Satunnaiset kuvat

Taimenen väsytys 1

Uusimmat

Blogin arkisto

263 Haitallinen maahanmuutto

Sunnuntai 1.12.2019 klo 14:50 - yrjöpoeka

30.11.1939 Neuvostoliiton armeija tunkeutui väellä ja voimalla Suomen rajojen yli. Suomen sotilaallinen johto oli elänyt ruususen unta ja kuvitellut, ettei näillä korkeuksilla esiinny isompia sotajoukkoja. Siksipä armeijan johto ei aluksi uskonut rajalta tulleita viestejä. Juntusrannan kohdalta tulvi sotilaita kokonainen divisioona. Viikon sisällä joukot olivat jo Suomussalmen kirkonkylällä. Siinä vaiheessa jo tiedettiin, että nyt on tosi kyseessä ja haalittiin joukkoja kaikkialta. Kirkonkylä oli lopulta se paikka, jossa eteneminen pysähtyi. Tänään asun samaisella kirkonkylällä.

Tänä päivänä on kulunut 80-vuotta noista ajoista. Sodan historia on täällä läsnä ja sen uhrit näkyvät sankarihautausmaalla. Uhreja oli muitakin ja erityisesti siviilejä. Juntusranta ja sen ympäristö oli jätetty evakuoimatta ja sen väki joutui kokemaan lyhyen aikaa Venäläisen kolhoosin toimintaa. Punaarmeijan jouduttua vetäytymään, heidän osansa oli joutua Kintismän vankileirille. Siellä nähtiin nälkää ja kaikki eivät selvinneet. He olivat turha uhri, koska viranomaiset eivät antaneet lupaa evakuoida heitä ajoissa. Kuten jokaisessa sodassa vielä tänäänkin, siviilit joutuivat suojattomina sotaan.

Viimeiset vuodet Suomi on puhunut maahanmuutosta. Joulukuussa 1939 Suomussalmella oli oikea tungos. Kunnan asukasluku oli noin 10000 kieppeillä. Juntusrannan kautta tuli 163.D vahvuus noi 17000 sotilasta ja useita tuhansia hevosia. Raatteen tieltä saapui 44.D samalla vahvuudella. Eli meillä oli väkiluku moninkertaistunut hetkessä 34000 ulkomaalaisella. Suomen omia sotilaita oli myös liikkeellä likipitäen 10000 hengen vahvuisena. Eli Suomussalmi oli tuon joulukuun aikana kasvattanut väkimääränsä lähes 55000 asukkaaseen.

Suomalaisilla ei ollut aikomus päästää heitä pidemmälle, koska ruokaa oli tarjolla silloin rajallinen määrä. Sen oli myös punaarmeija ja saanut kokea. Heidän huoltonsa ja joukkojen liikkeet rajoittuivat tiestölle ja sitä oli helppo häiritä. Lyhyessä ajassa kirkonkylään saapunut 163.D oli puremassa pelkkiä kynsiään. Surkeimmassa tilassa olivat heidän hevosensa. Oletuksena heillä oli ollut, että hevoset saavat heinää Suomesta. Sitä ei kuitenkaan ollut. Raatteen tie oli maahan tulleille sotilaille ja hevosille kaikkein pahin koettelemus ja divisiiona tuhoutui melkein kokonaan taisteluissa.

Jos oli väkeä tullut paljon, sitä myös kuoli uskomattoman paljon. Maahanmuuttajien kuolleisuus ylitti Suomussalmen väkiluvun. Ruumiiden paljous oli sellainen, että taistelujen tauottua alkoivat joukko maahanpanijaiset. Sitä jatkui vielä koko kevään 1940 loppukesään asti. Kaikkia ei ole koskaan haudattu, vaan he maatuivat Suomussalmen metsiin. Toisin kuin Suomessa, Neuvostoliitto ei halunnut maahanmuuttajia ruumiina takaisin. Eläviä he ottivat ja useat palanneista johtajista joutuivat ammutuksi omien toimesta. Suomalaisten vankeina olleet maahanmuuttajat Neuvostoliitto kuljetti omille vankileireilleen.

Jotkut kokevat vieläkin, että sota olisi voitu välttää. Saksan ja Neuvostoliiton tehtyä sopimuksen Euroopan jaosta, Suomelle ei jäänyt vaihtoehtoa. 1930-luvun lopulla oli Neuvostoliiton johtaja Stalin tapattanut Suomesta sinne muuttaneita kommunisteja joukoittaen ja esimerkiksi Kuolan niemimaan alueelta nykytiedon mukaan 20000 suomalaista. Oliko vaihtoehtoa?

Ei ollut. Suomalaisia kuoli sodassa. Mutta vähemmän kuin Stalin oli ajatellut.

