Satunnaiset kuvat

Kuusinki keväällä

Uusimmat

Blogin arkisto

009 Kaksi taakkaa

Maanantai 19.1.2015 klo 13:08 - yrjöpoeka

On vanha sanonta, ettei pihlaja kanna kahta taakkaa. Viime kesä oli todella hyvä marjavuosi ja puut ovat siitä asti roikkuneet marjalastissa. Ennen tiedettiin tällaisen kesän jälkeen tulevan kovan pakkastalven. Mutta eipä tullut tänätalvena. Puut roikkuvat maassa asti märän lumen jäätyessä oksiin ja marjaterttuihin.

Osa oksista on lumen sisässä ja linnuilla on niihin mahdotonta päästä. Onneksi marjoista ei ole pulaa. Satapäinen tilhiparvi pyöriskelee lähialueen pihoilla. Pihallani oleva suuri koivu on toiminut päivisin niitten istumapuuna. Puun alta kulkeva pihatieni on välillä aivan punainen marjamehusta. Tilhet tuovat marjoja tullessaan ja ilmeisesti sulattelevat jäisiä marjoja siinä tirskutellessaan. Niitä on mukava seurata. Erityisesti tänään lumisateen lopultakin tauottua, tilheillä on oikein syömisjuhlat.

Toisena taakkana olen minä itse.

Olen saanut runsaasti viimeisimmästä kirjoituksesta yhteydenottoja kotimaakunnastani. Olen saanut kannustusta ja toivotuksia, että jaksaisin jatkaa politiikassa. Kaikkien toive on ollut, että jatkan kirjoittamistani eri aiheista. Olen luvannut jatkaa. Tulen tämän kevään aikana kirjoittamaan kaikesta mahdollisesta, mitä kohdalleni sattuu. Kirjoitan myös ihmisistä, jotka yrittävät vaikuttaa kirjoittamisiini ja sanavapauteeni.

Viimeisin kirjoitus oli hyvä osoitus siitä, ettei tarvitse mainita nimiä. Vanha sanonta kuuluu, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Älähdys kuului heti. Kirjoittamisiani seurataan ja se on aina kaikkien kirjoittajien harras toive. Kannattaa jatkossakin seurata ja pahoittaa mielensä. Jatkan taakkana olemista. Kivenä kengässä.

imgp2513-crop1.jpg
Sanavapaus on ollut kaikkien huulilla viime aikoina.

Avainsanat: taakankantaja, sekoiraälähtääjohonkalikkakalahtaa, jesuischarlie