Satunnaiset kuvat

Elokuun 2

Uusimmat

Blogin arkisto

261 On vain yksi totuus

Maanantai 3.12.2018 klo 14:49 - yrjöpoeka

Joillakin ihmisillä on oma totuutensa ja he haluaisivat muiden ihmisten uskovan samoin. Se on yleensä fanaattista uskoa ja siitä hyvänä esimerkkinä rokotevastainen kampanja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Uskonnossa on hyvin paljon esimerkkejä fanaattisuudessa. Tästä ovat esimerkkeinä joidenkin hurmosliikeiden joukkoitsemurhat Amerikan mantereella viime vuosisadalla.

Valtoiden johtajat ovat usein hurahtaneet sellaiseen uskoon, että sen seurauksena on aloitettu sota. Viimeksi toisessa maailmansodassa etsittiin uskoa kommunismista ja fasismista. Hitler ja Satalin olivat tässä kammottavia esimerkkejä. Hitler sai kannattajansa uskomaan juutalaisten salaliittoon. Lopuksi koko kansa uskoi tai pakotettiin uskomaan. Stalin oli uskossaan aivan samanlainen. Oma kansa sai sen ensin kokea. Molemmat tapattivat ensialkuun omaa väestöään ja sen jälkeen alkoi pullistelu ulospäin.

30.11.1939 alkoi talvisota. Kommunismin uskossaan oleva Stalin ei suvainnut sitä, että Suomi ainoana naapurina ei antanut heidän rauhanarmeijansa tulla vapaasti maahan. Niinpä hän aloitti sodan. Aivan ensimmäiseksi Stalin nimitti Otto Ville Kuusisen pakolaishallituksen johtajaksi. Hallitus joutui pakosta olemaan Neuvostoliitossa ja tarkoitus oli tulla rauhanarmeijan perässä Helsinkiin. Stalin ilmoitti heti alkuunsa, että hän neuvottelee rauhasta vain Kuusisen hallituksen kanssa. Sitä ennen Stalin aikoi murskata vastustajat Suomesta.

Tästä on suora aasinsilta nykypäivään. Stalin uhkaili silloin kaikkia naapureitaan ja kaikki muut alistuivat miehitykseen. Miehitysten seurauksena miehitettyjen valtioiden kansalaisia kuskattiin Siperiaan leireille ja sinne heitä katosi suurin joukoin pysyvästi. Vain piskuinen Suomi änkyröi. Länsivaltojen käyttäytyminen oli silloin aivan samakaltaista kuin nytkin. Paljon puhetta ja hyviä aikomuksia. Siksi Stalin sai käydä sotaa aivan rauhassa. Mitenkä se liittyy tähän päivään?

Putin on ilmoittanut nyt länsimaille, että sota Ukrainassa jatkuu siihen asti, että nykyinen hallitus vaihtuu hänen mieleisekseen. Täsmälleen samoin toimi Stalin. Eipä ole ollenkaan ihme, että Venäjällä ovat voimistuneet äänet Stalinin kunnian palauttamisesta. Putin haluaisi olla olla yhtä hyvä diktaattori. Länsimaat ovat yhtä hampaattomia kuin olivat silloin. Mikäli haluttaisiin vaikuttaa Putinin käyttäytymiseen länsimaiden tuli puheiden sijasta siirtää sotakalustoa Ukrainan kansan avuksi. Haittaa ei tekisi myöskään aseellisten joukkojen suuri siirtely Ukrainaan.

Aikoinaan Neuvostoliitto ja nyt Venäjä kunnioittavat vain voimaa ja suoria tekoja. Varmasti kuuluisi tovin aikaa Putinin pulina, mutta raaka arkirealismi pakottaisi hänet hyvin pian ruotuun. Putin tietää hyvin sen, että sodan eskaloituminen länsimaiden kanssa olisi hänen tuhonsa. Olipa hän kuinka tahansa ydinasevaltion johtaja, ei häntä päästettäisi Venäjällä napin painajaksi. Venäläiset sotavoimat hyvin tietävät länsiteknologian voiman, eivätkä halua yhteenottoa.

Juuri talvisodan alkamisen vuosipäivänä piti kuulla Putinin suusta samoja sanoja, jolla oikeutettiin talvisota. Eri johtajat ja eri nimi samalla itäisellä valtiolla.

Sisältä aivan samaa paskaa.

