Satunnaiset kuvat

Metsäkurjenpolvi

Uusimmat

Blogin arkisto

182 Yksi kerrallaan

Lauantai 17.12.2016 klo 20:11 - yrjöpoeka

Elämä on joskus kummallinen. Vastukset ja vaivat seuraavat toisiaan. Juuri silloin ainakin itselleni käy niin, että katselen asioita ulkopuolisena. Asiat ovat järjestyksessä ja pystyn hoitamaan niitä järkevästi ja rauhallisesti. Kummallista on se, että kun elämä kuljettaa hyvin ja tasapainoisesti, silloin tuntuu, että aika menee hermoillessa. No, elämä on.

Aamulla herätessäni koko vartaloni oli kuin hakattu ja kaula- ja rintalihakset olivat jäykkinä ja kipeinä. Sitä parantelin vahvalla burana-kuurilla. Olo tuntui jo nohevalta ja kiittelin itseäni, ettei eilen käynyt kummemmin. Vaimolla oli siivousinto päällä ja hän läksi siivoamaan sivurakennusta nuohoojan jäljiltä. Hieman oli nokea levinnyt uusille laminaateille. Pian havahduin vaimon ihmettelyihin ja menin kuuntelemaan mikä on kummastelun syy.

Sivurakennuksessa oleva huone oli todella kostean tuntuinen ja sen ikkunat olivat märkinä. Pienen katselun jälkeen havaitsin katonrajasta valuneen tumman jäljen. Hyvin pian saimme selville sen, että nyt on kutsuttava alan ammatilainen apuun. Ensimmäisellä puhelinsoitolla hälyytin vakuutusyhtiön ja toisella sain kiinni LVI-alan ammattilaisen. Tunti ammattilaisen tulosta vika oli löytynyt ja korjattu.

Nyt edessä on mittava remontti ja sen lopputulosta on vaikea ennustaa. Vakuutusyhtiön edustajan käynnin jälkeen olemme taas pikkuisen viisaampia. Ongelmaa etsiessämme ja sen korjaamisen jälkeen löysin itseni pohtimassa sitä, että asiat olisivat voineet olla pajon pahemmin. Ulkona olisi voinut olla äreä pakkanen. Vika olisi voinut sijaita rakennusten välissä olevassa runkolinjassa. Mielialaa kohottavista ajatuksista huolimatta ongelma on todella iso.

Onneksi nämä vastukset tulevat eri päivinä. Saman päivän aikana ei ehkä ehtisi etsiä asioiden hyviä puolia. Hyvä puoli oli myös se, että löysimme sellaisen ammattilaisen, joka todella oli alansa asiantuntija. Siitä hänelle erityisen suuri kiitos.

Vaimollani ja itselläni oli aamulla aivan erilainen ajatus päivän kulusta. Olimme joutuneet peruuttamaan YLEn sinfoniaorkesterin lippuvarauksen, koska meille oli tullut muuta menoa. Ihminen päättää jotakin ja lopulta huomaa, että päivästä oli tullut täysin toisenlainen. Vastuksista huolimatta päivä oli myös opettavainen. Mitä pahemmalta asia vaikutti, sitä rauhallisemmin ja järjestelmällisemmin pystyimme etenemään. Märkien villojen säkittämisen jälkeen sain nauraen vaimolleni todeta tehdyn työn hyvän puolen. Ei tarvinnut suojata hengitystä villojen pölisemiseltä. Villat olivat litimärkiä ja kiehuvan kuumia.

Kaiken hyvän huomaamisen keskellä meille kirkastui yksi asia. On hyvä, että kaikki ei kaadu kerralla niskaan. Nyt jaksaa jo keskittyä huomiseen ja reiän tekemiseen erääseen seinään. Jokainen joka on ostanut vanhemman omakotitalon, joutuu joskus miettimään edellisen rakentajan aivoituksia. Mietimme sitä tänään vaimoni ja LVI-miehen kanssa. Sen lopputulema on, että moottorisahaa vähempää ei huomenna kannata käteen ottaa. Vaikka kyseessä on sunnuntai, pärinä on kestettävä. On siinä se hyvä puoli, että en voi sitä tehdessä luistella jäälle joutuneeseen sepeliin.

Kaikista parasta tässä on se, että öljynkulutus suorastaan romahtaa tämän seurauksena. Sitä pohdin, että kun sivurakennuksen ilma oli niin märkä, olisiko siitä tullut hyvä kasvihuone?

Avainsanat: vaivatjavastukset, sisäpuolinenvesivahinko, vakuutustarkastaja, ansari