Satunnaiset kuvat

Silloin nuorena

Uusimmat

Blogin arkisto

146 Vaali intoa ja marjanpoimintaa

Lauantai 18.5.2019 klo 20:05 - yrjöpoeka

Sain tänään keskustella yhden äänestämässä käyneen kanssa. Aiheena oli edellinen blogi kirjoitukseni. Hän kummasteli sitä, ettei kukan ole aiemmin kysellyt, mitä Suomen äänestäminen takaisin tarkoittaa. Hän myös kertoi suorasukaisesti lähteneensä äänestämään omien lastenlastensa tulevaisuuden puolesta. Sen puolesta, että ihmiset Suomessa ja muualla saavat itse päättää asuinpaikkansa. Siihen ei hänen mukaansa tarvita mitään poliittista pakkoa. Eikä erityisesti ”kansan” vaatimuksesta. Hän käytti nimenomaan tätä verbiä tarkoittaessaan perussuomalaisia.

Hän oli myös pohtinut millaista Suomea perussuomalaiset tulevat saamaan. Maaseudulla viimeiset vanhukset poistuvat maanpoveen 10-30 vuoden kuluessa. Täällä on silloin susia ja liito-oravia. Pohdinnassaan hän oli tullut kanssani samaan tulokseen, että paljon aiemmin kaupungeissa on edessä tilanne, jossa alkuperäiset ovat syntyneistä vähemmistönä. Tämä tuli selväksi, kun näin keväällä millainen tilanne on tänään Helsingin alueen päiväkodeissa. Sen nähtyäni olen tullut siihen tulokseen, että turha on haikailla menneitä. Eivät isämme ja äitimme meitä synnyttäneet sen takia, että me muuttaisimme Suomen takaisin takapajulaksi.

Torstai iltana sain olla mukana viimeisessä Suomussalmen seurakunnan järjestämässä arvokeskustelussa. Nyt olivat vuorossa yrittämisen ja yrittäjän arvot. Alustajana oli Kiantaman toimitusjohtaja Vernu Vasunta. Kiantama on perheyritys ja sen tarkoitus on osakeyhtiönä tuottaa voittoa. Voittoa haetaan marjojen jalostamisella. Suomalaisten ikääntyminen on tuonut mukanaan sen, ettei marjoja tule tasaisena virtana yritykselle. Siksi yrityksen pääasialliset poimijat tuodaan tänään Thaimaasta.

Vasunta kävi yrittämisen arvoja konkreettisesti oman yrityksen kautta. Voittoa tavoitellessaan sillä on huolehdittava myös poimijoistaan. Mikäli yritys aikoo kilpailla muiden alan toimijoiden kanssa, sillä on oltava jatkuvuutta ja erityisesti sosiaalista vastuullisuutta työntekijöitä kohtaan. Yrityksellä käy jo nyt hyvin pajon sellaista väkeä, jotka ovat kulkeneet täällä useita vuosia. Joka vuosi työntekijät kilpailevat tänne pääsystä. Yritys ei tee hyväntekeväisyyttä, siitä huolimatta nämä poimijat arvostavat Kiantaman korkealle juuri sen luotettavuuden takia. Poimijat haluavat juuri tänne tästä syystä.

Kiantaman toimitusjohtaja esitti videon auditoinnista, jonka olivat tehneet ulkopuoliset toimijat. Poimijoiden haastatteluista tuli selväksi, että tiukka kahden kuukauden työrupeama on heille ”amerikan” tienestiä. Poimintatulojen lisäksi he ovat saaneet myös sellaista oppia suomalaisten järjestelmällisyydestä, jota he haluavat jakaa omassa yhteisössään. Thaimaassa on huoletonta avotulenkäyttöä ja sen vaikutus tuli ilmi haastatteluissa. Usea poimija oli pystynyt viemään saamansa opetuksen perheen ja yhteisön turvallisuuden hyväksi. Samoin tuli useissa haastatteluissa esille suomalaisten luontosuhde. Ja erityisesti luonnon puhtauden vaaliminen.

