Satunnaiset kuvat

Kuusinki 28.6.2012

Uusimmat

Blogin arkisto

131 Syksy on suruista tehty

Maanantai 17.10.2016 klo 15:04 - yrjöpoeka

1984 kohtasi juuri näin syksyllä lokakuun alussa perhettämme suuri suru. Poikamme Mikko menehtyi muutamassa tunnissa vain 4-vuotiaana. Suru oli käsittämätön. Virallinen kuolinsyy oli verenmyrkytys. Se sai alkunsa suolen kiertymästä. Jokainen syksy sen jälkeen on muistuttanut minua ja meitä tapahtuneesta. Kaikesta ihminen selviää. Yksi on aina ihmettelyn aihe. Miksi juuri meille se tapahtui?

Lapsesta asti jouduin aina syksyisin seuraamaan maalaistalossa tapahtuneita teurastuksia. Alle 15-vuotiaana olin jo rutinoitunut teurastaja. Kasvatimme sikoja ja minulle oli siirtynyt vastuu eläinten lopettamisesta. Silloin 60- ja 70-luvuilla, se oli normaalia arkea. Me tiesimme mistä ruoka tulee. Silloin perheemme sai lisätuloja, kun möimme sikojen ruhot lähiseudun kaupoille. Silloin ei ollut vielä pakastimia ja teurastukset ajoittuivat harmaaseen syksyyn ja alkavaan talveen.

Jostakin kumman syystä juuri syksyyn ovat ajoittuneet myös omien lemmikkien elämänkaaret. Vasta nyt olen havahtunut huomaamaan tämän kummallisen yhtäläisyyden. Kaikki virkakoirani olen saattanut syksyllä maan poveen. Samoin melkein kaikki metsästyskoirani ovat syksyllä siirtyneet ikuisille haukkumaille. Viimeisin 11-vuotias metsästys- ja kotikoira siirtyi maan lepoon viime viikolla, siellä missä parhaat vuodet eli.

Nyt enemmän vuosia nähneenä jouduin miettimään tätä syksyn teemaa huomattavasti enemmän. Pohtimaan elämän kulkua ja ajankiertoa. Olen itse aina tykännyt syksyn tuoksuista ja kosteasta hämäryydestä. Erityisesti nuorempana ja kiihkeämpänä metsästäjänä, syksy oli parasta aikaa. Juuri tällaisiin hämäriin päiviin muistuu mieleeni lukuisa määrä metsästystapahtumia. Niihin tapahtumiin liittyi aina koira. Metsästysreissu ilman koiraa on kuin rampa ankka taapertasi metsässä.

Kaikesta melankoliasta huolimatta syksy on myös aikaa, jolloin aloitetaan oman kunnon luominen talvea ja kevättä varten. Nuorempana ei kuntoilua niin tarvinnut, siitä piti huolen kova työ. Ikääntymisen myötä talvi on ollut parasta aikaa kunnon luomiselle. Vuosikymmeniä hiihto oli se yksipuolinen harrasteeni ja sitä seurasi lumikenkäily. Lumikenkäily jatkuu edelleen lähimaastoissa. Kaikkein innokkaimmin odotan talven tuloa ja matkaluisteluradan jäädytystä. Tämä liikuntamuoto iski minua suoraan sydämeen.

Viikonloppu on mennyt remonttia tehdessä. Urakointi äkikseltään sai kaikki paikat kipeiksi. Samalla juuri se antoi uutta kipinää liikunnalle. Lihasten on taas opittava kestämään jatkuvaa rasitusta ilman kipeytymistä. Toivottavasti pakkaset tulevat pian. Lumentulokaan ei olisi pahitteeksi.

Tämä päivä on varattu valaokuvien järjestelylle ja siinä sivussa hieman kirjoittamista. Blogin päivitys mukaan luettuna. Parina päivänä saan annoksen kunnallispolitiikkaa luottamustehtävissäni. Kalastusta en aio vielä unohtaa, perhokalastusvälineet odottavat loppuviikkoa. Syysharjusten aika on juuri nyt.

Yli 60 syksyä nähneenä odotan tulevaa talvea innolla. Ei tarvitse kuin odottaa hetkisen ja valo voittaa taas. Suruista tehty syksy on pian vain yksi muisto muiden joukossa.

Marraskuu on antanut 39-vuotta sitten suurimman iloni. Sanoin silloin vaimolleni: Tahdon!

Avainsanat: surujensyksy, vuotuinenajankierto, mistäruokatulee, metsästysreissu, tahdon