Satunnaiset kuvat

Metsäkurjenpolvi

Uusimmat

Blogin arkisto

264 Itsenäisyyspäivän muistelua

Torstai 6.12.2018 klo 18:05 - yrjöpoeka

Tein muutamia vuosikymmeniä töitä rajavartiolaitoksen palveluksessa. Ensimmäiset kaksi vuosikymmentä olivat rankkaa puurtamista. Ei ollut normaaleja työaikoja. Oli vain säännöllisen epäsäännöllinen työaika. Elettiin aikaa jolloin haitat korvattiin ns. toimirahalla. Sillä mitättömällä korvauksella sain sitten tehdä työni enimmäkseen viikonloppuisin ja talvisin, todellakin, yöaikaan. Työni oli liikkua jalkaisin tai suksilla pitkin itärajan reunaa. Istuksia välillä tärkeissä tähystys- ja kuulostustehtävissä todella synkissä korpimaisemissa. Kaikilla keleillä. Sateesta hirmupakkasiin.

Kuvitelkaa itsenne hiihtelemässä pilkkopimeässä ja muistelemassa millä kohdin mahtoi olla lumisessa metsässä kuivaa puuta. Kaikistellen sellaista ei löytynyt, mutta aina jonkinlaiset kituliaat tulet saatiin. Siinä keiteltiin kahvia useita pannullisia ja syötiin terveellistä ruisleipää. Makkaraa ei silloin alkuaikoina vielä ollut. Siankylkeä löytyi toisinaan sekaan pantavaksi. Unen puutteesta tokkuraisena aamuyöllä lähdettiin jatkamaan hiihtämistä. Lopulta päivän mittaan päästiin vartioaseman lämpöön. Yhteismajoituksessa yritettiin nukkua ja toisinaan siitä ei tullut mitään, kun vapaalla olevat miehet pelasivat tuppea.

Vuodet kuluivat ja usein juuri itsenäisyyspäivänä jouduimme miettimään sen merkitystä. Itärajalla oleessani en edes muista kahdelta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä aikaa, jolloin olisin ollut vapaalla töistä. Työpisteeni oli silloin Pirttivaaran vartioasemalla ja siellä oli suuri joukko huippu-urheilijoita. Tavalliset tallaajat joutuivat siitä syystä aina viikonlopuksi talvella töihin. Vartiasemalla palvelivat silloin maamme parhaat ampumahiihtäjät. Välillä oli koko SM-kultajoukkue samalla vartiolla. Keulakuvana oli Raimo Seppänen. Lisäksi joukossa oli kaksi huippuampujaa, Aarne Elomaa ja Antero Lauronen.

Ei siis ihme, että itsenäisyyspäivänä jouduin työtehtävien pariin. Kevät talven jokainen viikonloppu oli jossakin kisa ja urheilijat menossa. Kyllä me perustyöntekijät haavelimme normaalista työajasta. Sellaisesta jossa maksettaisiin sunnuntailisät ja yötyölisät. Sekä ylityöt. Aikansa sitä kesti. Jokatapauksessa meillä oli aikaa miettiä itsenäisyyspäivän merkitystä. Sen merkitystä rajavartiolaitoksen tehtäville. Sen merkitystä kaikille suomalaisille. Sen merkitystä itselle. Jokaisella meistä oli elossa runsaasti sodan kokeneita sukulaisia. He kaikki arvostivat rajavartiolaitoksen työtä.

Kaikista eniten arvostivat läheiset naapurimme. Pirttivaara oli kokenut kovia partisaanien iskuissa. Rajan kirot olivat heille erittäin tuttuja. Silti heillä ei ollut aikomusta lähteä minnekään kotoaan. Rajavartioasema oli heille turvasatama. Olimme lähitalojen ihmisten kanssa jatkuvasti yhteydessä ja tiesimme mikä on milloinkin tilanne. Samoin kyläläiset tiesivät ja tunsivat vartion väen. Heille itsenäisyyspäivän tunnelma oli toinen. Tietäessään vartion väen valvovan, kovia kokeneet ihmiset pystyivät elämään normaalia elämää. Kävimme usein itsenäisyyspäivänä Pirtti-Lyytin luona. Hän oli saanut partisaanien tulituksessa 7 luodin osumaa ja jäi henkiin. Mies kuoli hänen syliinsä.

Pirttivaarassa opin näiden ihmisten tuella arvostamaan enemmän maamme itsenäisyyttä. Opin arvostamaan omaa työtäni toisten turvana ja olemaan ylpeä siitä työstä. Maailma on paljon muuttunut. Yksi asia on ja pysyy. Rajavartiosto valvoo vieläkin itsenäisen Suomen rajoja.

Aamulla nostin lipun salkoon ja muistin samalla Pirtti-Lyytin puheita. Kaikkien menetysten jälkeenkin hän jaksoi olla kiitollinen itsenäiselle Suomelle.