Jäin kyllä pohtimaan sitä, kuinka paljon on maailma muuttunut siitä, kun suomalaisia nuoria haettiin Ruotsiin työtä tekemään. Silloin vietiin liukuhihnalle ja kaikki muu oli jokaisen itsensä huolehdittava. Nyt yrityksen on huolehdittava siitä, että jatkuvuus on turvattu. Voittoa tehdessään yritys huomaamattaan vie ulkomaille meidän itsestään selviä tapoja. Tapoja jotka tuovat hyvinvointia.

Luotettavuus, sosiaalinen vastuu, yrittämisen vastuu. Ei huono!

Avainsanat: eurovaalit2019, menneisyydenhaikailu, suomussalmenseurakunta, arvokeskustelusarja, kiantamanjaloste, amerikantienestiä, eihuono

112 Lääketieteen arvot ja peacemaker

Perjantai 5.4.2019 klo 9:36 - yrjöpoeka

Suomussalmen seurakunnan järjestämissä arvo-keskusteluissa oli eilen vuorossa lääketieteen arvot. Alustajana toimi lääkintöneuvos Tuomo Pääkkönen. Seurakunnan sali oli täynnä häntä kuulemaan tulleita. Hän puhui vuosikymmenten kokemuksella sellaisille ihmisille, jotka tavalla tai toisella olivat hänelle tuttuja. Joko työyhteisöstä, tai sitten lääkärinpöydän toiselta puolen. Pääkkönen on tunnettu rauhallisesta puhetavasta ja nyt hänellä oli aikaa alustaa aihetta. Nuppineulankin putoamisen olisi kuullut kolahduksena, kun väki kuunteli hänen sanojaan.

Puheen päätyttyä sitä kuvasi osuvasti emeritus kirkkoherra Arto Seppänen. Hän kertoi vuosikymmeniä opetelleensa hyvää saarnaa ja nyt Pääkkönen teki sen puhuessaan lääketieteen arvoista. Ne arvot ovat humaaneja ja sopivat myös seurakunnan arvoihin. Elämän kunnioittaminen oli myös sellainen yhtymäkohta, että itselläkin kävi mielessä kirkollinen tilaisuus. Puhe tuli kuitenkin vuosikymmenten kokemuksesta. Lääkärinä Pääkkönen oli ehtinyt kokea kaiken. Hän pohjusti ihmisyyttä lääketieteen termein ja toi esille sen vanhan sanonnan, jolla terveydenhoitajat olivat vuosikymmeniä sitten todenneet uuden ihmisin syntyneen. Kun lapsen napanuora oli katkaistu ja hän äänsi ensikerran, ihminen oli syntynyt. Itsenäisenä elävänä olentona.

Pääkkönen kävi koko prosessin hyvin seikkaperäisesti ja selkokielellä lävitse alkaen munasolun hedelmöityksestä. Asiat olivat toki itselle tuttuja, mutta sen pohtiminen, missä vaiheessa ihminen on olemassa, antoi ajateltavaa. Ja nyt sen pohdinnan alusti lääkäri, jolla oli kokemusta abortista, syntymästä ja kuolemasta. Tällaista neutraalia pohdintaa tarvittaisiin nyt myös nuorten parissa. Otin tämän esille puheenvuorossani ja esitin toivomuksen, että koko arvo-keskustelujan sarja esitettäissin koululaisille. Lukiolaiset ja yläaste. Erityisesti alustuksen jälkeen tuleva keskustelu ja pohdinta ovat sitä parasta antia. Näin kommentoivat myös poistuvat ihmiset. Paras kuulemani sanonta kuului ulosmenevien jonossa. ”Se oli Jumalan sanaa!”

Pekka Haavisto kertoo itse mielellään siitä, kuinka hän on tunnustettu rauhantekijä (peacemaker). Tätä toitottavat myös mediat ja puhuvat arvostetusta kansalaisesta. Olen itse pitänyt Haavistoa pelkkänä feikkinä ja keulakuvana. Vihreät tarvitsevat valtaan pääsemiseksi sellaista persoonaa vaalivankkurien vetämiseen, joka on neutraali. Tässä Haavisto on taitava ja osaa myös mielistellä juontajia. Lisäksi hän puhuu alentuvasti vastustajille, näin sen itse koen. Oma henkilökohtainen tunteeni on aina ollut vastenmielisyys. Ihmisen sanotaan antavan lopullisen mielikuvan muutamissa sekunneissa kuuntelijalle ja tämä on ollut kokemukseni.

