohdata pöytänaapurinsa. Hyvin pian kaikki tilat täytti ihmisten iloinen ja vapautunut puheensorina.

Ruokailun ja kaikkien ohjelmien jälkeen oli kotiinlähdön aika. Useita tunteja yksinäiset ihmiset saivat kuulla ja nähdä talkoolaisten järjestämää jouluista ohjelmistoa ja myös osallistua yhteisiin joululauluihin. Hyvin monet naiset ja miehet poislähtiessään kysyivät minulta, järjestetäänkö tapahtuma myös ensivuonna. Usea kertoi myös nyt kaiken olevan valmista joulun kohtaamiseksi. Moni oli kokenut tilaisuuden parhaaksi hetkeksi sisään tulon. Heidän mielestään kaikkien tulijoiden kättely salin ovella sai heidät tuntemaan itsensä tasavertaisiksi muiden joukossa.

Paras joululahja on aina ollut se, että voi antaa ja tehdä toisille hyvää ilman mitään pakkoa. Yhdessä tehden. Iloiten ja kiittäen.

Avainsanat: tämänpäivänyksinäisyys, kivikovaa, ulkopuolisuuttayhteisöstä, talkoohenki, yläkainuulehti, suomussalmenseurakunta

253 Helppoa kuin heinänteko

Torstai 22.11.2018 klo 11:45 - yrjöpoeka

Ilmeisesti puoluejohtajat ovat sitä mieltä, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Tuli väkisin mieleeni kun katselin ja kuuntelin eilen pätkiä puheenjohtajien ensimmäisestä tentistä. Puoluejohtajat ovat säälittäviä kun he luulevat, että ihmiset aloittavat lasten teon kun tarjotaan rahaa. Eilen nostettiin esille tuhat euroa ja sillä kuvitellaan syntyvyyden kasvavan. Ei tule onnistumaan. Näin uskallan sanoa, vaikka olen itse jo ikääntynyt ja uusien lapsien teko ei onnistu.

!990-luvun alusta alkaneen laman jäljiltä jäi sen ajan lapsille yksi asia mieleen. Se oli jatkuva puute ja vanhempien velkaisuus. Sen jälkeen olemme saaneet kiristää vöitä koko tämän alkaneen vuosituhannen. Sen aikana ovat perheet kokeneet valtion taholta jatkuvia leikkauksia esim. lapsilisiin. Muita tukimuotoja unohtamatta. Juuri näiden kiristäminen on vienyt lasten synnyttämisen vaihtoehdon kokonaan nykyisiltä sukupolvilta. Hallitusten suunnasta on jatkuvasti huudettu vain yhtäasiaa. Kaikkien on tehtävä töitä, mikään muu ei ole enää tärkeää. Kyllä kansa oppii kun riittävästi päätä hakataan.

Kaikenlisäksi nuorempi sukupolvi on opetettu pätkätöihin ja pikavippeihin, koska muutoin ei selviä. Ei ole ihme, että nuorempi sukupolvi ei halua tähän ahdinkoon synnyttää lapsia. MIkäli hallitus haluaisi oikeasti tarjota vaihtoehdon nuorille ihmisille, he korottaisivat tuntuvasti perheiden tukea ja lapsilisiä. Yhteiskunnan taholta on kuitenkin tehty selväksi, että naiset vain synnyttävät yhteiskunnalle uusia orjia pätkätöihin. Tämä asenne näkyy siinä, että synnytysten jälkeen on palattava pikaisesti töihin ja annettava lapset yhteiskunnan valvontaan.

Mikäli haluttaisiin todella lisätä lapsilukua perheissä ja koko maassa, olisi kotiin jäämisen oltava oikea vaihtoehto. Siksi sen pitäisi olla taloudellisesti kannattavaa. Kaikissa tapauksissa perheet tulisivat tekemään jossakin vaiheessa päätöksen, että nyt lastenmäärä on perheissä oikea. Koska eläkeikiä nostetaan kokoajan, jäisi naisille joka tapauksessa kymmeniä vuosia työaikaa muualla. Perheiden tukeminen lasten kasvatuksen aikana olisi sitä parasta tukipolitiikkaa. Se ei ole missään tapauksessa löhöilyä, vaan ankaraa työtä aamusta iltaan. Vastuu ei katoa vielä sittenkään, kun lapset lähtevät maailmalle. Se puolue pärjää, joka uskaltaa lähteä vaaleihin ja vaalien jälkeisiin hallitusneuvotteluihin perhetuet ja lapsilisät kärjessä.