IMG_20181206_141054.jpg
Suomussalmen sankarihautausmaa 6.12.2018

Avainsanat: suomenitsenäisyyspäivä, suomenlippu, rajavartiosto, ampumahiihtäjäraimoseppänen, rajaseudunasukkaat, pirttivaara, partisaanienuhrit, pirttilyyti

112 Menetkö vai etkö mene

Torstai 15.9.2016 klo 9:27 - yrjöpoeka

Viime talven pelle- ja pervo porukka Soldiers of Odin on kaatumassa omaan mahdottomuuteensa. Sen raunioilta ponnistelee nyt muita samankaltaisia, Suomen lippua ja leijonakorua käyttäviä (häpäiseviä) älämölökuoroja. Yksi sellainen on ilmoittanut tänään järjestävänsä mielenosoituksen Otanmäen vastaanottokeskuksen liepeillä. Tämä on kuin verta valaisi kaduille.

Poliisi ilmoittaa valvovansa järjestystä. Minusta virkavallan tulisi juuri nyt estää kaikenlainen provosointi. Tämänkaltaisen tapahtuman järjestäminen ja masinointi on täysin edesvastuutonta. Mutta mitä tekee esimerkiksi Kainuun Sanomat maakuntalehti? Facebookissa lehti julkaisee jutusta kertovan artikkelinsa ja kysyy: Aiotko mennä? Minusta tämä on käsittämätöntä toimintaa. Se ei palvele journalismia millään tavoin. Se palvelee juuri näitä älämölö sakkeja, jotka haluavat levittää pelkoa ja epäjärjestystä.

On turha vedota ihmisten oikeuteen osoittaa vapaasti mieltään. Mieltään voi osoittaa vaikka marssimalla Kajaanin kauppakadulla. Sen sijaan mielenosoittaminen juuri nyt Otanmäellä voi johtaa ennalta arvaamattomiin seurauksiin. Joukossa tyhmyys niinsanotusti tiivistyy. Kun olen seurannut noiden ryhmien viestejä, voin sanoa niiden joukossa olevan sellaisia, joilta voi odottaa melkein mitä vain. Erityisesti nyt, kun niinsanottu ”kansa” tukee heitä.

Maakuntalehti on alkanut käyttäytyä kuin iltapäivälehdet. Se on huono suunta ja ei pelasta laskevaa levikkiä. Lehteä ei ole aiemminkaan pidetty luotettavana ja nyt sen luotettavuus on pian MV-lehden tasoa. Samoin lehden facebookin julkaisut eivät kerro oikeasta pelisilmästä. Lehden toimitus on alentunut Suomi ensin liikeen huutojen mainostajaksi. Surullista.

Sain aamusella soiton prepaid liittymästä ja aiheena oli eilen tekemäni päivitys kunnanvaltuustojen tulevasta koosta. Soitto tuli nimettömänä koska asia oli tulikivenkatkuinen. Minulla ei ole soittajan mukaan oikeutta puuttua muiden puolueiden päätöksiin. Kysellessäni missä kohden olen asiasta maininnut, en saanut vastausta. Soittajan mielestä on hyvä, että meillä on riittävästi valtuutettuja päättämässä meidän asioistamme. Minulle ei myöskään kuulu se, kuinka paljon muut puolueet keräävät luottamusmiesmaksuja.

Puhelin rapsahti viimeisen voimasanan jälkeen kiinni. Luin eilisen tekstini uudelleen ja en löydä siitä sellaista kohtaa missä puutun muiden puolueiden toimintaan. Esitän vain oman arvioni siitä, mikä olisi uudessa kuntajärjestelmässä meille hyväksi. Se on myös velvollisuuteeni päättäjänä, tehdä esityksiä kulloinkin tärkeistä asioista. Sen olen nyt tehnyt tästä aiheesta ja aion pitää sitä esillä. Suomussalmen kunnanvaltuusto päättää asiasta joulukuun valtuustossa.

Kansalaiset ovat erittäin paljon arvostelleet Suomen eduskunnan kokoa ja arvioineet, että kansanedustajien määräksi riittäisi 100. Suomessa on nyt 5,5 miljoonaa asukasta ja 200 kansanedustajaa. Kun tarkastelee Suomussalmen väkilukua ja valtuutettujen määrää, voisi olettaa sen olevan epäsuhtainen. Nyt meillä on noin 8200 ja valtuutettuja 35. Kaikenlisäksi kaikki ennusteet osoittavat väkilukumme laskevan 2030 lukuun mennessä hieman yli 6000 asukkaaseen.

Tästä syystä valtuutettujen on tehtävä tiedon perusteella päätöksiä uusista rakenteista. Valtuusto on kuntalaisia varten. Ei puolueita.

Avainsanat: suomenlippu, tyhmyystiivistyy, kunnanvaltuutettu, tilastokeskus