Avainsanat: fanaattisuus, josefstalin, vladimirputin, talvisota, ukrainansota, terijoenhallitus

226 Paistaa se päivä risukasaankin

Torstai 25.10.2018 klo 16:35 - yrjöpoeka

Sosiaalinen media on tuottanut paljon hyvää kuten sen, että tieto liikkuu valoakin nopeammin ympäri maailmaa. Huonoa on puolestaan se, että huonokin tieto muuttuu samalla nopeudella joillekin todeksi. Lisäksi verkoissa vaanivat ns. trollit, joiden tehtävä on tuottaa väärää tietoa. He voivat kehua yhtä osapuolta ja tehdä kaikkensa, että lukijat uskovat heidän sanomansa. Sosiaalisessa verkossa ovat tänään eniten äänessä erilaiset tuomiopäivän profeetat. Ensimmäisenä he perustavat useita ryhmiä esimerkiksi facebookkiin. Näihin he jakavat jatkuvalla syötöllä erilaisia uhkakuvia. Yleensä nämä uhkakuvat liittyvät kaivoksiin ja ydinvoimaan. Ei sellaista risausta Suomessa ja maailmalla, etteiväkö he aloita trolli kampanjaa. Talvivaara/Terrafame Kainuussa on ollut yksi heidän lempilapsistaan.

Tänään on ollut musta tuomiopäivän profeetoille. Terrafame ilmoittaa tuotannon sujumisesta ja lisäksi kokonaan uudesta investointi hankkeesta. Tänään oli niin hyvien uutisten päivä, ettei sellaisia usein Kainuuseen satu. Kainuu oli aiemmin puusta leivän saava maakunta. Tänään olemme saamassa leivän maaperästä. Terrafame aloittaa akkutehtaan suunnittelun kaivosalueelle ja se työllistää tuotanto vaiheessa satoja henkilötyövuosia. Talvivaara oli yhdessä vaiheessa ongelmissa, mutta nyt se tuottaa hyvää Kainuun aluetaloudelle. Juuri tällaisia investointeja tarvitaan, joiden jalostettu tuote menee pääosin vientiin.

Tuomiopäivästä paasaavat ovat saaneet opetuslapsia jopa Kainuulaisista ihmisistä. He pelkäävät vain yhtä asiaa, sitä että kaivos kannattaa ja he eivät halua uskoa sellaiseen mahdollisuuteen. He perustavat uskonsa siihen, että tuomiopäivän profeetat vastustavat sitä. Kuuntelin juuri radion iltapäivä lähetystä ja kansalaisten haastatteluja kadullla. Enemmistö jokatapauksessa tukee hanketta ja kaikkea mikä työllistää Kainuussa. Ne tahot jotka ovat trollanneet kaivosta vastaan, eivät suostu uskomaan mihinkään hyvään. Sen kuuli haastatteluista. Heille koittavat nyt huonot ajat. Saavat surkutella itseään. Puolangalla ollaan reilusti pessimistejä ja tehdään siitä naurettavaa viihdettä. Olisiko tuomiopäivän pasuunien tulevaisuus parempi Puolangalla? Siellä he saisivat keskittyä pelkästään surkutteluun ja toisten itkettämiseen huonoilla tarinoillaan.

Olen saanut paljon kuraa niskaani tukiessani Talvivaara/Terrafamea. Usein kirjoitukseni ovat saaneet trollit punaiselle ja laittamaan nimettömät kirjoituksensa Suomi24 palstoille. Siellä he saavat omilta hengenheimolaisltaan tukea. Nyt heidän on siellä jatkettava toistensa tukemista. Muualla Kainuussa maakunnan ja kuntien johto hykertelee tyytyväisyydestä. Terrafame nousee, hopeakaivosta ollaan avaamassa. Nyt on akkutehdas työpöydällä. Junavaunuja ja raitiovaunuja rakennetaan useissa vuoroissa. It-ala potee jo työvoimapulaa. 2000-luvun alku on ollut sumea ja usko maakunnan toimijoilla kovilla. Nyt kaikki tehty työ kantaa hedelmää ja uskolle on tänään katetta. Nyt paistaa päivä Talvivaaraan ja Kainuuseen.

Ei muuten ole mikään ihme, että Puolangalla ollaan pessimistejä. Sipilä on asunut Puolangalla. Orpo on Puolankalaisten vävypoika.

On siinä yhdelle kunnalle kestämistä.

Avainsanat: trollikampanjat, kaivostenvastustajat, talvivaara, terrafame, akkutehdastalvivaaraan, puolanganpessimistit, sipilänasuinkunta, puolanganomavävy

208 Arvostusta ja arkea

Lauantai 6.10.2018 klo 11:58 - yrjöpoeka

Olen viimeaikoina lyönyt hallitusta ja sen puolueita. Kirjoituksistani saa sen kuvan, ettei siellä ole yhtään tolkun ihmistä ja osaajaa. Siksi on paikallaan päivittää aihetta siltä osin.

Ensimmäisenä otan esille Timo Soinin. Hän on ollut ulkoministerinä aktiivinen ja siitä eivät edes vastustajat häntä pysty moittimaan. Soini on saanut olla mukana ja kutsuttuna myös USAssa useaan kertaan. Takavuosina odotettiin vesikielellä kutsua vierailuille. Kutsuja ei tullut, kylläkin johonkin Burundiin ja Zimwabveen. Suomella on näihin valtioihin varmasti ystävälliset suhteet ja ne myös pysyvät. Näillä vierailuilla ei kuitenkaan ole ollut vaikutusta Suomen lähialueen turvallisuuspoliittisiiin kysymyksiin. Onpahan siinä saanut aikansa hyvin kulumaan ja on voinut kertoa omalle väelle kuinka on kovasti tehty työtä Suomen ja jonkin vinkuintian maan ystävällisten suhteiden eteen. Arvostan Soinin työtä ulkoministerinä erittäin paljon. Hän käy isojen poikien juttusilla. Kyllä se saa entiset vinkuintian matkaajat puremaan kynsiään.

