Satunnaiset kuvat

Pyhäinpäivä 2009

Uusimmat

Blogin arkisto

219 Miljoona täynnä

Torstai 18.10.2018 klo 17:34 - yrjöpoeka

Raharikkaat kertovat ensimmäisen miljoonan hankkimisen olevan se vaikein osuus. Sen jälkeen he kertovat olevan helpompaa, koska ei tarvitse enää tehdä muuta kuin monistaa miljoona riittävän monta kertaa. En tiedä kuinka todenperäinen tämä väittämä on.

Tänään 18.10.2018 hieman ennen klo 16.00 sain ensimmäisen miljoonani täyteen. Pidin vielä pari vuotta sitten tällaista lukua täysin mahdottomana. Tämä vuosi on sitten osoittanut sen, että voin saavuttaa miljoonan rajan jo tämän vuoden aikana. Se päivä tuli nyt nopeammin. Sitä en tiedä voiko seuraavan miljoonan rajan saavuttaa pelkällä monistamisella? Epäilen sitä vahvasti.

Moni lukija miettii nyt varmasti sitä, että olen rikastunut jollakin keinottelulla. Rikastumisesta ei ole ollenkaan kysymys. Tämä miljoonan raja tuli vastaan kotisivujeni yksittäisissä kävijämäärissä. Olen erittäin otettu tästä luvusta ja erityisesti sen nopeasta noususta.

Jatkan kirjoittamista kuten olen tehnyt aiemminkin. Pyrin pitämään juttuni asiallisina ja kantaa ottavina. Käyn lävitse ajankohtaisia asioita ja elämää yleensäkin. Se mitä minun on parannettava on Suomen kielen parempi osaaminen. Kainuun murre näkyy varmasti jatkossakin joisssakin sanoissa ja sanonnoissa. Tästä on hyvä jatkaa.

Tätä merkkipäivää vietimme lastenlasten ja vaimoni kanssa Hossan kansallispuistossa. Lapsilla oli hauskaa koiramme Usvan kanssa. Iloinen nauru ja mekastus kuului nuotiopaikalta, jossa lapset viihtyivät useita tunteja vaahtokarkkeja paistellen. Paluumatkalla lapset ja Usva nukkuivat sikeästi. Hyvä syksyinen ulkoilupäivä täydentyy pyykinpesulla ja saunassa käynnillä. Vaatteet ja lasten tukat tuoksuvat savulle.

Tästä on hyvä jatkaa.

IMG_20181018_165840.jpg

Avainsanat: ensimmäinenmiljoona, monistaminen, kotisivujenkävijämäärä, kainuunmurre, suomenkieli, hossankansallispuisto, vaahtokarkit

156 Kielenkäyttö Suomi100 vuotena

Keskiviikko 9.8.2017 klo 17:09 - yrjöpoeka

Olen aina ollut siinä uskossa, että Suomen Yleisradion toimittajat osaavat Suomen kielen ja käyttävät sitä erittäin huolitellusti. Näin oli aikoinaan, valitettavasti ei enää. Ennen TV-toimittajat puhuivat äänekkäästi hyvästä kielenkäytöstä ja samolla linjoilla olivat myös urheilutoimittajat. Radiota kuunnellessa kuuli toimittajilta erittäin puhdasta ja hallittua kielenkäyttöä. Alatyylisiä heittoja ei ennen edes ajateltu esitettävän radiossa ja televisiossa.

Kun tänään avaan radion ja oman maakuntaradion kanavan, vaivun saman tien epätoivoon. Siellä toimittajapari lukee muiden uutislähteiden toimittamia uutisia eri lehdistä ja niistä he sitten jaarittelevat kokopäivän. Väliin nauraa räkätetään ja kerrotaan muka vitsejä. Erityisesti muutamilla naistoimittajilla vilisevät puolituhmuudet jatkuvalla syötöllä. Muutaman sekunnin kuluttua joudun vaihtamaan eri asemille, koska en minä paskaa jaksa kuunnella. Kaiken lisäksi eduskunta on säätänyt lain, että tästä paskansyötöstä on jokaisen maksettava veroa.

Juuri tämän veroluonteisen maksun tultua voimaan kielenkäyttö ryöstäytyi täysin. Nielemistä, niiskuttelua, mutkuttelua ja niinkuttelua riittää. Radio- ja tv-toinittajien koulutus on ilmeiseti lopetettu ja jostakin räkälästä revitään sen hetkinen selvin toimittajan penkille. Jälki on sen mukaista. Kun sosiaalisessa mediassa aina silloin tällöin nousee keskustelu juuri tästä kielellisestä huonoudesta, radion esimies kuittaa sen lyhyesti: Tätä ihmiset haluavat kuunnella. Puhuu kyllä täyttä potaskaa.

Tänään lukiessani lehtien nettisivuja törmään jatkuvasti toimittajien käyttämään v-alkuiseen sanaan. Sitä käytetään huolettomasta, ilmeisesti vahvistamaan sanonnan kansanomaisuutta. Juuri tänään luin Iltalehden Mika Koskisen Näkökulma artikkelia. Kuin alleviivauksena aivan viimeiseen lauseeseen oli liitettävä V-alkuinen sana. Muutoin artikkeli oli täyttä asiaa.

Se minua tässä kielellisessä puolessa riepoo, että samat toimittajat ripittävät sosiaalisen median kirjoittajia huonosta Suomen kielestä. Toki siellä on sitäkin, mutta sitä suuremmalla syyllä toimittajien tulisi vaalia huolellista kielenkäyttöä. Esimerkkinä ja mallina vähemmän kouluja käyneille, kuten allekirjoittaneelle.

Suomi100 juhlavuoden aikana olisi syytä oikein alleviivata kielen huolellinen käyttö. Itsenäisyyden juhlavuoteen kuuluisi se, että jokainen julkisesti kirjoittava ja puhuva toimittaja, tai sitten muu esiintyjä, keskittyisi huolelliseen kieleen ja ääntämiseen. Suomen kieli on sen arvoinen. Toimitusten esimiesten kuuluisi valvoa huolellista artikulaatiota, kielen puhtautta ja potkia räävittömät alapäähuumoria viljelevät pellolle lannanluontiin.

Suomi100 ja Suomen kieli, siitä syntyy juhlamieli.

Avainsanat: suomenyleisradio, huolimatonkieliantaakuvanepäpätevistäihmisistä, kielikellokielenhuollontiedotuslehti, suomenkieli, suomi100juhlavuosi