Nyt Haavisto kertoo, että Venäjän vastainen raja olisi pitänyt sulkea, kun sieltä tuli 1700 turvapaikanhakijaa. Hän ei puhu samaa Ruotsin rajasta, vaikka sieltä tuli yli 30000 nuorta miestä. Miksi Venäjän raja? Neuvostoliiton syntyessä sieltä tulvi pakolaisia kymmeniä tuhansia. Ne on hoidettu ilman rajan sulkemista. Neuvostoliiton hajotessa Suomi varautui pakolaistulviin ja etsi paikkoja, joihin voisi perustaa pakolaiskeskuksia. Rajoja ei suljettu.

Haavisto paljastui melkoiseksi rasistiksi tällä lausunnollaan. Venäjän rajan yli tuli muita kuin valkoihoisia. Haavisto olisi ottanut vain jehovan todistajat ja homot tämän uutisen mukaan.

Persumpi on hän, kuin oikea persu. Kierolla tavalla.

Avainsanat: suomussalmenseurakunta, arvokeskustelut, lääkintöneuvostuomopääkkönen, pekkahaavisto, piilorasismi

055 Arvot puntarissa

Perjantai 8.2.2019 klo 11:48 - yrjöpoeka

Sain eilen mahdollisuuden istahtaa kuuntelemaan hovioikeuden presidentti (emer) Esko Oikarisen alustusta Oikeuslaitoksen arvoista. Yleisöä oli täysi salillinen ja kuunteli hiiskahtamatta yli tunnin kestäneen alustuksen. Kommentoinnin esitti asianajaja, varatuomari Merja Eskonpekka. Lopuksi oli yleisöllä mahdollisuus osallistua keskusteluun. Ilta kuului yhtenä osana Suomussalmen seurakunnan järjestämään keskustelusarjaan arvoista.

Arvot-crop.png
Luentosarja 2019

Illan perusteella voin edelleenkin sanoa, että seurakunta on juuri nyt ajan hermolla. Kuuntelemassa istui eri ikäisiä ihmisiä, valtaosa ikäisiäni tai vanhempia. Alustuksessa tuli hyvin ilmi tämän päivän median toiminta. Olen usein sanonut, että iltapäivälehtien toiminta palvelee vain irtonumero myyntiä. Lehtien tapana jakaa syytteet, antaa tuomiot ja julistaa rangaistukset. Kansa on sen jälkeen valmis uskomaan kaiken kirjoitetun. Siksi on todella vaikeata saada järjen ääntä kuuluville.

Oikeusministeri Häkkänen joutui muutamia päiviä sitten kertomaan jopa kansanedustajille rautalangasta vääntäen, että lakeja ei muuteta tuosta noin vaan. Häkkäsen ulostulo sai kuumentuneet kansanedustajat noloiksi ja kohu hiljeni. Tavallinen kansa ei hiljene, vaikka tasavallan presidentti sanoisi painavan sanan. Osa rauhoittuu, mutta osa huutaa kuin ei olisi kuullut mitään. Sosiaalinen media on räjäyttänyt meidän arvomaailmamme sekaisin. Siksi juuri nyt on tarvetta aivan yleisesti järjestää tällaisia tilaisuuksia. Ihmisillä on mahdollisuus rauhassa kuunnella sitä puhetta arvoista, joiden suojassa olemme saaneet elää ihmisinä ja kansakuntana.

En tiedä muista, mutta ainakin itsellä ilta toimii niin, että on istuttava yksin omien ajatusten kera, ennenkuin voi rauhoittua iltaunille. Edellisen kerran arvokeskustelu kirkon arvoista ja nyt oikeuslaitoksen arvoista, ovat niitä asioita joista Suomi tunnetaan. Olemme ollet tunnettuja siitä, että me emme ensimmäisinä juokse barrikadeille. Me haluamme itsenäisesti sulatella asioita ja odotella, että yhteiskunnan johto ottaa ensin kantaa. Suomalaiset ovat aina tukeutuneet kirkkoon ja sen arvoihin tiukan tullen. Myös oikeuslaitos kaikkine palveluineen on saanut suomalaisten luottamuksen.