Toinen ministeri on samasta puolueesta ja hän on Jussi Niinistö. Pidän hänen tavastaan kertoa asiat suorasukaisesti. Siitä eivät tykkää vasemmisto ja vihreät. Lisäksi Niinistö uskaltaa kertoa suoraan sen mikä uhkaa Suomen turvallisuutta. Nuoleskelu ja vapiseminen ovatkin turhaa. Puolustusministerin suusta haluankin kuulla suoraan sen uhan nimen, eli Venäjän. Tämän meistä jokainen tunnustaa, muttei uskalla sitä ääneen sanoa. Se ei ole pelon lietsiomista, vaan tosiasioiden ääneen lausumista. Kaiken lisäksi Venäjä on viime vuodet ollut agressiivinen lähialueilla ja puolustusministerin johdolla Suomi on määrätietoisesti sitoutunut entistä enemmän läntiseen yhteistyöhön. Puolustusministerin tehtävä ei ole hymypoikapatsaiden kerääminen. Hänen tehtävänsä on huolehtia Suomen asevoimien kyvystä vastata kaikkiin uhkiin.

Muut sinisten ministerit sitten ovatkin täysiä turhakkeita. Keskustan ja kokoomuksen puolelta en parhaalla tahdollakaan löydä ministeriä, joista voisi sanoa olevan mitään hyötyä. Osa on kuitenkin osannut hyödyntää kaiken hyvän tarjoilun. Pullean lompakon lisäksi jää jäljelle muutakin näkyvää. Ja näkyyhän se sitten eläkkeiden määrässä. Olenkin hieman pohtinut, pitäisikö eläkkeet sitoa siihen, mitä ihminen on aikuisen oikeasti saanut aikaan? Nythän se näkyy eläkkeissä, vaikka ministeri olisi istunut kuin tatti perseellään.

Eilinen päivä oli Kainuussa todella luminen ja se sai aikaan tieliikenteessä isoja ongelmia. Jouduin ajamaan reilun sadan kilometrin matkan Kajaaniin kesärenkailla, samoin kuin valtava joukko muitakin tienkäyttäjiä. Lumi lisääntyi reilussa tunnissa todella nopeasti ja siihen ei aurauskalusto ehtinyt heti reagoimaan. Osa autoilijoista osasi tehdä ratkaisuja siirtyä levikkeille, kun taakse kertyi paljon jonoa. Joukosta löytyi myös se pakollinen keskiviivan rakkastaja, joka ei peileihin vilkuillut. Loppumatkalla sain körötellä tällaisen ajoneuvon takapuskurissa yli 40-kilometriä 40-50/km nopeudella. Takana oli lopulta kilometrinen ajoneuvojono. Ohittamaan ei pystynyt huonon näkyvyyden ja vastaantulevien ajoneuvojen takia.

Paluumatkalla ei ollut ongelmia. Tiet oli ehditty aurata ja alla olivat hyvät nastarenkaat. Tänään sitten alkaa lämmetä ja lumet ovat pian kadonneet. Seuraavalle viikolle on jo luvattu niin lämmintä, että pääsen tekemään syystyöt pihallani. Puut ovat osittain vielä lehdessä ja sen haravointi odottaa.

Ja se se vasta on mukavaa puuhaa.

Avainsanat: ulkoministeritimosoini, puolustusministerijussiniinistö, hymypoikapatsaat, talviautoilu

127 Ihmisen onni

Sunnuntai 3.6.2018 klo 13:23 - yrjöpoeka

Olen joskus tuskaillut itselläni olevan vaivan takia. Vaiva ei kuulosta kummoiselta, sen nimi on levottomat jalat. Jostakin syystä tämä kevät on ollut pitkästä aikaa vaikea. Viimeisen viikon aikana olen useimpina aamuöinä herännyt jo 1-2 aikoihin. Koska ne ovat kerran levottomat, olen laittanut kalastusvehkeet päälleni ja siirtynyt lähivesille jigi-kalastuksen pariin.

Näin tein tänäkin aamuna. Aamuyö oli oikein lämmin, lämpötilla kävi alimmillaan vain +8 asteessa. Tuulta ei ollut ja kalastajan kannalta tämä oli hyvä. Itikat olivat samaa mieltä ja kävivät hanakasti kiinni. On hyvä olla osa luontoa ja antaa niille pienemmille edes jotakin, pienen tilkkasen verta. Näin tuumiskelin ja huiskin välillä pahimpia silmäkulmistani pois.