Seurakuntavaalit ovat takana ja kertovat karua kieltään. Äänestys aktiivisuus laskee siellä kuin lehmänhäntä. Suuret puolueet saavat listoilleen vielä sen verran täytettä, että tasan varmasti voittavat. Pienten ryhmien on enää turha yrittää, ellei heillä satu olemaan niin vetovoimaista henkilöä, että sen varjossa muita menee pelkästään mukana olemalla. Seurasin Kainuun tilannetta ja se antaa myös kuvan mihin seuraavissa valtiollisissa vaaleissa mennään. Pienillä puolueilla ei ole ketään vetovoimaista henkilöä keulakuvaksi. Kaikenlisäksi nämä pienpuolueet ovat sotkeneet asiansa niin pahoin, että äänestäjät jäävät mieluimmin nukkumaan. Kainuussa tämä nukkuminen on taatusti valtakunnan kärkeä.

Ennustan tässä ja nyt, että persut putoavat Kainuussa vihreiden taakse ja kisaavat kristillisten kanssa. Vasemmisto nostaa eniten kannatustaan.

Tässä tämän aamun anti. Äänestäjät aikovat nukkua juhannukseen asti.

Avainsanat: ensimmäinenpuoluejohtajiententti, 90luvunlama, synnytystalkoot, tuhateurolapsista, seurakuntavaalit2018, nukkuvienpuolue

242 Politisoituneet seurakunnat

Perjantai 9.11.2018 klo 15:14 - yrjöpoeka

Itselleni on melkoinen kynnys äänestää seurakuntavaaleissa ketään oman kunnan ehdokasta. Ehdokkaista reilusti yli 90 prosenttia on kepulaisia. Kaiken lisäksi heistä suuri osa on myös kunnallisissa tehtävissä. Keskusta käy kirkonvaaleihin suurimmalla ehdokaslistalla. Sellainen hyvä ehdokas, joka ei halua poliittisen ryhmän ehdokkaaksi, ei pääse lävitse vaikka saisi suurenkin äänisaaliin. Tämä on sitä vaalimatematiikkaa, jossa suurin ryhmä vie viimeiset paikat vaikkapa yhdellä (1) äänellä. Samaan aikaan runsaan äänisaaliin saanut jää rannalle.

Äänestämiseen vaikuttaa myös se, että tunnen kaikki politiikassa ja luottamustehtävissä olleet. En ole koskaan pitänyt siitä, että puolueet lähtevät mukaan seurakunta vaaleihin. Olin itse kunnallispolitiikassa ja tein silloin selväksi sen, että kunnallinen luottamustehtävä on se jota hoidan. Muiden tulee huolehtia seurakunta asioista. Olen pitänyt pääni asiassa. Tänä syksynä minua kyseltii mukaan seurakuntavaaleihin. Kerroin olevan täysin turhaa mennä jankkaamaan samojen kepulaisten kanssa, joiden seurasta olen saanut nauttia vuosikymmenet. Nyt haluan nauttia vapaudesta olla ilman heidän seuraansa.

Kaiken lisäksi sellaista puolueetonta, ilman politiikan painolastia olevaa ryhmää ei ollut. Yksin ei kannata lähteä, koska paikat menevät kepulaisille heidän määränsä takia. Siksi on melkoisen varmaa, ettei minua myöskään näy äänestyspaikoilla. Yksinkertaisesti ei ole ketään jota voisin kuvitella äänestäväni. Yksittäisiä henkilöitä voi olla, mutta heidän päätöksensä ovat ryhmän johdon päätöksiä. Tosiasiassa keskustan kunnallisjärjestön päätöksiä. Silattuina kunnanvaltuuston ja -hallituksen puheenjohtajien myöntö lausekkeilla. Jatkakoot he vaikuttamista. Minä nautin taivaallisesta rauhasta.