Sosiaalinen media on tuonut säröjä siihen, ovatko esimerkiksi oikeuden määräämät rangaistukset oikeudenmukaisia. Oikarinen kertoi hyvin sen, että tuomarin täytyy seurata aikaa ja kuunnella ihmisten ääniä. Vaatimukset eivät kuitenkaan saa missään vaiheessa hämärtää sitä, että suomalainen oikeuslaitos on itsenäinen ja sen johtoajatuksena on tiukka lakien mukaan eläminen. Irralliset iltapäivälehtien aikaansaamat vaatimukset eivät sitä saa hämärtää. Poliittisten vaalien läheisyyskään ei saa heiluttaa oikeuslaitosta. Illan jälkeen on helppo uskoa siihen.

Toki tiedän sen, että tuomarit ovat myös ihmisiä ja heillä on omia ihmisuhdeverkostoja. Puhutaan hyväveli verkostoista ja vapaamuurari järjestöistä. Niissä on kyseessä yhteiskunnan korkeimmissa asemissa olevien ihmisten yhteenliittymistä. Näihin sanotaan kuuluvan myös oikeuslaitoksen ylimpiä tuomareita. Toivon tietysti sitä, että jokaisen tuomarin kohdalla säilyisi tiukka oikeuslaitoksen arvojen puolustaminen. Mikäli tämä luottamus alkaisi yleisesti horjua olisimme hukassa.

Euroopassa on valtioita, joissa ei ole itsenäistä oikeuslaitosta. Lähin esimerkki itäinen naapurimme, jossa tuomari on Putin.

Avainsanat: arvotpuntarissa, oikeuslaitoksenarvot, hovioikeudenpresidenttieskooikarinen, suomussalmenseurakunta

027 Arvot ja yhteiskunta

Perjantai 18.1.2019 klo 15:18 - yrjöpoeka

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on peräänkuuluttanut keskustelua arvoista. Aika on juuri nyt sellainen, että se kaipaa selkeitä tienviittoja mihin menemme yhteisönä. Tällä hetkellä arvokeskustelu on sellaista, että joku huutaa sanan maahanmuutto. Se pysähdyttää kaiken inhimillisen ajattelun. Se joka yrittää keskustella faktojen pohjalta joutuu välittömästi takaa ajetuksi. Niin sanottu kansan mielipide on se, joka on ainoa arvo. Tässä mielipiteessä arvoja johtaa se, joka huutaa kovimmin. Erityisesti se taho joka kertoo tuomion erimielisiä kohtaan.

Otan yhtenä esimerkkinä äänekkäät maahanmuuton vastustajat. Poliisin tiedoitustilaisuudet Oulun raiskausjuttuihin liittyen ovat heille se sytyke joka antaa heille jumalallisen oikeuden kivittää erimieliset. Nämä kiiluvasilmäiset tahot mekkaloivat puhtaan Suomi neidon puolesta ja haluavat turvata kaikkien kulkemisen kaduilla mihin aikaan tahansa. Näin he sanovat. He puolustavat suomalaisia naisia. Se on heille pyhä arvo joka johtaa heidän elämäänsä kohti neitseellistä Suomea.

Heillä on yksi ongelma tässä arvoasiassa. Jos joku Suomessa syntynyt umpi suomalainen erehtyy kertomaan, että tuumataampa tovi ja hillitään hysteriaa raiskauksista. Siinä vaiheessa naisen puolustaminen loppuu. Välittömästi yksi huutaa sinut pitää raiskata. Toiset yhtyvät kuoroon ja huutavat, toivottavasti se raiskaaja on kiiluvasilmäinen karvaranne. He eivät toivo enää raiskaajan olevan suomalainen, vaan raiskaajan pitää olla ulkomaalainen. Ilmeisesti se täyttää heidän arvoissaan täydellisesti Suomen naisen häpäisyn merkit. Itse kyllä kummastelen tilannetta. He haluaisivat estää raiskaukset. Heti perään he vaativatkin raiskausta. Millainen arvo se on joka johtaa tuollaiseen?