Kalat olivat tänä aamuna todella äkäisiä ja erityisesti suuret hauet. Kudun jälkeen ne ovat äkäisiä ja ottavat melkein kaikkeen. Koska olen näin keväällä saanut jo kylläkseni hauen mausta, päästelin ne kaikki vapauteen. Eräs kohtalaisen kokoinen hauki +2 kiloa, oli saanut kylkiinsä todella rajut raatelujäljet vielä suuremmalta hauelta. Virkeän oloinen kala sai myös vapauden. Jos haavat vaivaavat, kyllä suuremmat hauet sen löytävät ja popsivat makoisiin suihinsa.

IMG_20180603_075449.jpg
Raadeltu hauki rantavedessä

Kaikkein kummallisin saalis oli pieni made, ehkä 300 grammaa. En ole koskaan saanut kesäkalastusvälineillä madetta ja siitä oli pakko ottaa kuva. Kuvasta ei tullut kummoista ja toista en saanut, koska pyristellessään made molskahti veteen.

IMG_20180603_051722.jpg
Jigillä saatu made.

Muutaman pienen kuhan ja tormakan hauen jälkeen jysähti. Ensimmäiset potallukset pinnassa kertoivat sen olevan lohensukua. Tovin väsyteltyäni sain haavittua kauniin taimenen. Mittaa sillä oli 53 senttiä ja painoa ehkä puolitoista kiloa. Kala oli niinsanottu talvikko, Todella laihassa kunnossa ja sen pää oli suhteettoman suuren näköinen. Kala oli rasvaevällinen, eli kala oli luonnonkantaa ja mittaamattoman arvokas.

IMG_20180603_070145.jpg
53 cm rasvaevällinen talvikko taimen

Istuessani veden äärellä mietin näitä levottomia jalkojani. Ne ovat kyllä todellinen vaiva, mutta juuri tänä aamuna olin niitten ansiosta saanut kokea unohtumattomia elämyksiä. Korvani olivat saaneet kuulla luonnon konserttia. Joutsenten keväistä toitottelua. Kurkien lennossa päästelemiä kaikuvia huutoja. Lokkien ja tiirojen ääntä vesistön yllä. Kaiken peittävänä konserttina oli sitten pienempien lintujen tauoton konsertti. Käen kukunta sekoittui välillä muiden äänten alle.

En saanut sitä mitä hain, eli ahvenia. Niitten kudusta on niin vähän aikaa, etteivät ne ole vielä tankkauskunnossa. Kuhaa oli muutama, mutta liian pieniä ruokapöytään tuotaviksi. Vapautin kaikki kalat ja en ollut yhtään huolissani. Näissä vesissä on vielä tulevaisuudessa monelle muullekkin samanlaisia elämyksiä otettavissa.

Viimeisen teekupillisen jälkeen totesin, että vaivastani olin saanut tänään pelkkä hyötyä. Kokemuksia muisteltavaksi ja lisää oppia. Kalastaja ei ole koskaan valmis.

Onneksi jalkani olivat minua viisaammat ja valmiimmat kuljettamalla elämysten aamuun.

IMG_20180603_055737.jpg
Suomen suvi  <3

Avainsanat: ihmisenonni, levottomatjalat, lintujenkevätkonsertti, rasvaevällinentaimen, talvikko

066 Sananen vielä

Keskiviikko 14.3.2018 klo 19:59 - yrjöpoeka

Paljon olen viimeaikoina kirjoittanut sotesta ja vielä on vähän sanottavaa. Eduskunta aloitti tänään keskustelun lakialoitteesta ja se jatkuu pari kuukautta valiokunnissa. Kovin oli keskustelu juupas eipäs linjalla. Odotin kokoajan yhtä ainoata asiaa. Elina Lepomäen puheenvuoroa. Kokoomus on ilmoittanut, että kaikilla on sanomisen vapaus heidän ryhmässään. Ilmeisesti ryhmä oli saanut Lepomäen jollakin keinolla hiljaiseksi, koska en kuullut häneltä sanaakaan. Lopulta löin kanavan kiinni, juupas eipäs keskustelu on turhauttavaa.

Päivän pelasti Uuden Suomen blogi ja siellä Elina Lepomäen keskustelun avaus sote-aiheeseen. Pidin kirjoituksesta ja oli luettava se vielä toistamiseen. Lepomäki on todella perehtynyt asiaan ja uskallan kannattaa hänen ajatuksiaan. Luulenpa, että kokoomuksessa on jatkossa nainen puheenjohtajana. Toinen päivän pelastaja oli tietysti Uuninpankkopoikana tunnettu Sakari Timonen omassa blogissaan. Nämä kaksi kirjoitusta olisi jokaisen pystyttävä kiihkoilematta lukemaan. Järkeä on vielä maassamme. Hallituksella se on hakusessa. Siellä on keskitytty läänityksien jakamiseen.

