Satunnaiset kuvat

Taimen väsytys 3

Uusimmat

Blogin arkisto

012 Sama meno jatkuu

Perjantai 8.3.2013 klo 9:48 - yrjöpoeka

Viime päivinä ovat tiedotusvälineet tuoneet uutisnälkäisille samoja uutisia, kuin olemme saaneet kuulla ja nähdä aikaisempinakin vuosina. Suomalaise työn puolustaminen on ollut jo vuosia hallitusten ensisijainen tavoite. Katainen on aiheesta puhunut usein ja lisännyt aiheeseen liittyen karjuvan työvoimapulan. Nyt suomalaisen työn puolustajaksi on ilmoittautunut myös Jutta Urpilainen. Tämä nero täti haluaa olla ratkaisemassa eurooppalaisia kriisejä ja samalla hän puheidensa mukaan puolustaa suomalaisia työpaikkoja.

Tämä vuosikausia jatkunut saman mantran hokeminen ei mene enää kaikille läpi. Siitä oli osoituksena edelliset eduskuntavaalit. Vaalituloksesta huolimatta, tai juuri siitä syystä, mantran hokeminen on vain kiihtynyt. Samaan aikaan suomalaisten työpaikat häviävät suomesta kiihtyvällä tahdilla. Miksei valtio tue suomalaisia työpaikkoja samanlaisilla summilla kuin Euroopan kriisivaltioita? Sinne sitä kyllä riittää ja eivät annetut eurot ole vielä kertaakaan turvanneet työpaikkojen pysymistä suomessa.

Ahneus on suomessa pysyvä tauti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ahneuden mannekiineina ovat toimineet suuret suomalaiset yhtiöt. Nämä yhtiöt johtajineen ovat toitottaneet työntekijöille palkkamaltista ja nollalinjasta. Joka vuosi on toistunut sama kuvio. Johtajat ovat ensimmäisenä käärineet itselleen mahdollisimman muhkeat optiot ja palkkiot. Nyt energiayhtiö Fortum on menossa mukana ja ilmoittaa maksavansa uudelle johtajalle 100000 euroa varpajaisrahaa. Kiitokseksi, että suostuu firman uudeksi johtajaksi. Kyllä tässä verenpaine nousee.

Kaikista asioista pitää pystyä löytämään ahdistuksesta huolimatta jotakin hyvää. Minä näen näissä molemmissa saman asian toistoissa mahdollisuuden parantaa edellisten eduskuntavaalien tulosta. Pitänee toivoa että suuret firmat ja hallituspuolueet jatkavat samalla linjalla. Muutos on tulossa.

Takana on hauska hiihtolomaviikko vanhimman lapsenlapseni Ilonan kanssa. Ilona aikoi opettaa myös ukin luistelemaan. Koska en ollut koskaan luistellut, odotin pienoisella pelolla kuinka hankkeessa käy. Laittaessani luistimia jalkaani Suomussalmen puistoluisteluradalla Ilona kommentoi asiaa näin: ”minä en voi uskoa, että voi olla joku, joka ei ole koskaan luistellut”. Hänen hämmästystään lisäsi vielä se, että minä olen niin vanha. Kaikesta epäilyistä huolimatta en kaatunut kertaakaan ja siitä Ilona oli oikein ylpeä. Luisteluksi sitä ei voi kutsua, enemmänkin hoiperteluksi.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Hoiperrellaan.

Avainsanat: työvoimapula, suomalaistentyöpaikkojenpuolustaminen, tätitiukka, ahneus, fortum, jytkyjatkuu, hiihtoloma