Satunnaiset kuvat

Se on siinä..!

Uusimmat

Blogin arkisto

002 Suomiko demokraattinen

Keskiviikko 2.1.2019 klo 10:07 - yrjöpoeka

Edellisen vuoden (2018) aikana saimme usein kuulla johtavien poliitikkojen suusta, että Suomi on maailman onnellisin maa. Suomi on maailman demokraattisin maa. Kaikki on hyvin. Hallituksen toimesta toki tehtiin pieniä lisäyksiä onnellisuuden suhteen. Satraappeja vaivasi kilpailukyvyn puute ja mahdottoman suuri laiskojen työttömien armeija. Toki hallitus myös kiittelii, mutta vain itseään. Kiitokset hallitus antoi itselleen suuresta työvoiman lisäyksestä. Sipilän mukaan oli saatu 120000 onnellista työläistä. Ongelma on, että työttömien määrä ei juuri muuttunut miksikään.

Suomalaisessa onnellisessa demokratiassa on pieni vika. Se tuottaa tilastoja vallassaolijoiden tarpeisiin. Sopivasti tulkitsemalla tilanne näyttää varsin valoisalta. Ainakin pääministerin autotallissa. Miten sitten demokratia voi, kysyy moni onnellisen maan asukas. Ja vastaa, että varsin huonosti. Jokaisella on hampaankolossa jotakin. Olen itsekin samaa mieltä. Suomi ei ole ollut pitkiin aikoihin demokraattinen maa. Mitä pidemmälle kahtiajako kansalaisten keskuudessa jatkuu, sitä ongelmallisemmaksi demokratia menee. Tasavallan presidentti otti myös asiaan kantaa. Hän puhui uusista vaihtoehtoisista liikkeistä. Hän toivoi niiden sopeutuvan muiden kaltaisiksi.

Maamme taitaa olla todellinen onnela, kun maahamme on perustettu peräti yhdeksäntoista (19) puoluetta. Itse näen sen kertovan todellisesta ongelmasta demokratiassa. Kansalaiset eivät ole äänestäneet pitkiin aikoihin aktiivisesti, koska he ovat kokeneet sen olevan turhaa. Vanhojen puolueiden samankaltaisuus, sekä ääripäiden sopiminen samaan hallitukseen ovat saaneet demokratian näyttämään irvikuvalta. Vanhat puolueet ja politiikot ovat kehuskelleet tätä suomalaisen demokratian voittona. Sitä se ei ole, koska kansalaiset näkevät ja kokevat kaikki puolueet samankaltaisena mössönä.

Puolueet eivät tuo vaaleissa vaihtoehtoja. Esimerkkinä, jos vasemmisto ja kokoomus ovat samassa hallituksessa, ne eivät ole enää vaihtoehto äänestäjilleen. Vaalien aikana puolueet kertovat olevansa vaihtoehto, mutta vaaliovien sulkeuduttua he peruvat puheensa. Heille ei ole tärkeää enää olla vaihtoehto. Siksi ei todellakaan ole ihme, etteivät ihmiset usko enää äänestämiseen. Siksi myös erilaisia vaihtoehtopuolueita syntyy nyt kuin liukuhihnalta. Vanhoissa puolueissa ei ole tilaa uudenlaiselle ajattelulle. Siellä on tilaa vain vanhoille ajattelu- ja menettelytavoille. Ne eivät kuitenkaan sovi välttämättä enää nykypäivään.

Keskusta on tästä hyvä esimerkki. Keskustan ääniä jaetaan tulevissa vaaleissa kolmen puolueen kesken. Kokoomuksen ääniä kahden puolueen kesken. SDPn ääniä on jaettu useissa edellisissä vaaleissa, kun he unohtivat oman kannattajakuntansa ja eivät antaneet tilaa muutokselle. Vain RKP ja kristilliset porskuttavat omillaan. Heillä on oma ydinsanomansa. Kaikilla uusilla puolueilla on ongelmana se, että niissä on paljon vallanhaluisia hillotolpan etsijöitä. Heillä ei ole periaatteita ja he ovat valmiita pettämään äänestäjänsä yhdestä hillotolpasta.

Summa summarum. Mitä enemmän on puolueita, sitä syvemmälle demokratia painuu. Vaihtoehtoja on, mutta tilaisuuden tullen ollaan valmiita kuoppaamaan vaihtoehto. Nyt puhutaan jo äänestyspakosta. Silloin demokratia on lopullisesti kuopattu.

Vapaat vaalit ja vapaa äänestäminen oikeista vaihtoehdoista. Siitä on demokratia tehty.

