Satunnaiset kuvat

nuorimies

Uusimmat

Blogin arkisto

045 Elämä on

Sunnuntai 26.2.2017 klo 14:00 - yrjöpoeka

Kokonainen viikko vierähti nopsaan, kun seurassamme oli kaksi vilkasta lastenlasta. Tyttöjen kanssa ulkoiltiin, käytiin luistelemassa ja hieman kaupoissa. Tytöt saivat touhuta mielipuuhassaan leipomisen parissa. Kipeine polvineen mummon rooli oli katsella kauempaa tyttöjen menoa. Minun roolini oli ikuistaa hyviä hetkiä ja kuunnella iloisia ääniä.

Vuorokausi on mennyt nyt aivan kahdestaan ja on se sanottava, lapset ja lasten äänet tuovat elämän taloon. Taloon jossa kaksi ikääntyvää myhkäilee keskenään. Aamulla katselin ottamiani kuvia ja kiitin hiljaisessa mielessä elämää lastenlapsista. Välillä on ikävä, mutta tämä nykytekniikka onneksi tuo äänet ja kuvan reaaliajassa näkyville. Seuraava tapaaminen on jo lukkoon lyöty ja huhtikuussa on käytävä junaradan päässä.

Aamun hätkähdyttävin uutinen oli Terhi Kiemungin erottamisuutinen perussuomalaisesta puolueesta. On sitä usea odottanut, mutta puoluehallituksessa on ollut sellaiset suojelijat, ettei siitä ole tullut valmista. Olisiko nyt ollut erilainen kokoonpano ja se on käytetty hyväksi. Erottaminen on valitettavasti jo myöhästynyt liike. Näitä erottamisia eivät ole jaksaneet odottaa enää kauempaa ne lukuisat aktiivit, jotka vaihtavat nyt puoluetta. Puoluehallitus saa nyt sitä mitä on tilannut. Joukkopaon.

Uuninpankkopoikana tunnettu Sakari Timonen kirjoitti blogissaan hyvin KELAn ongelmista. Vaimoni on juuri nyt KELAn ongelmien uhri. Vaimoni toimitti viikkoja sitten ison paperinivaskan toimistoon käsittelyä varten. Käsittelyä ei näillä näkymin kukaan ehdi aloittaa, vaan vaimoni yksityisyrittäjänä ehtii kahden kuukauden sairasloman päättää ja aloittaa työskentelyn.

Olen samaa mieltä kuin Timonen. Aikaa on ollut, vaikka lampaat söisi. Mutta eipä se ole auttanut, suma seisoo ja tavalliset ihmiset kärsivät sen nahoissaan. Ei paljoa lohduta johtajan vakuuttelut, että töitä tehdään niska limassa. Niska olisi pitänyt laittaa limoittumaan jo aikaa sitten. Nälkiintynyttä ei johtajan vakuuttelut auta. Allekirjoitan tuon Timosen pelon siitä, että jossakin vaiheessa jollakin keittää yli. Syyllisiä ei silloin ilmaannu. Viisaat päät aloittavat puhumisen mielenterveyden ongelmista ja poliisien resurssien riittämättömyydestä. Näin se aina menee.

Tuleva viikko on kiireinen. Olen siihen itse syyllinen, koska en osaa sanoa kaikeen ei. Mutta se ei haittaa, koska kaikki eteen tuleva on mielenkiintoista. Samankaltainen oli myös mennyt viikko.

Elämä on, kaunis ja rikas!

Avainsanat: elämällekiitos, skypepuhelut, terhikiemunki, uuninpankkopoika