Suomussalmella on ymmärretty tasavallan presidentin toivomus. Eilen 17.1.2019 pidettiin ensimmäinen alustus ja keskustelu arvoista. Tilaisuuden järjestäjänä on Suomussalmen seurakunta ja oli hyvä aloittaa keskustelu kirkon arvoista moniarvoisessa yhteiskunnassa. Alustajana oli teologian ja oikeustieteiden tohtori Arto Seppänen. Hän on eläkkeellä papin virasta. Se ei estä häntä antamasta omaa arvokasta pääomaansa seurakuntalaisten käyttöön. Arto Seppänen on kotoisin Suomussalmelta ja kiertänyt maailmaa. Hän on kulkenut Afrikan itäosien valtioissa ja suurimman työrupeaman hän suoritti Utsjoen kirkkoherrana.

Hänellä on uskomaton kokemus jo nyt, vaikka iältään hän on yhtä nuori kuin olen itsekin. Olemme samaa ikäluokkaa ja tutustuimme ensikertaa rippikoulussa. Nyt oli todella pysäyttävää kuunnella hänen tietellisen tarkka analyysinsä kirkon arvoista tässä ajassa. Hyvin voimakkaasti nousi esille juuri tämä päivä ja sen vaatimukset arvoille. Kirkossa ei ole hänen mielestään yhteistä arvoa, vaan on useita ääniä jotka vetävät erisuuntiin. Se ei johda hänen mielestään hyvään lopputulokseen. Kirkon ajelehtiminen kulloisenkin päivän huutajien toiveiden mukaan ei palvele uskonnonharjoittamista. Kaikki muut kuin seurakuntalaiset huutavat mitä kirkon pitäisi tehdä. Ja erityisesti ne tahot, jotka vaativat kansalaisten eroamaista kirkosta.

Olen tästä asiasta Seppäsen kanssa samaa mieltä. Kirkon pitää olla se, joka laatii itselleen arvot. Eivät ne jotka ovat eronneet kirkosta. Eivät ne julkiset tahot, joille sosiaalinen media ja julkisuus ovat antaneet vallan mestaroida muiden elämää. Kirkon on syytä juuri nyt terävöittää omia arvojaan. Maailma, Eurooppa ja niiden mukana myös piskuinen Suomi ovat tänään hyvin epävakaassa tilassa. Juuri nyt ihmiset kaipaavat niitä tukijalkoja jotka ovat pysyviä ja antavat meille suuntaviivat arvokkaaseen elämään. Kirkko ja valtio ovat erillään ja myös Suomen lainsäädäntö erottaa uskonnonharjoittamisen ja lainsäädäntövallan. Arto Seppänen toi mielenkiintoisella tavalla esille sen, kuinka eritahot yrittävät muuttaa uskonnonharjoittamisen virkamiestyöksi.

Mikäli jumalanpalvelus, hautaansiunaaminen ja muut kirkolliset sakramentit muuttuvat virkatyöksi, mihin kirkkoa sitten enää tarvitaan? Tämän kysymyksen Seppänen esitti kuulijoille mietittäväksi. Virkamiehenä tehtävä papillinen toimitus ei olisi silloin enää maallisen lainsäädännön ulkopuolella. Hänen arviointinsa kirvoittivat syvällisen ja vilkkaan keskustelun täyden seurakuntasalin kuulijoissa. Itse sain sen mitä halusinkin. Syvällisen pohdinnan joka pohjautui erinomaiseen koulutukseen ja kokemukseen pakottavat nyt itseäni tutkimaan tarkemmin kirkon tilaa. Ainakin oma seurakuntani on nyt tarkoin ajan hermolla järjestäessään seurakunnassa tällaisen tapahtuman.

