Satunnaiset kuvat

1964-1965

Uusimmat

Blogin arkisto

226 Henkien vapauttaminen

Sunnuntai 26.11.2017 klo 17:16 - yrjöpoeka

26.11.1939 rauhaarakastava ja voittamaton puna-armeija ilmoitti Suomen tulittaneen tykistöllä heidän sotilaitaan Mainilassa. Kaikeksi onneksi puna-armeija oli ehtinyt ryhmittää miljoonaisen sotilasjoukon aseineen ja koneineen koko Suomen rajan pituudelle. Olipa siitä kätevä lähteä vapauttamaan Suomen työläiset kapitalistien ikeestä. Vapautuksen kohteiksi joutuivat Suomen nuoret miehet. Heidät vapautettiin hengestään.

30.11.1939 puna-armeija näytti kuinka nykyaikaisessa sodassa soditaan. Aivan yllättäen he olivat pystyneet kuljettamaan tiettömien taipaleiden takaa divisioonittain nykyaikaisia konearmeijoita. Suomussalmi sai tämän kokea. Suomussalmen pohjoisosasta tuli yksi divisioona ja toinen Raatteesta Suomussalmea vapauttamaan. Molemmissa divisioonissa oli noin 15000 sotilasta, eli yhteensä yli 30000 tuhatta. Kunnan väkiluku oli silloin noin 10000 asukasta. Tulvaa oli rajoilla ja pari joukkueellista rajamiehiä ei sitä pystynyt pysäyttämään.

Pohjoisesta tullut tulva pysähtyi palavaan kirkonkylään ja siihen se myös lopullisesti tyssäsi matkan teko. Raatteesta tullut konearmeija täytti kapean tien kokonaan ja ei päässyt kirkonkylälle. 30 päivän hyökkäilyn jälkeen henkiin jääneiden puna-armeijalaisten oli lähdettävä patikoimaan takaisin. Tykit ja autot jäivät suurimmilta oson suomalaisten käyttöön. Suomalaisten nuorten miesten osana oli uhrautua, jotta tulva pysäytettiin. Vastavuoroisesti suomalaiset sitten antoivat avunanto näytteen suurvallan vapautusarmeijalle, hautaamalla tuhansittain heidän kuolleitaan kunnan maaperään.

Suomussalmen asukasluku oli talvisodan aikana suurimmillaan. Reilun 30000 venäläisen lisäksi kunnan alueelle siirrettiin runsaasti myös suomalaisia sotilaita. Olen itse arvioinut, että väkilukumme oli lähempänä 60000 tammikuun alussa 1940. Suurin osa oli venäläisiä sotilasmatkailijoita. Suurin osa sai myös pysyvän oleskelun kunnan maaperässä. Nuoret miehet olivat hengellään maksajina tuossa vapautuksessa.

Mikään ei tapahdu sattumalta. Ei myöskään talvisodan alla. Suurvalta Neuvostoliitto oli tehnyt päätöksen hyökätä Suomeen jo 1938 – 39 talvella. Konearmeija ei siirry tiettömien taipaleiden taakse sormia napsauttamalla. Tiestön ja rautateiden rakentaminen kohti rajaa vei oman aikansa. Huollon suunnittelu ja järjestäminen miljoona armeijan tarpeisiin ei ole pikkujuttu. Lopulta tarvittiin vain syy hyökätä. Koska Suomi vain neuvotella junkasi, piti Neuvostoliiton itse tehdä aloite. Jysäytettiin tykillä Mainilaan ja ilmoitettiin se suomalaisten tekemäksi. Nyt oli syy puolustautua. Koska armeija oli hyökkäysmuodostelmassa sen ei annettu häiritä.

Tänään on 26.11.2017. Tasan 40-vuotta sitten astuin avioliiton auvoiseen satamaan. Silloin en pohtinut mitä muuta on samalle päivämäärälle sattunut. Nyt on ikää tullut ja on aikaa pohtia elämää ja kuolemaa. Suomi juhlii joulukuun 6. päivänä 100-vuotista itsenäisyyttään. Juhlien aikana on aina syytä pohtia, miten tähän on tultu. Näin olen tehnyt. Olen miettinyt itsenäisyyden vuosikymmeniä ja tulen sitä tulevan vuoden aikana pohtimaan vielä enemmän. Piispajärven maamiesseura täyttää 2018 100-vuotta. Sen historiikin teossa joudun keskelle menneisyyttä. Kovia aikoja.

Tänään olen onnellinen mies. Merkkihääpäivä on juuri tänään.

Avainsanat: mainilanlaukaukset26.11.1939, voittamatonpunaarmeija, suomussalmentaistelut, raatteentie, suomi100, itsenäisyyspäivä6.12.2017