Suomen virallinen johto ei halua mainita missään olosuhteissa Venäjän nimeä kun GPS-signaalia häiritään. Muissa pohjoismaissa kerrotaan suoraan, miksi GPS ei toimi kunnolla ja kuka sitä häiritsee. Norjassa tiedettiin häirintää tulevan ja se tiedetään myös Suomessa. Aina kun jotakin tapahtuu Venäjän sisällä tai ulkopuolella häirintä alkaa. Siksi on todella kummallista puskea pää pensaaseen ja olla sanomatta suoraan Venäjän nimeä. Tämän häirinnän huomaavat ihmiset usein, mutta useimmat eivät osaa miettiä mistä GPS:n häiriö johtuu. Suomi on edelleenkin suomettunut. Ainakin kaikki viranomaisjohtajat.

Olimme Kuusamossa eräänä syksynä vetouistelun parissa. Itämerellä oli menossa Venäjän ilmavoimien häirintälennot. Siksipä eräänä aamuna veneen kippari ihmetteli, miksi GPS-signaali kertoo järven jatkuvan vielä kilometrin. Onneksi me itse näimme ja tiesimme missä olimme. Kun kerroin kipparille, että Venäjä häiritsee taas signaalia ja sillä on jokin syy siihen. Eipä kestänyt aikaakaan, kun radion uutisissa kerrottiin Venäjän ilmavoimien koneen kulkeneen välillä Suomen ilmatilassa. Häiriö meni ohitse päivän aikana.

Samanlaista häirintää on ollut niin kauan kuin kuin GPS on ollut käytössä. Häirintää voivat tehdä muutkin valtiot. Silloin niiden häirintä todennäköisesti suuntautuu Venäjän omaan paikannus signaaliin Glonasiin. Kun tämän tietää on entistä tärkeämpää osata vanhat suunnistustavat. Niin maalla, merellä kuin ilmassakin.

Niin tai näin. Kuljetaan suoraan eteenpäin. Isänpäivä on lähellä.

Avainsanat: politisoituneetseurakuntavaalit, gpssignaalinhäirintä, suomettunutsuomi, isänpäivä

210 Porvarihallitus vs. ay-liike

Tiistai 9.10.2018 klo 9:55 - yrjöpoeka

Nykyinen puhelimeni ja erityisesti liittymäni on oikutellut viimeisten viikkojen aikana. Pystyn sillä soittamaan, mutta minun suuntaani on todella vaikea saada yhteyttä. Toisinaan joku puhelu tulee normaalisti lävitse. Hyvää on ollut se, että puhelinmyyjät ovat melkein sataprosenttisesti kadonneet. Olin operaattoriin kahdesti yhteydessä ja lopulta kävin liikkeessä asioimassa. Käynnin yhteydessä todettiin vikaa kortissa ja se vaihdettiin. Yhteyden saanti liikkeessä kyllä onnistui hyvin. Palattuani kotiin laitoin viestin veljelleni kokeilla toimiiko puhelin. Kolme kertaa kokeiltuaan hän uskoi, ettei se toimi. Eikä se todellakaan toimi kun vaimoni yrittää soittaa. Operaattori on sanonut, ettei linjoissa voi olla vikaa, mutta epäilen sitä suuresti. Onneksi minulla on toinen prepaid yhteys rajatun piirin tiedossa.

Tänä aamuna puhelimeni päätti toimia, kun toisessa päässä oli riittävän tulisieluinen ja rikinkatkuinen soittaja. Eilinen kirjoitukseni oli aiheuttanut suuren närkästyksen. Minulla ei olisi oikeutta arvostella yksittäistä mielipidekirjoitusta ja levitellä sitä julkisesti. Yritin kertoa, että kirjoitus oli tarkoitettu julkisuuteen ja haluttu painettuna lehden palstoille. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, minä sain kuulla olevani uskonnonvastainen. Kirjoituksessani ei ollut uskonnonvastaisuutta, enemmänkin ihmettelyä siitä, kuinka uskonto ja politiikka on Kuusamossa kietoutunut yhteen. Pidän mielipidekirjoituksen allekirjoitusta erityisesti arveluttavana, koska siinä kirjoittaja alleviivaa minkä yhteisön puheenjohtajana hän on asian ottanut esille. Suomeksi sanottuna vaalilampaille kerrotaan, että vain kepulaiset ovat hyviksiä. Vastustajat itsestään perkeleestä. Ja tämä kaikki seurakuntavaaleissa?

