Satunnaiset kuvat

Silloin nuorena..

Uusimmat

Blogin arkisto

007 Jotta urheilustakin jottaen

Perjantai 4.1.2019 klo 14:48 - yrjöpoeka

Näin sanaili minulle tuttu mies tänään. Puhelimme tovin suomalaisesta hiihdosta ja hän oli sitä mieltä, että minun pitää kirjoittaa myös siitä. Etenkin kun minulla sattuu olemaan mielipide tästä päivästä ja hieman menneestäkin. Itse olen tietoisesti jättänyt tästä aiheesta kirjoittamisen viisaammille ja pitänyt hiihdon oman harmitukseni aiheena. Mutta on kai se kerta kiellon päälle otettava.

Suomalainen hiihto on samassa tilassa kuin suomalainen politiikka. Se on jämähtänyt menneisyyden vaalimiseen. Se näkyy nyt erittäin hyvin keskieuroopan hiihtoviikolla. Meillä on miehissä kaksi maailmanluokan hiihtäjää. Krista Pärmäkoski ja Iivo Niskanen. Muut ovat enemmän piirikunnallisen ja kotimaan tason hiihtelijöitä. Maajoukkueeseen ei ole pääsyä uusilla, mikäli ei tee jotakin ihmesuoritusta. Vanhoilla riittävät puheet hyvin menneestä harjoituskaudesta ja se riittää hiihtojohdolle. Tietysti on myös oltava hyvää pataa pomppatakkisten herrajoukkueen kanssa. Naiset kyllä tämän osaavat, kun tirauttavat pienet itkut.

Erityisesti tänä talvena olisi tullut olla rohkeutta antaa tilaa nuorten kyvyille. Kansainvälinen kokemus on se tie, mikä avaa useimmille ymmärryksen siitä, millaisia vaatimuksia huipputasolle vaaditaan. Ymmärryksen omasta tilasta ja samalla se kertoisi myös valmentajille, mitä pitää jatkossa tehdä paremmin ja laadukkaammin. Nyt mukaan otettiin valmennusjohdon ja hiihtojohdon ”vanhat” tutut. Tietäen varmasti sen, etteivät he tule selviytymään missään olosuhteissa 30 parhaan joukkoon. Uskotellaan itselle ja muille, että kyllä heillä mahdollisuuksia on. Ei ole, eikä ole ollut enää useisiin vuosiin.

Pitäisi tietysti nimetä joitakuita selvyyden vuoksi. Anne Kyllönen ei ole, eikä koskaan enää tule kansainvälisen tason hiihtäjäksi. Primadonna joutaa kotiin itkeskelemään ja valittelemaan. Laura Mononen on tasoltaan piirkunnallinen ja hyvinä päivinä kotimaan kärkeä. Hänellä ei ole sitä tappajan henkeä mitä vaaditaan huipulle nousuun. Pehmeä jo lähtiessään ja tukan vapaana pitäminen kertoo sitä samaa. Kaunis ja söötti pitää olla, että kelpaa toppatakki porukalle. Kerttu Niskanen on jo mennyt ohi sen, missä hänestä olisi voinut tulla jotakin. Hänen itsetuntonsa on jo nollassa. Nämä kolme heti ulos maajoukkueesta. Tilalle nuoret kyvyt.

Miehissä tilanne on vielä surkeampi. Vain Iivo Niskanen voi hyvänä päivänä voittaa. Muille ei riitä edes hyvä päivä. Hyvä päivä heillä voi olla SM-kisoissa, joissa he voivat voittaa jopa Iivon. Tästä esimerkkinä suurisuinen Ristomatti Hakola. Ulkomailla hänellä on sensijaan hyvänä päivänä mahdollisuus kolmenkympin sakkiin. Ulkomailla heistä ei pysty Iivon voittamiseen yksikään. Iivo on kunnossa siellä. Ensimmäisenä ulos Matti Heikkinen. Hänen aikansa tuli ja meni. Hän on rajansa kokenut ja enää sitä ei pysty nostamaan tämän päivän tasolle. Martti Jylhä seuraavaksi. En ole koskaan ymmärtänyt hänen mukanoloaan, toki tuo sukunimi toi tilaa aikoinaan joukkueeseen. Perttu Hyvärinen seuraavana. Hänestä ei tule koskaan kansainvälisden tason hiihtäjää. Hän on hävinnyt kuten muutkin tässä nimetyt jo lähtöviivalla.

Päävalmentaja on päävalmentaja. Hän ei saisi koskaan olla samaan aikaan yhdenkään maajoukkuehiihtäjän valmentaja. Vaikka mitä muuta väitetään, se on psykologisesti väärin. Sillä on tiedostamattomia vaikutuksia hiihtäjiin ja koko joukkueeseen. Kokonaisuudessaan toppatakkiporukkaa olisi syytä siivota oikein kunnolla. Toppatakkisten porukka sai hankittua oikein kansainvälisen tason huoltorekan ja sitä on hyvä esitellä medialle. Huoltorekalla ei ole sitten mitään merkitystä, jos ei myös valita siihen pätevää henkilöstöä hoitamaan hiihtäjien kalusto. Tämä on tällä kaudella oikein korostunut, kun on sekoiltu voitelun kanssa. Sitten ihmetellään hoomoilasena, kuinka hyvin esimerkiksi Venäjän joukkueen sukset pelaa. Samoin Norjalaisten. Mutta toppatakkisille riittävät kivat tytöt ja pojat kertomassa hyvistä testituloksista.

Samaan aikaan muiden maiden huolto ja voitelijat ottavat selvää millä kummalla muut voitelevan suksensa. Suomen joukkue selittelee hiontakuvioita. Oli sitä sun tätä muotoa ja se leikkasi lumeen kiinni. Järki siellä toppatakkikuorossa on leikannut paljon enemmän. Miksi ei kysellä muilta Suomen ammatti voitelijoilta neuvoa asioissa? Heitä on olemassa ja he jopa voitelevat samoilla voiteilla kuin Norjalaiset ja Venäläiset. Maailma on muuttunut ja tänään on voiderintamalla tarjolla muutakin kuin Mäntyrannan sinistä ja vihreää. Niillä pärjäsi hyvin itärajan kitkuisissa pakkaskeleissä viime vuosituhannella. Minulla on näitäkin voiteita vielä jemmassa kitukelejä varten. Hoidetulle ladulle löytyy kyllä liukkaampia vaihtoehtoja. Voi kyllä antaa purkin tai pari voiderekan porukalle.

Kaikenkaikkiaan. Katsotaan mitä meillä on. Toppatakkimiehiä riittävästi. Siis miehiä. Mahtava huoltorekka. Om se messevää pysäköidä muiden maiden rekkojen joukkoon. YLE haastattelemassa yksinoikeudella. Kiltit tytöt ja pojat sitten luimistelemassa ja selvittämässä mikä meni vikaan. Ja kas. Lopulta joku voittaa. Sitä sitten vuosikymmen hehkutetaan ja sen varjolla valitaan aina uudestaan joukkueeseen. Valmentajat hehkuttavat kuinka Jyväskylän kuntomatolla on tullut yhtä hyviä tuloksia kuin silloin aikoinaan. Jo vain meidän kelpaa.

Päätän raporttini huoltorekan ja toppatakkien varjosta tähän.

Avainsanat: keskieuroopanhiihtoviikko, maastohiihdonmaajoukkue2018/2019, kristapärmäkoski, iivoniskanen, suomenhuoltorekka, toppatakkimiehet