Satunnaiset kuvat

Pyhäinpäivä 2009

Uusimmat

Blogin arkisto

232 6.12.2017 natsit marssivat pääkaupungin kaduilla

Keskiviikko 6.12.2017 klo 18:56 - yrjöpoeka

Suomi juhlii tänään koko valtakunnan mitalla. Tilaisuuksia on mistä valita. Itse valitsin ensimmäiseksi mahdollisuudeksi juhlistaa itsenäisyytemme merkkipaalua liputtamalla. Hankin led-valoja ja asetin ne niin, että sain eilen illalla klo 18.00 nostaa lipun salkoon. Huomasin eilen illalla ja tänä aamuna hämärissä ihmisten pysähtyvän lipun nähdessään. Lumisen maiseman ja metsän läheisyydessä näky on todella mieleen jäävä.

Tämän aamun kävelykohteeksi valitsin käynnin sankarihautausmaalla. Väkeä oli kirkonmäellä runsaasti ja autojen parkkipaikoista oli todella jo pulaa. Jalkakäytävätkin oli miehitetty ajoneuvoilla. Tapahtuma seppeleenlaskuinen oli vavahduttava. Hämärä aamupäivä kuvasi hyvin millainen säätila oli aikoinaan vallinnut tällä samalla mäellä. Kirkonkylän taisteluiden aikana Suomi menetti sadoittain nuoria miehiä.

Mietin tilaisuuden aikana sitä, onko Suomessa kovin montaa taistelupaikkaa jossa sijaitsee sankarihautausmaa? Suomusssalmen kirkonkylä tuhoutui talvisodassa täysin. Suomalaiset joutuivat perääntyessään polttamaan kylän, jottei vihollinen saa lämpimiä tiloja käyttöönsä. Reilun kahden viikon tappelujen jäljiltä alue oli yhtä kynnöspeltoa täynnä ruumiita. Sotahistoriaa jonkin verran tuntevana nämä asiat tulvivat mieleeni sankarihautausmaalla.

Juhlimme vaimoni kanssa tätä merkkipäivää kävelemällä kylällä kahteen kertaan. Sankarihautausmaalta palatessamme nuorimman tyttäreni lapset ottivat skype-puhelun. Kävellessämme juttelimme tytöille ja näytimme samalla millainen talvi Suomussalmella jo on. Vantaalla ei ollut kuin jossakin jotakin harmaata lumenkaltaista mössöä. Tytöt odottivat malttamattomina joulun tuloa ja pääsyä mummolaan. Ja lumileikkeihin.

Vielä kävimme hautausmaalla ja laitoimme kynttilöitä läheistemme haudoille. Vaimoni isän, appeni, haudalla mietin tämän Suomussalmella talvisodan kokeneen elämää. Muistelin hänen kertomuksiaan talvisodasta. Kokemuksista jotka jättivät hänen mieleensä ahdistuksen ja samalla toivat elävän uskon. Hänen puheistaan sain sen käsityksen, että kaikki sodanjälkeen eletyt päivät olivat sovitusta sodan ajan tapahtumista. Muistot ihmisten tappamisista ahdistivat hänen mieltään. Hän lauloi ja rukoili päivittään, Ei pitänyt suurta ääntä itsestään. Hänen muistonsa palasi elävänä juuri tänään mieleeni.

Surullista tässä päivässä on yksi asia. Helsingissä oli suunniteltu suurta lastentapahtumaa keskeisille paikoille. Lastentapahtuma olisi minunkin mielestäni sopinut hyvin merkkipäivään pääkaupungissa. Tilaisuus jouduttiin peruuttamaan, koska natsien marssia varten poliisi siirsi tavalliset ihmiset pois jaloista. On täysin käsittämätöntä toimintaa virkakoneistolta ja poliittiselta johdolta. Natseille halutaan antaa näkyvä rooli pääkaupungin juhlinnassa. Lasten juhlinta olisi minun ja monen muun mielestä se, jonka pitäisi olla uuden alkavan satavuoden voimatekijänä.

Nyt natsit marssivat virkavallan tarkoin suojelemina. Tämäkö on lahja Suomi100 juhlinnan loppunäytökselle? Väkivalta ja turvattomuus kaduillamme?

Tämän kuvan me jätämme perinnöksemme. Perkele.

Avainsanat: suomijuhliiitsenäisyyttään2017, suomussalmitalvisodassa, sankarihautausmaatalvisodantaistelupaikalla, murtuneetmielet, ihmisenonvaikeaatappaatoinenihminen, natsienmarssipääosassasuomi100merkkipäivänä