Päätoimittaja Petri Karjalainen on nyt ottanut pääkirjoituksessaan kantaa ay-liikkeen rooliin. Kirjoituksesta sain selville, että mikäli vaaleissa on valittu porvarihallitus ay-liikkeellä ei ole siihen sanomista. Tässä hän on oikeassa. Nykyinen hallitus on todella tehnyt porvarillista politiikkaa. Sitä ei ole ay-liike pystynyt, eikä voinut estää. Toinen asia on se, että ay-liike ei nielemättä sulata hallituksen puuttumista lakialoitteilla työelämän pelisääntöihin. Koska sananvaltaa ei ole hallituksen päätöksiin, on ainoa keino käyttää järjestöjen oikeutta lakkoilla. Porvarihallitus ei suinkaan tarkoittane sitä, että aikaisemmat sopimukset ay-liikkeen kanssa vedetään vessanpöntöstä? Sipilän vetämä hallitus on tätä kovasti yrittänyt tehdä ja nyt hallitus viimetöikseen päätti puuttua irtisanomisoikeuteen. Siitä syystä ay-liike sanoi, kiitti minulle riitti.

Sitä kyllä kummastelen, miksi halllitus saisi tehdä mitä tahansa ja ay-liikken pitäis hyväksyä kaikki kurmotus? Minusta tässä haisee vanha patruunain henki. Työnantaja on jumala ja työläisen osa on olla lakki kourassa portinpielessä. Kyllä suomalaisessa demokratiassa ay-liike toimii pitkäjänteiseti ja puolustaa omien jäsentensä etuja. Hallitus on ihan omilla toimillaan ajanut itsensä nurkkaan ja kun ei muuta voida uhriudutaan. Kukaan aikaisempi hallitus ei ole näin voimallisesti halunnut kokeilla mitä ay-liike sietää.

Kuten Timo Soini on sanonut: Saat mitä tilaat.

Avainsanat: koillissanomat, pääkirjoitus9.10.2018, seurakuntavaalienpolitisoiminenkuusamossa, vaalilampaat, petrikarjalainen, timosoini, saatmitätilaat

192 Vaalit ovat ovella

Torstai 13.9.2018 klo 10:54 - yrjöpoeka

Syksyn satoa ovat tulossa olevat seurakuntavaalit. Suurin osa meistä suomalaisista kuuluu kirkon jäsenistöön. Meidän omia verorahojamme käytetään kaikenlaiseen hyvään ja vähemmän hyvään. Hyvää ovat erilaiset vaikeuksissa olevien ihmisten auttamiseen tarkoitetut menot. Huonoa ovat omasta mielestäni kirkon raskaan (miehisen) byrokratian ylläpito ja vahvistaminen. Miksi kirkon jäseniä ei kiinnosta vaikuttaminen seurakunnissa? Tätä on syytä kaikkien pohtia, koska sitä ihmisten auttamista me haluamme heidän vaikeuksissaan toteuttaa. Minä näen kirkon parhaana hyvän ihmisläheisen avun toteuttajana.

Katson omaa seurakuntaani sen hiljaisena jäsenenä. Itse olen aina pitänyt kirkkoa kaukaisena ja sen johtamistapaa menneisyyteen takertuneena. Kuvakulmaa ei suinkaan ole parantanut kirkon sekava käyttäytyminen tasa-arvo kysymyksissä. Osalle kirkon papistoa (miehiä) ei käy naisten tulo papeiksi ja seurakuntien johtajiksi. Kirkko ei ole pystynyt potkimaan näitä ulos, vaan sietänyt näitä. Useat papit ovat myös kieltäytyneet kaikesta yhteistyöstä naispappien kanssa. Tämä kirkon ns. munattomuus on yksi vahva syy, miksei itseäni kiinnosta osallistua kirkon vaaleihin.