Talvi on pitkällä ja olen odotellut milloin luonto antaa vielä viimeisen kunnon annoksen lunta. Sitä tuli viimeyön aikana ja vielä pitkin päivää. Yön aikana puhalteli myrskyinen tuuli ja se kinosti lunta kunnolla. Aamulla oven aukaisun jälkeen piti hetken miettiä mistä aloittaa. Tuuli oli kasannut etupihan umpeen ja sivurakennuksen vierustalla kulki metrin korkuinen lumivalli. Raivasin varaston ovelta lunta sen verran, että sain lumilingon esille ja sen jälkeen katselin mihin suuntaan lunta voi lingota. Reilun tunnin työskentelyn jälkeen oli ensimmäinen huki tehty. Päivän mittaan sain kahteen kertaan vielä siirrellä lunta myötötuuleen. Tällä hetkellä tuuli on rauhoittumassa ja sade hellittää.

Huomiseksi säätiedoitus lupaa sitten pientä (-10) pakkasta ja aurinkoa. Talvi on täällä todella normaali. Maaliskuu on aina ollut yöpakkasten sävyttämä ja se talven viimeisen lumimyräkän annostelija. Joskus on tullut vielä huhtikuussa rajustikin lunta, mutta ne ovat olleet poikkeuksia. Tämän talven aikana voi sanoa, että pihallani on todella paljon lunta ja odotan kevään ihmettä. Lämpöä ja aurinkoa joka hävittää valtavat lumivuoret.

IMG_20180126_143327.jpg
Tammikuussa oli jo melkein autokatoksen korkuinen. Nyt on tullut hieman lisää.

Avainsanat: eduskunnansotekeskustelu, elinalepomäki, uuninpankkopoika, normaalilumitalvi

050 Usko ahdistaa

Perjantai 23.2.2018 klo 20:26 - yrjöpoeka

Viimeiset kymmenen vuotta ovat yhdet ja samat ”hippiäiset” saapuneet Kainuuseen. Kuten muuttolinnut, he ovat saapuneet ihastelemaan Talvivaaran kaivoksen vesitilannetta ja sieltä kaivettavia mineraaleja. Nämä muuttolinnut vaeltavat kaikkialle missä yritetään hankkia elantoa, joko maaperästä tai metsistä. He ovat vihreitä. Heidän elämässään ei ole mitään muuta. Saapuessaan Kainuuseen he kokevat ihmeellistä voimaantumista.

Heitä ei ole monta, mutta heidän tehtävänsä on tuoda meille Kainuulaisille heidän sanomaansa. Sanoma on, että meidän ei pitäisi asua täällä ja yhtään ruohonkortta ei saisi katkaista. Heidän mielestään Kainuun museoiminen pelaistaisi vihreän utopian. Onneksi täällä Kainuussa asustaa selviytyjiä. Vihreiden älämölöstä huolimatta Kainuulaiset kuokkivat maata ja kaatavat metsiä tarpeisiinsa. Talvivaaran alueelta kaivetaan malmeja ja viimeisimpänä aineena alueelta yritetään uuttaa uraania. Selvitysten perusteella, jos uuttaminen onnistuu, Suomesta voisi tulla omavarainen uraanin osalta.

Tämä koetaan Kainuussa hyväksi asiaksi, koska maata kerran kuoritaan niin otetaan sieltä kaikki kerralla pois. Vihreitten mukaan sitä ei saa ottaa sieltä pois, koska se säteilee. Heidän mielestään sieltä voi ottaa muuta pois jos on pakko, mutta ei uraania. Uraani on vihreiden uskonnossa se suuri saatana, jota on vastustettava kaikin tavoin. Katsellessani Kainuun vihreiden yhteiskuvia en voi olla nauramatta. Jokaisella meistä on ennakkokuva vihreistä. Kainuun vihreät oikein alleviivaavat olemuksillaan oman vihreytensä. Epäsiisti pukeutuminen ja ulkomuoto sopii ilmeisesti heille, mutta Kainuulaiset ovat siirtyneet Ryysyrannan ajoista 2000-luvulle. Siihen kuuluu tärkeimpänä yleinen siisteys.

Yritin eilen osallistua Kainuun evl.seurakuntien Suomussalmen tiedoitustilaisuuteen. Tässä tilaisuudessa tuotiin alueen asukkaille tiedoksi, kuinka on aivan pakko liittyä yhteen. Liittymisellä saataisiin säästöjä, joista ei tilaisuudessa ollut mitään tietoa. Palvelut myös paraneisivat ja siitäkään ei ollut mitään faktaa esittää. Kainuun kuntien pakkoliitoksista puhuttiin aivan muutama vuosi sitten. Silloin sanottiin, että muutoin ei selvitä. Nyt ei puhuta mitään asiasta. Ei puhuta koska selvitään, kuten on selvitty tähänkin asti. Myös seurakunnat tulevat selviämään, koska ovat selvinneet huomattavasti vaikeamammatkin ajat.

