Satunnaiset kuvat

Kesä ja virtaava vesi

Uusimmat

Blogin arkisto

131 Syksy on suruista tehty

Maanantai 17.10.2016 klo 15:04 - yrjöpoeka

1984 kohtasi juuri näin syksyllä lokakuun alussa perhettämme suuri suru. Poikamme Mikko menehtyi muutamassa tunnissa vain 4-vuotiaana. Suru oli käsittämätön. Virallinen kuolinsyy oli verenmyrkytys. Se sai alkunsa suolen kiertymästä. Jokainen syksy sen jälkeen on muistuttanut minua ja meitä tapahtuneesta. Kaikesta ihminen selviää. Yksi on aina ihmettelyn aihe. Miksi juuri meille se tapahtui?

Lapsesta asti jouduin aina syksyisin seuraamaan maalaistalossa tapahtuneita teurastuksia. Alle 15-vuotiaana olin jo rutinoitunut teurastaja. Kasvatimme sikoja ja minulle oli siirtynyt vastuu eläinten lopettamisesta. Silloin 60- ja 70-luvuilla, se oli normaalia arkea. Me tiesimme mistä ruoka tulee. Silloin perheemme sai lisätuloja, kun möimme sikojen ruhot lähiseudun kaupoille. Silloin ei ollut vielä pakastimia ja teurastukset ajoittuivat harmaaseen syksyyn ja alkavaan talveen.

Jostakin kumman syystä juuri syksyyn ovat ajoittuneet myös omien lemmikkien elämänkaaret. Vasta nyt olen havahtunut huomaamaan tämän kummallisen yhtäläisyyden. Kaikki virkakoirani olen saattanut syksyllä maan poveen. Samoin melkein kaikki metsästyskoirani ovat syksyllä siirtyneet ikuisille haukkumaille. Viimeisin 11-vuotias metsästys- ja kotikoira siirtyi maan lepoon viime viikolla, siellä missä parhaat vuodet eli.

Nyt enemmän vuosia nähneenä jouduin miettimään tätä syksyn teemaa huomattavasti enemmän. Pohtimaan elämän kulkua ja ajankiertoa. Olen itse aina tykännyt syksyn tuoksuista ja kosteasta hämäryydestä. Erityisesti nuorempana ja kiihkeämpänä metsästäjänä, syksy oli parasta aikaa. Juuri tällaisiin hämäriin päiviin muistuu mieleeni lukuisa määrä metsästystapahtumia. Niihin tapahtumiin liittyi aina koira. Metsästysreissu ilman koiraa on kuin rampa ankka taapertasi metsässä.

Kaikesta melankoliasta huolimatta syksy on myös aikaa, jolloin aloitetaan oman kunnon luominen talvea ja kevättä varten. Nuorempana ei kuntoilua niin tarvinnut, siitä piti huolen kova työ. Ikääntymisen myötä talvi on ollut parasta aikaa kunnon luomiselle. Vuosikymmeniä hiihto oli se yksipuolinen harrasteeni ja sitä seurasi lumikenkäily. Lumikenkäily jatkuu edelleen lähimaastoissa. Kaikkein innokkaimmin odotan talven tuloa ja matkaluisteluradan jäädytystä. Tämä liikuntamuoto iski minua suoraan sydämeen.

Viikonloppu on mennyt remonttia tehdessä. Urakointi äkikseltään sai kaikki paikat kipeiksi. Samalla juuri se antoi uutta kipinää liikunnalle. Lihasten on taas opittava kestämään jatkuvaa rasitusta ilman kipeytymistä. Toivottavasti pakkaset tulevat pian. Lumentulokaan ei olisi pahitteeksi.

Tämä päivä on varattu valaokuvien järjestelylle ja siinä sivussa hieman kirjoittamista. Blogin päivitys mukaan luettuna. Parina päivänä saan annoksen kunnallispolitiikkaa luottamustehtävissäni. Kalastusta en aio vielä unohtaa, perhokalastusvälineet odottavat loppuviikkoa. Syysharjusten aika on juuri nyt.