Kaiken hyvän lisäksi itsestäni näyttää siltä, ettei kirkko oikeasti halua että ihmiset sankoin joukoin ryntäisivät vaaliuurnille. Mitä pienempänä äänestäjien joukko on säilynyt, sitä vahvempana on vallansäilyminen harvojen ja valittujen käsissä. Oma arvioni on, että kirkon todellinen valta on edelleen säilynyt kapealla ruotsinkielisellä alueella. Tämä näkyy hyvin, kun valitaan piispoja. Melkeinpä aina siellä on samojen sukujen edustajia säilömässä kirkkoa menneisyyteen. Tämä vahvojen sukujen vaikuttaminen estää tosiasiassa naisten tasa-arvoisen pääsyn piispoiksi.

Olen itse ärtynyt useasti siihen, että kirkossa odotetaan naisten tekevän kaiken valmiiksi ja passaavan pappeja (miehet) kaikessa. Heidän odotetaan niiavan nöyrästi ja kuuntelevan miespapin tuikeaa saarnaa siitä, mikä on naisen osa seurakunnassa. Harvat naispapit eivät ole uskaltaneet aloittaa kapinaa näitä miespappeja vastaan. Minä odotan sitä, koska vain sen antaman julkkisuuden avulla kirkko voitaisiin päivittää tähän aikaan. Taidan odottaa turhaan. Naispapit kääntävät toisen poskensa kuunnellakseen miespuolisten pappien tuomiopäivän messua.

Voi hyvinkin olla, että vaalipäivä tulee ja menee huomaamattani. Erityisesti siihen vaikuttaa se, että vaaleissa ovat ehdokkaina eri puolueiden asettamat ehdokkaat. Miksi ei voitaisi vain asettaa ehdokkaaksi jokainen sitä haluava kirkon jäsen? Ilman puolutunnuksia ja jonkin ryhmän edustamista. Kirkon jäsenetkin ovat yksittäisiä ihmisiä ja he äänestäisivät tuntemaansa seurakunnan jäsentä. Ihmistä jonka arvostelukykyyn he luottaisivat. Kirkkovaltuustoon valittaisiin eniten ääniä saaneita ehdokkaita. Nyt äänestäjä antaa äänensä puolueryhmälle ja hyviä äänimääriä saaneita yksittäisiä ihmisiä jää rannalle. Samaan aikaan suuren puolueen ehdokas voi mennä muutamalla yksittäisellä äänellä valtuustoon.

Valitettavasti suurin osa papistosta (miehistä) omistaa keskustan tai kokoomuksen jäsenkirjan. He eivät halua muutosta. Eikä RKP.

Avainsanat: seurakuntavaalit, naispappiensyrjintä, metooliikekirkossa, naispappiensyrjintä, puoluetunnuksetkirkollisvaaleissa

124 Väyrynen on oikeassa

Torstai 31.5.2018 klo 15:14 - yrjöpoeka

Suomessa on tänään hallitus, joka ainoana tahona ymmärtää Suomen perustuslain olevan heidän tavoitteidensa jarruna. Viimepäivinä julkisuudessa on meuhkattu perustuslakivaliokunnan ja heidän asiantuntijoidensa juopumisesta. Tämän lausuman esitti kokoomuksen eräs älykkö lakimies Kimmo Sasi. Juopumisella hän tarkoitti valtaa jota perustuslakivaliokunnan jäsenet käyttävät. Maaseudun Tulevaisuus taasen esitti, että tämä valiokunta estää Suomen kehittämisen.

Kainuussa ja kotikunnassani Suomussalmella nimitettiin aikoinaan Maaseudun tulevaisuutta sontasiioonina. Sitä luokkaa ovat nyt lehden kommentit ja suoraan osoitettu tuki Sipilän kokoomuslaiselle politiikalle. Sitä en tiedä miksi kokoomus on siirtynyt Suomen lain puolustajasta sen morkkaajaksi? Oikeusministeri Häkkänen ei millään tavalla puutu hallituksen epämääräisiin perustuslakia vähätteleviin lausuntoihin. Sain tänään sivusta kuunnella erästä keskustelua, jossa aikuiset minua iäkkäämmät ihmiset kertoivat olevansa sitä mieltä, että perustuslakivaliokunta pitää lakkauttaa. Heille riittäisi se, että hallituksessa on yksi laintuntija.