Sain ensimmäisen puheenvuoron ja ehdin kertoa muutaman lauseen verran ajatuksiani, kunnes päänsärkykohtaus (migreeni) keskeytti kaiken. Olen joskus aiemminkin kokenut saman. Ajankohta on aina ollut keväällä. Päänsärkykohtaus on niin kivulias, että sitä ei voi sanoin kuvata. Eilen sivullinen tilasi paikalle ambulassin ja sen henkilöstö seurasi vajaan tunnin tilannetta. Onneksi siitä selvittiin. Enemmän minua harmitti se, etten voinut tilaisuudessa vaikuttaa omalta osaltani sitä, mihin suuntaan seurakuntaa on vietävä.

Olen viimevuosina puolustanut kirkkoa ja seurakuntaa aina kun on aloitettu kampanjointi kirkosta eromaisen puolesta. Nyt olen tienhaarassa. Seurakunta on tiivis yhteisö lähellä ihmistä. Kainuun kokoinen seurakunta ei ole minua varten. Kuten hyvin paljon ystäviäni, minäkin joudun vetämään tilanteesta omat johtopäätökseni. MIkä on tärkeintä? Kirkon seinät? Kirkon hallinto?

Vai pieni ihminen uskon ja epätoivon välissä.

Avainsanat: talvivaara, terrafame, uraaninuuttaminen, geneettinenominaisuus, kainuunseurakuntienyhteenliittämisenpakko, migreenikohtaus, hallintovaiihminen

039 Vanhoja muistellen tikulla silmään

Perjantai 9.2.2018 klo 12:03 - yrjöpoeka

Muistan omaa lapsuuttani ja radion merkitystä urheilun tarjonnassa. Televisio tuli mukaan vasta oikeastaan 1980-luvulla. Aikoinaan radio toi kuuluville muutamia suomalaisille tärkeitä lajeja. Hiihto oli pääosassa ja Pekka Tiilikainen ja häntä seurasi Paavo Noponen. Hiihdon lisäksi oli ohjelmassa luistelua, mäkihyppyä ja yhdistettyä. Suomi oli silloin urheilun suurvalta. Silloin kun saimme kuunnella radiosta lähetystä, kotona oli hiirenhiljaista. Jopa isäni kuunteli lähetyksiä, vaikka muulloin jurnutti joutavista ohjelmista ja paristojen kulumisesta.

Kotikylälläni oli runsaasti suuria perheitä ja paljon toimeliaita poikia. Kisojen aikana olivat ladut kunnossa ja jokainen kuvitteli olevansa joku Suomen hiihtosankareista. Jokainen mäki oli otettu käyttöön ja sinne rakennettiin isojen poikien avustuksella hyppyrimäet. Usein saimme kotosalla korvamakeata, kun katkoimme vaivalla tehdyt sukset. Kahvipurkkien ohut pelti oli hyvää korjausainetta ja iltaisin naputeltiin sukset kuntoon. Viikonloput menivät poikaporukalla mäenlaskuun ja pellon ympäryslatujen hiihtoihin. Tämä oli sillä oletuksella, ettei vanhemmilla ollut silloin tarjota työohjelmaa. Halkorante kutsui usein meitä poikia.

Iltaisin ei tarvinnut pohtia tuleeko unta. Ahtaassa kodissani levitimme olkitäytteiset patjat vieriviereen ja uni tuli takuuvarmasti. Aamuisin oli mukava herätä, kun äiti kolisteli uuninsuuluukkuja ja laittoi tulia uuniin. Kahvin tuoksu muistuu vieläkin tuoreena mieleeni. Vanhempana muistaa liiankin hyvin menneet ajat.Tänään olympiakisat ovat täynnä toinen toistaan kummallisempia lajeja. Minua ne eivät kiinnosta ja telkku ja radio pysyvät niiden kohdalla kiinni. Perinteiset hiihdot ja erityisesti väiaikalähtö, ovat minun suosikkejani. Samoin yhdistetty. Muut lajit saavat olla rauhassa.

Tämän lajitulvan takia, kisat ovat venyneet viikkokausien mittaisiksi ja hiihtojen osuus on pienentynyt olemattomiin. Kaikkein surullisinta on se, että perinteistä väliaikalähdön 50-kilometriä ei enää nähdä. Massalähtöisiä kisoja, jotka eivät sytytä. Eivät myöskään tekemällä tehdyt sprintti-hiihdot. Oikeasti pitäisi jonkun aloittaa vanhojen kisojen elvyttäminen. Näissä kisoissa pääosissa olisi hiihto, mäkihyppy, yhdistetty ja luistelu. Kaupan päälle väliaikalähdöin ampumahiihto. Kaikki muu hömppä saisi pitää omat olympialaisensa toisena aikana ja toisessa paikassa.

Olisipa helppo katsoa kisaohjelmaa ja suunnitella oma ohjelmansa. Nyt tuon sillisalaatin seasta on tosi vaikea löytää hiihto. Useissa ohjelmissa se on ilmaistu vain sanalla hiihtoa. Muusta hömpästä kyllä on jo pelkässä ohjelmassa aivan liikaa tekstiä. Kaikkinainen temppuilu sirkukseen pellehyppyineen ja pellepukuineen. Pellekenkien tilalle ovat kehitelleet erilaisia lautoja. Ne näyttävät aivan samankaltaisilta.