Yli 60 syksyä nähneenä odotan tulevaa talvea innolla. Ei tarvitse kuin odottaa hetkisen ja valo voittaa taas. Suruista tehty syksy on pian vain yksi muisto muiden joukossa.

Marraskuu on antanut 39-vuotta sitten suurimman iloni. Sanoin silloin vaimolleni: Tahdon!

Avainsanat: surujensyksy, vuotuinenajankierto, mistäruokatulee, metsästysreissu, tahdon

004 Pohdintoja

Torstai 8.1.2015 klo 13:44 - yrjöpoeka

Vaikka itse sen sanon, olen viimeisten neljän vuoden aikana aktiivisesti pyrkinyt saamaan perussuomalaisten Kainuun-piirin yhteisten koulutustilaisuuksien äärelle. Kaksi kertaa olen saanut järjestää sellaisen. Ensimmäisellä kerralla sote-asiat olivat tapetilla ja tulossa olevat muutokset Kainuussa. Siihen tilaisuuteen osallistui piirin väkeä kiitettävästi. Poissaolollaan loistivat juuri ne, joille se oli pääosin tarkoitettu, eli piirin nimeämät maakunnalliset luottamushenkilöt sote-kuntayhtymän tehtävissä. Kokivat ilmeisesti osaavansa kaiken valmiiksi.

Toisen kerran sain luvan järjestää koulutustilaisuuden turvallisuusasioista Raatteen Portissa. Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos kertoivat piirin väelle, millaisessa tilassa nämä laitokset ovat, tänään ja tulevaisuudessa. Tilaisuudessa oli osanottajia kaikkialta Kainuusta. Tämä tilaisuus sai jopa paikalle kansanedustajaehdokkaiksi nimetyt. Siellä missä kokoontuu jäsenistö, kannattaa olla mukana. Erityisesti vaalien lähestyessä.

Minun selkeä tavoitteeni on ollut, että puolueeni alkaisi toimia kuten suuren ryhmän kuuluu. Yhtenäisesti, kouluttautuen ja keskustellen. Asiat eivät ole kuitenkaan sujuneet kuten strömsöössa. Jostakin kumman syystä toimintatarmo on mennyt piirin johtajapeliin. Piirille on kertynyt mukava summa pääomaa tilille ja rahan puute ei ole voinut estää koulutusten järjestämistä. Kaiken lisäksi olen saanut puhuttua asiantuntijat aina paikalle ilmaiseksi. Ruoka ja kahvi on olleet ainoa kuluerä.

Maarit Nurmen valinta suurella enemmistöllä syyskokouksessa jatkamaan puheenjohtajan tehtävissä oli antamassa mahdollisuuksia uusien tapahtumien järjestämiseen. Olletinkin, kun edessä oli vaalivuosi 2015. Valitettavasti tilanne on luisunut pikkuhiljaa kaaoksen puolelle. Odotin ja odotan enemmistön tahdon kunnioittamista. Vuosikokouksen enemmistön valitsemaa puheenjohtajaa syö se oppositio, joka hävisi vaalissa. Huhujen mukaan puheenjohtajan elämä aiotaan tehdä tämän vähemmistön tahdosta mahdollisimman epämukavaksi. Ja se on ilmeisesti aloitettu sosiaalisessa mediassa.

Olen toiminut nyt neljän (4) puheenjohtajan kaudella varapuheenjohtajana. Olen tukenut heitä kaikkia varauksetta. Kettusen Pentin kanssa toimimme pisimpään. Korhosen Ari oli toimessa vain yhden vuoden ja se tuntui tuuliselta sisäisen opposition takia. Kyllösen Topin aikakausi vajaa kaksi vuotta, oli sitten yksinjohtajan (fuhrer) aikakausi. Maarit Nurmen valinta ohi tehtävään testamentilla asetetun erikoisosaajan, on aiheuttanut joillekin mielipahaa. Jotkut eivät osaa hävitä pätevälle naiselle.

Yksinpuhelu jatkuu.