Mikäli tätä valiokuntaa ei olisi, meillä olisi vallassa täysi mielivalta. Ei se siitä kyllä tänään paljoa eroa. Sipilän johdolla on laitettu Suomea kuntoon. Sitä tehdessä on unohtuneet muutamat mielestäni hyvin tärkeät asiat. Vanha Maalaisliitto kepun edeltäjä lanseerasi aikoinaan eduskuntavaaleissa julisteita, joissa kerrottiin lyhyesti mihin nojaa Maalaisliitto. Ne olivat koti, uskonto ja isänmaa. Kuvassa jykevän nyrkin alla oli lakikirjaa ja raamattua.

Raamattua kyllä luettaneen, mutta olisiko oikoluvussa jotakin häikkää Sipilän esikunnalla. Santeri Alkion perinnön nykykepu on hukannut täysin. Tässä kohden luotan vanhan valtiomiehen Paavo Väyrysen lausumaan. ILmeisesti myös moni muu keskustan kannattajissa on samaa mieltä. Tämän johtopäätöksen meistä voi jokainen vetää, kun seuraa kepun kannatuksen laskevaa käyrää. Kepulle on aina käynyt huonosti, kun se on lähtenyt herrojen kanssa marjaan. Kokoomuslaiset ovat maalaispojille isoja herroja ja heitä on kumarrettava. Siinä kumarrellessa nokka voi tarttua siihen itseensä.

Kokoomus on muuttunut pienten herraskaisten poikosten temmellyskentäksi ja myös sille voi käydä huonosti. Iäkkäämpi väestö voi hyvinkin jäädä miettimään, mille perustalle kokoomus Suomea rakentaa. Oikeusvaltion periaatteet ja isänmaallisuus ovat kokoomuksen kannattajille pyhiä arvoja. Olen itse pistänyt merkille, että osa kokoomuksen sivistyneistöstä dikkaa paremmin Perussuomalaisten isänmaallista paatosta. Mikäli persut löytävät vaaleihin oikeat sävelet, kokoomus voi kokea kummia.

Tämänpäivän äänestäjä kaipaa lyhyitä selkeitä lauseita. Siinä kohden Petteri Orpo on epäselvää monipolvista kieltä käyttävä artikuloija. Se puolue joka uskaltaa nostaa vaalilauseisiin lyhyesti sanottuna Suomen lain ja samoin perustuslain puolustamisen ovat he vahvoilla. Nyt tarvitaan jämäkkyyttä ja jatkuvuutta.

Uskonnon kanssa meuhkaamisen voi jättää seurakuntavaaleihin.

Avainsanat: juopunutperustuslakivaliokunta, maaseuduntulevaisuus, oikeusministerihäkkänen, mihinnojaamaalaisliitto, paavoväyrynenoikeassa, seurakuntavaalit2018

241 Yhdessä tehty Joulu

Sunnuntai 24.12.2017 klo 12:12 - yrjöpoeka

Yhdessä tehden ja iloiten saadaan usein sellaisia tapahtumia, joista riittää muisteltavaa pitkään. Ylä-Kainuu lehden tukemana vapaaehtoisten iloinen joukko rakensi Suomussalmen seurakunnan tiloihin ikimuistettavan tapahtuman. Tapahtuman nimenä oli Yksinäisten joulujuhla. Juhlassa on tietysti aina ohjelmaa ja siihen löytyi esiintyjiä välittömästi. Juhlassa syötiin oikea jouluruoka ja kahviteltiin lopuksi. Yhteisten joululaulujen jälkeen myös pukki kävi paikalla ja hänen säkissään oli kaikille lahjapussukka.

Pois lähtiessään usea kertoi tapahtuman olleen heille ainutlaatuisen. Sain kuulla iäkkään miehen kertomana, kuinka hänestä oli tuntunut ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin joulun kosketus. Pöydät olivat kauniisti koristeltu ja katettu. Hänelle oli ollut kokemus, etttei häne tarvinnut edes nousta pöydästä ennekuin lähdön hetkellä. Iloiset avustajat ja iloiset pienet tontut häärivät pöytien välissä autellen ihmisiä. Tuoden ruokaa ja vieden tyhjiä astioita pois. Tämä mies oli saanut rauhassa keskustella pöydässään olleiden muiden yksinäisyyttä kokeneiden kanssa.