Avainsanat: maailmanonnellisinmaa, ovatkoääripääpuolueettoistensavaihtoehto, summasummarum

035 Onko hyväuutinen hyväksi

Sunnuntai 12.2.2017 klo 13:52 - yrjöpoeka

Kainuussa on viimeaikoina ollut useita ilonaiheita. Yritysten tilaskannat ovat parantuneet ja monenlaista positiivista uutista ovat elämänuskoa parantaneet. Kainuun johtavat luottamushenkilöt ja virkamiehet kertovat hyvillä mielin alamaisilleen hyviä uutisia. Kaiken siis pitäis olla hyvin?

Ei valitettavasti ole. Tai oikeasti on. Hiljainen kansa lukee uutiset ja myhäilee tyytyväisenä. Uutiset kertovat, että usko Kainuun selviämiseen on säilynyt ja lähdemme eteenpäin uusin voimin. Sitten on tämä äänekkäiden ammattivalittajien kuoro, joiden mielestä tässä ei ole mitään hyvää. Jokaisessa hyvässä uutisessa on aivan väistämättä jotakin huonoa. Uutisen kuultuaan, ammattivalittajien ja itkijöiden joukko syöksyy googlettamaan.

Hyvin pian sieltä trollataan uutisia kymmenien vuosien takaa ja kerrotaan vahingoniloisina, että me oltiin oikeassa. Mikä tahansa kielteinen uutinen lähtee jakoon ja samanmieliset itkijät komppaavat sitä ja jakavat eteenpäin. Hyvänä esimerkkinä Terrafameen vähemmistöosakkaaksi tullut Trafigura. Ikivanhaa uutist ajaetaan innolla ja paukutetaan rintoja. Itkijöiden mielestä tämä osoittaa Terrafamen kaatuvan hyvin pikaisesti. Parhaimmat itkijät uskovat vasta nyt alkavan veronmaksajien kuppaamisen. Trafigura on saamassa tulevat malmit kaikenlisäksi liian halvalla.

Toisena erinomaisena esimerkkinä mainitsen Ärjänsaareen. Siitä ovat iloinneet kaikki. Valtio ostajana takaa jokamiehen nautintaoikeudet ja mahdollistaa saaren käytön virkistyksen ja matkailun käyttöön. Luontojärjestöt ovat myös iloinneet uutisesta ja järjen voitosta. Ostohintaa pidetään onnistuneena. Mutta, eikö tästäkin löytynyt itkijöille jotakin. Nyt kerrotaan Terrafameen liittyen, tässä olevan salaliiton. Eipä enää oikein tiedä, mikä on ihmisille hyväksi.

Sosiaalinen media on täynnä kaiken hyvän moittimista ja siitä iloitsevien ihmisten lannistamsta. Mikäli joku onnistuu jossakin, heti täyttyvät palstat vastaansanomisista. Mikäli joku politiikko uskaltaa sanoa, että tulipas hyvä onnistuminen, siitä se vasta meteli alkaa. Mikäli sattuu olemaan nainen, mennään henkilön ulkoiseen habitukseen ja siitä sitten riittääkin sanomista. Hyvänä Kainuulaisena esimerkkinä on europarlamentikko Merja Kyllönen. Sitten se vasta riemu repeää, jos joku ulkomaalainen nousee esille. Hyvänä esimerkkinä Miss Helsinki. Täysin suomalainen, mutta ihonväriltään erilainen.

Löytyykö näille itkijöille mitään sellaista, mihin he olisivat tyytyväisiä ja iloitsisivat siitä? Kyllä löytyy. Kaikki NHL-jääkiekkoilijat ovat ihannekansalaisia ja heidän järisyttäviä ansioitaan pidetään juuri sopivina. Suomalainen ympyränajaja formuloissa on aivan ehdotonta eliittiä. Vain siinä tapauksessa, että pysyy remmissä ja ansaitsee kymmeniä miljoonia kaudessa. Kovalaisen Heikki tipahti ulos ja sen se on saanut tuntea. Itkijöitä on häväisty, kun kuski ei ole ollut riittävän hyvä. Mutta Kimi. Hänen edessään langetaan loveen.

Itkijät herkästi valittavat yrittäjien kiertävän verojaan ulkomaille. Itkijöitä ei ollenkaan ihmetytä jääkiekkoilijoiden ja formulakuskien veronkierto. Päinvastoin. Verottajan koetaan saaneen näpeilleen. Summa summarum. Kohtuullisesti katsoen elämämme on tasapainossa. Myös valittajien ja itkijöiden elämä on tasapainoista. Yritysten onnistuminen tuottaa hyvinvointia itkijöille, mutta siitä valitetaan. Ammatiurheilijat kiertävät veronsa muualle ja siitä ei suomalainen hyödy. Itkijöiden mielestä se on kohtuullista.

Eli tasapaino vallitsee. Kaikki hyvin.

Avainsanat: talouskasvu, tilauskannatkasvussa, trolliuutiset, veronkierto, summasummarum