Avainsanat: puoluekoulutukset, yhteinentahtotila, enemmistöntahdonkunnioittaminen, fuhrer

012 Kuullun ymmärtäminen

Lauantai 15.2.2014 klo 9:49 - yrjöpoeka

Edellisen päivitykseni aihe on tuonut yhteydenottoja ja palautetta kunnallisesta päätöksenteosta. Olen joutunut kyselijöille toteamaan sen, että kunnanvaltuuston tekemästä päätöksestä on olemassa useita tulkintoja. Virkanaisten tekemä tulkinta on yksi sellainen. Heidän mielestään kunnanvaltuusto ei monituntisessa kouluasian käsittelyssä päättänyt muusta kuin Ruhtinan koulun lakkauttamisesta ja Piispajärven koulun jatkamisesta.

Toinen tulkinta on luottamusmiesten tulkinta. Useita tunteja kestäneessä keskustelussa olivat kaikki sivistyslautakunnan teettämät kouluselvityksen paperit valtuutettujen käytössä. Käydyssä keskustelussa todettiin selkeästi, että Piispajärven koulu sijaitsee keskeisellä paikalla kunnan pohjoisosassa. Tämä keskeinen paikka luo mahdollisuuden kohtuullisiin koulumatkoihin pitkälle tulevaisuuteen. Kunnanvaltuusto turvautui keskustelussa sivistyslautakunnan tekemiin selvityksiin ja määritti samalla kouluunottoalueen rajat.

Keskustelussa todettiin selvityksiin perustuen, että Ruhtinan koulun eteläosassa olevat kolme oppilasta siirretään Kirkonkylän kouluun. Muut oppilaat siirtyvät sitten lähimpään, eli Piispajärven kouluun. Useita tunteja kestäneessä keskustelussa tätä ei kirjattu kuitenkaan päätökseen ja tätä seikkaa hyväksikäyttäen virkanaiset ovat tehneet omat päätöksensä, ohi kunnanvaltuuston tahdon ja tarkoituksen. Huolimatta luottamusjohdolta tulleista varoituksista, sivistyslautakunta teki uudelleen valtuuston enemmistön tahdon vastaisen päätöksen, päättäessään mihin kouluunottoalueeseen Ruhtinan koulun lapset siirtyvät.

Useita tunteja valtuusto keskustelussa mukanaolleet virkanaiset eivät ilmeisesti ymmärtäneet valtuuston tahtoa. Valtuuston tekemä päätös ja tahtotila on ollut pelkkä lattiapyyhe. Nyt olemme selkeästi törmäyskurssilla virkakoneiston kanssa ja tämä ei voi jatkua näin. Minusta on ennenkuulumatonta, että virkanaiset väittävät, etteivät he ole ymmärtäneet valtuuston tahtoa useita tunteja kestäneen keskustelun kuluessa. Kaiken lisäksi nämä virkanaiset osallistuivat hanakasti käytyihin keskusteluihin.

Luottamushenkilöt käyttävät ylintä valtaa kunnassa ja sen tahdon täytyy toteutua. Mikäli näin ei käy, luottamus virkakoneiston asiantuntijuuteen ja kuullun ymmärtämiseen on saanut todella pahan kolauksen. Tällainen toiminta on suorastaan käsittämätöntä juuri nyt, kun kunnassa vaadittaisiin yhtenäisyyttä virka- ja luottamushenkilöiden välillä. Luottamushenkilönä joudun itse jatkuvasti miettimään, olenko ymmärtänyt kuulemani oikein. Mikäli kuullun ymmärtämiseni alkaa takkuamaan, joudun itse tekemään päätöksen irtisanoutumisesta tehtävistäni. Näin se menee.

Nyt odotan lehdistön hyökkäystä Suomussalmen perussuomalaisten kimppuun, koska syyn täytyy löytyä meistä. Lehdet saavat sopivia lausuntoja kunnan virkamiehiltä ja tekevät tahtomansa jutun.Näin se toiminta on muissa kunnissa aikaisemmin mennyt, esimerkkinä Sotkamo. Ihmettelen kovasti sitä, etteivät kaunaiset maakuntalehden toimittajat ole käyneet kimppuuni.

Mutta vielä ehtii oksentamaan.

Avainsanat: kuullunymmärtäminen, suomussalmenkoulurakenneselvitys, valtuustontahdonilmaus, kaunainenlehdistö