Satunnaiset kuvat

Spu rajan Monni

Uusimmat

Blogin arkisto

007 Nimeni on..

Keskiviikko 6.2.2013 klo 11:24 - yrjöpoeka

Maatessani letkuissa ja johdoissa keskussairaalan alakerrassa, tuli tokkuraiseen mieleeni tuo kysymys. Varjoainenkuvaus ja pallolaajennus eivät ole tekniikaltaan suuria asioita. Suuria ne ovat aina kohteena olevalle ihmiselle. Tässä vaiheessa viimeistään jokainen meistä huomaa oman sydämensä olemassaolon. Normaalitilassa sen toimintaa ei huomaa, toimiessaan se mahdollistaa kaiken. Pienenkin epäsäännöllisyyden huomaa välittömästi ja sen myös tuntee. Vuosikymmenten säännöllinen toiminta tuudittaa turvallisuuden tunteeseen.

Normaalia ja omasta mielestä terveellistä elämää viettäneenä, epänormaali tilanne tietyllä tavalla yllättää. Liikunnan vähentäminen sen takia, ettei elimistö sitä kykene enää tekemään on kaikista suurin yllätys. Voimien hupeneminen pelkästyä kävelystä, ei tuntunut alkusyksystä todelliselta. Yölliset herätykset sydämen voimakkaan oireilun takia veivät kunnon heikoksi väsymyksen takia. Samaan aikaan piti miettiä, kuinka saan hoidettua muut asiat jotka ovat minun vastuullani.

Tiedän pallon pyörivän ilman minuakin, sen hyväksyminen on sitten hieman vaikeampaa. Vuosikymmenten aikana olen tottunut siihen, että ruumiini tottelee minua ja on erittäin hyvässä kunnossa. Olen tottunut rasittamaan elimistöä pitkissä hajoituksissa. Nyt odottelen, voinko jatkaa kuntoiluani ja miten? Toivottavasti myös maltti pysyy mukana ja en ryntää jo huomenna kokeilemaan mitä elimistö kestää.

Kunnallinen luottamustyö on alkanut sujuvasti. En ole tarvinnut minkäänlaista sisäänajo vaihdetta. Ihmiset ja toimintaympäristö ovat tuttuja. Ihmisten erilaiset odotukset perussuomalaisten tuomasta mullistuksesta kunnalliselämään, ovat sävyttäneet ensimmäisiä kokouksia. Olen huomannut ”hienovaraista” neuvomista, kuinka täällä on totuttu toimimaan ja mitkä ovat meidän muiden toimintatavat. Omien joukossa on myös jonkinlaista malttamattomuutta. Haluttaisiin tarttua heti kaikkeen mahdolliseen. Ristipaineissa on mukava toimia.

Susista on puhuttu viime vuosina paljon ja se jatkuu. Perhossa ammuttin muutama susi ilman lupia ja siitä nousi valtakunnan haloo. Siellä ei pitänyt olla susia, mutta heti kun kaadot tapahtuivat niitä oli siellä. Maakuntalehden pääkirjoituksen mukaan susien pääkeskittymä on Kainuussa. Suomussalmi kuuluu Kainuuseen, muttei täällä ole mitään invaasiota niistä? Ruokaa niille täällä olisi runsaasti. Sen todistavat porolaumat valtatien varrella autoilijoiden riesana. Olisivatko porot huononmakuisia, etteivät kelpaa nirsoille susille? Vai pelännevätkö ne poromiesten peltipailakoita.

Minusta Suomussalmi ja muukin poronhoitoalue ovat melko susivapaita alueita. Pitäisikö siirtää poroja etelä-kainuuseen, niin sudet siirtyisivät vielä etelämmäksi? Saataisiin koko ongelma sinne minne se kuuluu, etelän päättäjien helmoihin.

Viikonloppu oli täynnä lasten ääniä. Lastenlasteni Ilonan ja Aliisan äänet saivat oman olon todella hyvälle tolalle. Siinä ei ehtinyt miettimään omaa sydäntään. Sykettä toivat lapset tullessaan. He kertoivat myös nimeni. Se on paras kaikista. Ukki.

Avainsanat: sepelvaltimotauti, sydämenvarjoainekuvaus, pallolaajennus, perussuomalaistenuhka, susiensalakaadot, susivapaaalue, ukki