En ole yksin ajatuksissani kun kiitän seurakunnan johtoa tästä. Kirkkoherra Miia Seppänen saa nyt uudessa virassaan lentävän lähdön. Yksinäisten joulun järjestämisen aikana kuukausi sitten hän pääsi näkemään, kuinka kirkko ja seurakunnan tilat täyttyivät ääriään myöten. Nyt sali oli jälleen täynnä seurakunnan väkeä. Tapahtuman loppuessa kuulin ja näin, että kokemus oli ollut kaikille mieluinen. Itse olen aikonut käydä kaikki keskustelut lävitse. Näitä alustuksia odotellessa voi aloittaa tutustumisen erilaisten yhteisöjen arvoihin. Tässä yksi esimerkki arvoista.

IMGP4994-crop.JPG

Tämä on hyvä alku vuodelle 2019.

Avainsanat: sauliniinistö, arvokeskustelu, suomussalmenseurakunta, artoseppänen, kirkonarvot, kirkkojaajopuuteoria, kirkkoherramiiaseppänen

278 Yksin kaikkien keskellä

Lauantai 22.12.2018 klo 21:07 - yrjöpoeka

Ihmiset ovat aina kokeneet yksinäisyyttä. Jotkut jopa haluavat olla yksin. Tämän päivän Suomessa joutuvat maaseudun asukkaat kohtaamaan todellista yksinäisyyttä. Kylät ovat autioituneet. Syntyvyys on tällä hetkellä rajussa laskussa ja syrjäalueille ei muuteta kuin työn perässä. Ongelma on juuri siinä. Työn vähyydessä. Sellaisen työn jonka varaan voisi perheen elämän rakentaa. Viimeiset vanhukset joutuvat lopulta siirtymään kuntiensa taajamiin palveluiden äärelle. Tämä tapahtuu vasta sitten, kun oma kunto on laskenut niin alas, ettei ihminen enää pärjää ilman auttavia käsiä. Auttavia käsiä on tänään vain taajamissa.

Televisio ja nyt myös muu sähköinen media on tuhonnut maaseudun entisen kyläilykulttuurin. Tänään ei kukaan odota ketään kyläilemään koska aikaa ei ole enää muulle kuin televisio sarjoille. Maailma on muuttunut epävakaaksi ja tänään ihmiset kaipaavat uudelleen yhteisiä tilaisuuksia toisten ihmisten kohtaamiselle. Tänään on tilausta sellaiselle hyväntekemiselle, jossa vapaaehtoiset rakentavat muulle yhteisölle yhteisen kohtaamisen. Syrjäseuduilla on aina elänyt vahva talkoo henki ja hyvän tekeminen yhdessä. Nyt se yhteinen henki on erityisessä nosteessa. Johtuneeko se sitten muualla maailmassa olevasta epävarmuudesta. Tänään kaivataan yhteisiä tapahtumia hyväntekemisen hengessä.

Tästä on hyvänä osoituksena omassa kunnassamme toisen kerran järjestetty yksinäisten joulujuhla. Kymmenien innokkaiden talkoolaisten joukko on hankkinut tapahtumaa varten rahoitusta yrityksiltä. Tapahtuman tukijoina ovat olleet Suomussalmen kunta, Suomussalmen seurakunta ja Ylä-Kainuu lehti heistä näkyvimpinä. Kaiken moottorina ovat olleet innokkaat talkoolaiset. Olen saanut itse mahdollisuuden olla mukana tapahtumassa ja sen järjestelyissä. Joka kerta ollessamme koolla olen ihmetellyt sitä valtavaa innostusta yhdessä tekemiseen. Raskaatkin työt ovat sujuneet kuin tanssi, naurun ja ilonpidon voimalla ovat asiat sujuneet.

Osasin itse jo odotella sitä, että viimevuoden kävijämäärä lisääntyy reilusti, koska edellisen vuoden hyva maine on kiirinyt ihmisten tietoisuuteen. Eri toimijoiden avustuksella saimme viestin kulkemaan yksinäisten parissa. Sen seurauksena saimme kokea 160 ihmisen tungoksen Suomussalmen kuntataajaman kirkossa. Väen virratessa kirkon tiloihin, joutuivat talkoolaiset etsimään lisää pöytiä kirkon varastoista. Lopulta kaikki onnistui. Kaikista tärkein asia oli kuitenkin se, että tungoksen ansiosta ihmisille jäi huomattavasti enemmän aikaa kohdata pöytänaapurinsa. Hyvin pian kaikki tilat täytti ihmisten iloinen ja vapautunut puheensorina.