Huomenna tiedän ensimmäisen hiihdon tulevan ja siihen varaudun kuohuvalla (Zero-cokis) juomalla ja popcorneilla. Pieni Suomen lippu on varattuna elämöintiä varten. Kisat alkakoot.

Avainsanat: talviolympialaiset, suomenurheiluselostajat, pekkatiilikainen, paavonoponen, väliaikalähdönkuninkuusmatka, pelleohjelmatsirkuksessa

025 Urheilujohto sekoaa ja tyhmistyy

Torstai 25.1.2018 klo 11:46 - yrjöpoeka

Näin se tekee, kun seuraa sekoilua olympia valintojen suhteen. Ensin sovitaan pelisäännöistä, kuinka joihinkin kisoihin valinnat tehdään. Sovitaan siitä, että mitkä kisat ovat tärkeitä valintoja silmälläpitäen. SM-kisat jätetään valintojen ulkopuolelle, ellei kysymyksessä ole Anne Kyllönen. Urheilijat valmistautuvat huolellisesti ja ovat kisojen jälkeen kohtuu varmoja siitä, kenellä on mahdollisuus tulla valituksi. Media tekee kaikkensa siinä välissä kirjoitellessaan ja haastatellessaan omia suosikkejaan.

Päävalmentaja tekee sitten omia tulkintojaan omien henkilökohtaisten valmennettaviensa kanssa. Tästä erinomaisen hyvänä esimerkkinä Reijo Jylhän suojatin Anne Kyllösen jokaviikkoinen mahdollisuus saada uusia ja uusia valintakisoja. Tätä touhua seuratessani ei oikein tiedä itkeäkö vai nauraa. Naurettavaksi tämä pelleily on mennyt jo aikoja sitten. Kyllönen on sellainen hermoheikko, että saatuaan menestystä takavuosina hän kuvitteli sen jatkuvan ikuisesti lisäämällä hermokerroksia. Valmentajan ohjeista välittämättä.

Ainoa varma kisoihin lähtijä näistä tulevan viikonvaihteen uuden mahdollisuuden saajista on Perttu Hyvärinen. Kaikki muut voi huoletta heittää unohduksen yöhön. Kyllösen pitäisi jo itse ymmärtää lopettaa tämä pelleily. Sitä hän ei tee, koska nyt oma valmentaja jakaa hänelle uusia mahdollisuuksia. Uskallan sanoa jo valmiiksi, että Kyllösen jäätyä 30 sijan paikkeille, Jylhä valitsee hänet kisoihin. Perusteluna valmentajan näkemä nousukunto. Näin hän on sitä jatkuvasti kommentoinut.

Urheilun tyhmistävää vaikutusta voisi muuttaa seuraavalla tavalla. Valintakisat kerrottaisiin julkisuuteen ja kerrottaisiin myös, mitkä kriteerit valinnoissa vaikuttavat. Pakollisiksi kisoiksi merkittäisiin aina omat SM-kisat. Vain selkeällä lääkärintodistuksella niistä voisi jäädä pois. Se joka olisi poissa SM-kisoista, joutuisi heti tervehdyttyään osallistumaan seuraaviin kansainvälisiin kisoihin. Siellä hänen tulisi sijoittua kolmen (3) parhaan joukkoon saadakseen mahdollisuuden valintaan. Nykyinen menettely, että pitää sijoittua 16 parhaan joukkoon, on todella syvältä.

Urheilija voi hävitä kärjelle 3-5 minuuttia tuolla sijoituksella. Enemmän huomiota pitäis asettaa sille, millainen ero ajassa on ollut kärkeen. Massalähdössä voi olla vaikka sijalla 30 ja ajassa eroa saattaa olla vain 10 sekuntia. Massalähtöjen valintoja pitäisi valinnoissa huomattavasti nostaa. Jokainen urheilija, joka pystyy hiihtämään pääjoukossa olisi vahvoilla. Lisäksi jokaiseen kisaan olisi aina valittava mukaan kokonaan uusia nuoria kykyjä. Nyt valinnoissa on painoa sillä, kuinka monissa kisoissa joku on jo ollut. Näin on tulevissa kisoissakin tehty ja nämä valitut jäävät sijoituksissaan 30 paikan huonommalle puolelle.

Valitsijaraatia tulisi uudistaa. Päävalmentajalla ei saisi olla yhtään omaa valmennettavaa. Hänellä ei olisi muuta kuin oman näkemyksen esitysoikeus. Valintaraadissa olisi mukana miesten ja naisten valmentajia. Kotiinvetämisen estäisi se, että valinnoissa tulisi olla aina yksimielisiä. Jokaisen valinnan jälkeen kaiken valittuja koskeva tiedon tulisi olla julkista. Valintojen perustelut sekä arviointi kilpailijan mahdollisuuksista onnistua kisoissa.