Mukana olleiden kymmenien vapaaehtoisten iloinen asenne tarrttui myös paikalle saapuneisiin. Itse seurasin tapahtumia välillä sivusta ja puheensorina ja iloiset ilmeet ihmisten kasvoilla kertoivat tapahtuman olleen jokaiselle mieleen. Loppusiivousta tehdessä sama iloinen asenne pysyi loppuun saakka. Sain kuulla mukana olleilta, kuinka joulun tunnelma oli oli tarttunut heihin yhdessä tehden. Kanssani keskustelleet olivat iloisia siitä, että he olivat saaneet olla pieninä osasina mukana. Samaan voin sanoa itsekin. Sain olla mukana iloisten ja nauravien vapaaehtoisten joukossa. Yhdessä tehden.

Mukava on nyt asettua aloilleen ja odottaa joulupukin vierailua lastenlasten luona. Eilinen kokemus yhdessä muiden kanssa avasi joulun sanomaa. Nyt saa joulu tulla.

Avainsanat: paikallislehtiyläkainuu, suomussalmenseurakunta, suomussalmenkunta, yksinäistenjoulujuhla, joulunsanoma

212 Vain yskä häiritsee

Tiistai 15.12.2009 klo 22:41 - yrjöpoeka

Taudit ovat takanapäin, mutta sitkeä ja kuiva yskä häiritsee öitä. Todella ärsyttävää yskää, juuri kun saa unenpäästä kiinni kutina kurkussa alkaa. Olen saanut asiaan liittyvää lohdutusta, joista yksi tässä. ”Yskä lähtee yskimällä, hammassärky kärsimällä, mutta pieraisepa kun olet paskataudissa?” Ystävät ovat hyviä löytämään muutamia lohdutuksen sanoja ja tämä helpotti erityisesti naurun muodossa.

Maakuntavaltuuston kokous meni maanantaina todella sutjakasti, kaikki pelkoni pitkästä illasta jäivät vain peloiksi. Kuunnellessani hymistelyä, jäin pohtimaan, olivatko kaikki terveitä? Keskustalaiset alkoivat olla tovereita vasemmistoliiton edustajien kanssa. Kyselin jo muutamilta, minkälaisen nimen he ryhmittymälle antavat, tarjosin kepuänkyrää, mutta se ei kelvannut. Lieneekö kokouksen sujuminen johtunut sitten lähestyvän joulun taiasta?

Tänään kävin kuuntelemassa ”Karhulanvaarasta kajahtaa” hankkeen sisältöä. Olen kiinnostunut aiheesta monestakin syystä, tärkein syy on, että haluan edelleen nähdä savun nousevan tulevina vuosina Karhulanvaaralta. Paikka on täynnä Suomussalmen historiaa ja menneisyyttä ja sille on löydettävä sellaista käyttöä, joka tuo työtä ja toimeentuloa Suomussalmelle. Voi olla kuitenkin niin, että tilaisuudessa esittämäni Markku Nymanin muistio ja juttuni aiheesta, ei jaksa innostaa hankkeen johtoryhmää. Asia jää nähtäväksi ja olisi erittäin toivottavaa, että Suomussalmelaiset pääsisivät kertomaan haluistaan itse. Yksi keino on kertoa hankkeen vetäjälle palautetta webbi sivujen kautta, toinen keino on kirjoitella ajatuksiaan lehtien mielipidepalstoille. Pitäisikö järjestää kaikille ihmisille tarkoitettujen avoimien ovien päivä, jossa ihmiset voisivat antaa suullista ja kirjallista palautetta? Syksyllä järjestetty Kainuun maakunnan Sote-kierros antoi selvän kuvan siitä, että ihmisiä kiinnostavat oman alueen asiat. On vain keksittävä keino, kuinka se saadaan esiin.

Illan päätteeksi sain olla mukana Suomussalmen seurakunnan ja Kehitysvammaisten tuki ry:n yhdessä järjestämiin pikkujouluihin seurakuntakeskuksessa. Oli todella mukavaa nähdä taas iloisten ihmisten joulujuhla, ketään ei häirinnyt erilaisuuteni. Taputeltiin vain olkapäätä, että onpa mukava nähdä minuakin liikenteessä. ;))

Avainsanat: hammassärky, lohdutus, paskatauti, maakuntavaltuusto, tovereita, seurakunta, kehitysvammaistentuki, pikkujoulu, erilaisuus