Siksi on hyvä muistaa sitä uhria, jolla vältettiin paljon pahempi vaihtoehto.

Avainsanat: talvisota, suomussalmentaistelut, raatteentie, maahanmuutto

226 Henkien vapauttaminen

Sunnuntai 26.11.2017 klo 17:16 - yrjöpoeka

26.11.1939 rauhaarakastava ja voittamaton puna-armeija ilmoitti Suomen tulittaneen tykistöllä heidän sotilaitaan Mainilassa. Kaikeksi onneksi puna-armeija oli ehtinyt ryhmittää miljoonaisen sotilasjoukon aseineen ja koneineen koko Suomen rajan pituudelle. Olipa siitä kätevä lähteä vapauttamaan Suomen työläiset kapitalistien ikeestä. Vapautuksen kohteiksi joutuivat Suomen nuoret miehet. Heidät vapautettiin hengestään.

30.11.1939 puna-armeija näytti kuinka nykyaikaisessa sodassa soditaan. Aivan yllättäen he olivat pystyneet kuljettamaan tiettömien taipaleiden takaa divisioonittain nykyaikaisia konearmeijoita. Suomussalmi sai tämän kokea. Suomussalmen pohjoisosasta tuli yksi divisioona ja toinen Raatteesta Suomussalmea vapauttamaan. Molemmissa divisioonissa oli noin 15000 sotilasta, eli yhteensä yli 30000 tuhatta. Kunnan väkiluku oli silloin noin 10000 asukasta. Tulvaa oli rajoilla ja pari joukkueellista rajamiehiä ei sitä pystynyt pysäyttämään.

Pohjoisesta tullut tulva pysähtyi palavaan kirkonkylään ja siihen se myös lopullisesti tyssäsi matkan teko. Raatteesta tullut konearmeija täytti kapean tien kokonaan ja ei päässyt kirkonkylälle. 30 päivän hyökkäilyn jälkeen henkiin jääneiden puna-armeijalaisten oli lähdettävä patikoimaan takaisin. Tykit ja autot jäivät suurimmilta oson suomalaisten käyttöön. Suomalaisten nuorten miesten osana oli uhrautua, jotta tulva pysäytettiin. Vastavuoroisesti suomalaiset sitten antoivat avunanto näytteen suurvallan vapautusarmeijalle, hautaamalla tuhansittain heidän kuolleitaan kunnan maaperään.

Suomussalmen asukasluku oli talvisodan aikana suurimmillaan. Reilun 30000 venäläisen lisäksi kunnan alueelle siirrettiin runsaasti myös suomalaisia sotilaita. Olen itse arvioinut, että väkilukumme oli lähempänä 60000 tammikuun alussa 1940. Suurin osa oli venäläisiä sotilasmatkailijoita. Suurin osa sai myös pysyvän oleskelun kunnan maaperässä. Nuoret miehet olivat hengellään maksajina tuossa vapautuksessa.

Mikään ei tapahdu sattumalta. Ei myöskään talvisodan alla. Suurvalta Neuvostoliitto oli tehnyt päätöksen hyökätä Suomeen jo 1938 – 39 talvella. Konearmeija ei siirry tiettömien taipaleiden taakse sormia napsauttamalla. Tiestön ja rautateiden rakentaminen kohti rajaa vei oman aikansa. Huollon suunnittelu ja järjestäminen miljoona armeijan tarpeisiin ei ole pikkujuttu. Lopulta tarvittiin vain syy hyökätä. Koska Suomi vain neuvotella junkasi, piti Neuvostoliiton itse tehdä aloite. Jysäytettiin tykillä Mainilaan ja ilmoitettiin se suomalaisten tekemäksi. Nyt oli syy puolustautua. Koska armeija oli hyökkäysmuodostelmassa sen ei annettu häiritä.

Tänään on 26.11.2017. Tasan 40-vuotta sitten astuin avioliiton auvoiseen satamaan. Silloin en pohtinut mitä muuta on samalle päivämäärälle sattunut. Nyt on ikää tullut ja on aikaa pohtia elämää ja kuolemaa. Suomi juhlii joulukuun 6. päivänä 100-vuotista itsenäisyyttään. Juhlien aikana on aina syytä pohtia, miten tähän on tultu. Näin olen tehnyt. Olen miettinyt itsenäisyyden vuosikymmeniä ja tulen sitä tulevan vuoden aikana pohtimaan vielä enemmän. Piispajärven maamiesseura täyttää 2018 100-vuotta. Sen historiikin teossa joudun keskelle menneisyyttä. Kovia aikoja.

Tänään olen onnellinen mies. Merkkihääpäivä on juuri tänään.

Avainsanat: mainilanlaukaukset26.11.1939, voittamatonpunaarmeija, suomussalmentaistelut, raatteentie, suomi100, itsenäisyyspäivä6.12.2017