Ruokailun ja kaikkien ohjelmien jälkeen oli kotiinlähdön aika. Useita tunteja yksinäiset ihmiset saivat kuulla ja nähdä talkoolaisten järjestämää jouluista ohjelmistoa ja myös osallistua yhteisiin joululauluihin. Hyvin monet naiset ja miehet poislähtiessään kysyivät minulta, järjestetäänkö tapahtuma myös ensivuonna. Usea kertoi myös nyt kaiken olevan valmista joulun kohtaamiseksi. Moni oli kokenut tilaisuuden parhaaksi hetkeksi sisään tulon. Heidän mielestään kaikkien tulijoiden kättely salin ovella sai heidät tuntemaan itsensä tasavertaisiksi muiden joukossa.

Paras joululahja on aina ollut se, että voi antaa ja tehdä toisille hyvää ilman mitään pakkoa. Yhdessä tehden. Iloiten ja kiittäen.

Avainsanat: tämänpäivänyksinäisyys, kivikovaa, ulkopuolisuuttayhteisöstä, talkoohenki, yläkainuulehti, suomussalmenseurakunta

241 Yhdessä tehty Joulu

Sunnuntai 24.12.2017 klo 12:12 - yrjöpoeka

Yhdessä tehden ja iloiten saadaan usein sellaisia tapahtumia, joista riittää muisteltavaa pitkään. Ylä-Kainuu lehden tukemana vapaaehtoisten iloinen joukko rakensi Suomussalmen seurakunnan tiloihin ikimuistettavan tapahtuman. Tapahtuman nimenä oli Yksinäisten joulujuhla. Juhlassa on tietysti aina ohjelmaa ja siihen löytyi esiintyjiä välittömästi. Juhlassa syötiin oikea jouluruoka ja kahviteltiin lopuksi. Yhteisten joululaulujen jälkeen myös pukki kävi paikalla ja hänen säkissään oli kaikille lahjapussukka.

Pois lähtiessään usea kertoi tapahtuman olleen heille ainutlaatuisen. Sain kuulla iäkkään miehen kertomana, kuinka hänestä oli tuntunut ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin joulun kosketus. Pöydät olivat kauniisti koristeltu ja katettu. Hänelle oli ollut kokemus, etttei häne tarvinnut edes nousta pöydästä ennekuin lähdön hetkellä. Iloiset avustajat ja iloiset pienet tontut häärivät pöytien välissä autellen ihmisiä. Tuoden ruokaa ja vieden tyhjiä astioita pois. Tämä mies oli saanut rauhassa keskustella pöydässään olleiden muiden yksinäisyyttä kokeneiden kanssa.

Mukana olleiden kymmenien vapaaehtoisten iloinen asenne tarrttui myös paikalle saapuneisiin. Itse seurasin tapahtumia välillä sivusta ja puheensorina ja iloiset ilmeet ihmisten kasvoilla kertoivat tapahtuman olleen jokaiselle mieleen. Loppusiivousta tehdessä sama iloinen asenne pysyi loppuun saakka. Sain kuulla mukana olleilta, kuinka joulun tunnelma oli oli tarttunut heihin yhdessä tehden. Kanssani keskustelleet olivat iloisia siitä, että he olivat saaneet olla pieninä osasina mukana. Samaan voin sanoa itsekin. Sain olla mukana iloisten ja nauravien vapaaehtoisten joukossa. Yhdessä tehden.

Mukava on nyt asettua aloilleen ja odottaa joulupukin vierailua lastenlasten luona. Eilinen kokemus yhdessä muiden kanssa avasi joulun sanomaa. Nyt saa joulu tulla.

Avainsanat: paikallislehtiyläkainuu, suomussalmenseurakunta, suomussalmenkunta, yksinäistenjoulujuhla, joulunsanoma