Koska kisoihin lähdetään muiden rahoilla, tulisi johtajien ”toppatakki” osastoa rajusti pienentää. Kisat ovat aina urheilijaa varten.

Avainsanat: pyeongchank, talvilajienolympialaiset, reijojylhä, annekyllönen, smhiihdot, toppatakkiosasto

013 Vetovoima

Perjantai 12.1.2018 klo 14:08 - yrjöpoeka

Työttömyydestä kärsinyt Pohjois-Suomi on hiljalleen heräämässä. Herätyksen aiheuttaa pohjoisen luonto ja sen tuoma vetovoima. Ulkomaan turistit ovat nyt löytäneet lumen ja jään. Suomalaiseen talveen kuuluuvat myös revontulet. Aiemmin on kuviteltu, että meille riittää , kun turisteille esittelee joulupukin ja poroja. Joillekin se on eksotiikkaa, mutta uudenajan turisti on vaativa. Sitä se on kun puhutaan kaukaisista itämaista, Kiinasta ja Japanista. Ohjelmaa on oltava tarjolla ja hyvin aikataulutettuna.

Mikään ei saa pettää ohjelmassa, siitä esimerkkinä joidenkin turistien suoranainen raivo, kun revontulet eivät jokahetki näy. Ennenpitkää joku taho keksii kesällä käytetyn kikan. Lentokone ilmaan ja kemikaaleja pilviin. Siitä Kiinasta lentänyt turisti tykkää. Heitän tämän ajatuksen ilmaan, koska kaikki kivet on käännettävä vetovoiman lisäämiseksi.

Yhtenä esimerkkinä hulluimmasta vetovoimasta pidän Kittilän Lainiojoella jo 17 vuotta pystytettyä lumikylää, Snow Villagea. Sitä on uskollisesti pidetty yllä ja tämän talven aikana sinne on pystytetty Game of Thrones jääkylä. Tämä lähti nuoren miehen ideasta liikkeelle ja nyt se luo kuvaa idearikkaasta Lapista. Game of Thrones on sarja, jolla on maailmanlaajuinen seuraajakunta. Valonnopeudella leviävät kuvat huimaavista jääveistoksista ja jäähotellista vyöryttävät fanit sankoin joukoin pohjoiseen. Paikalle palkattiin maailman parhaita jäänveistäjiä luomusten tekoon. Kai se on itse lähdettävä katsomaan ne luonnossa.

Muistan kuinka viime vuosisadan loppupuolella Suomussalmella aloitti ensimmäinen matkailuyritys, jonka päätuote oli karhujenkuvaus. Sitä pidettiin täysin turhana ja moni ei uskonut sen tuovan matkailijoita paikalle. Kaikkein vähiten uskottiin turistin maksavan kuvauspaikalla istumisesta satoja silloisia markkoja. Tänään näitä karhukuvaus yrittäjiä on kaikkialla itäisessä Suomessa. Buumin aloittanut yritys voi hyvin ja tuo paikalle keväästä syksyyn melkein pelkästään ulkomaisia turisteja. Tämä samoin kuin muutkin alan yritykset pitävät syrjäseudut elävinä ja tuovat työllistämisen lisäksi euroja muilta mailta.

Juuri tänään kaivataan erilaisia ideoita matkailun nostamiseksi myös Suomussalmella ja muualla Kainuussa elinkeinojen kärkeen. Metsäala on edelleen puujalka, mutta nyt on aika pitää entistä useampi puu pystyssä. Pystyssä oleva metsäluonto on yksi meidän parhaimmista vetovoimatekijöistä. Ojittamaton ja kyntämätön luonto asutuksen vieressä ja myös erämaissa (Kainuussa sen nimi on selkonen) kiehtoo turisteja.

Meillä on puita halata asti. Hossan kansallispuiston liepeillä joogataan, sinne voisi perustaa puiden halausharjun. Kaiken muun lisäksi Hossan kansallispuiston sydämestä lähtee liikkeelle helmikuun kolmantena (3) päivänä The Ruthless Raja hiihtotapahtuma. Tapahtumalla on mittaa 100 mailia. Toki siellä on hieman lyhyempiäkin matkoja tarjolla. Lisäksi sen matkan voi taittaa Fat Bike pyörillä, 20 ja 80 km. Selkoseen sopivat kaikki liikuntamuodot. Uskon siihen, että tulevina vuosina sen merkitys vielä kasvaa. Erityisesti ulkomaisten elämysmatkailijoiden toimesta.

Uskokaa pois. Pienet sitkeät naiset taittavat matkan siinä kuin raavaat miehetkin. Kaiken lisäksi he nauravat maaliin tultuaan ja haluavat tulla uudestaan. Se kertoo vetovoimasta.

Avainsanat: pohjoissuomentalvimatkailu, kittilänlainiojoki, gameofthrones, martinselkoseneräkeskus, theruthlessraja, endurancekainuu

237 Ollakko vai ei olla

Tiistai 12.12.2017 klo 17:54 - yrjöpoeka

Kirjoitin tässä päivityksessäni vihreitten kummallisesta toiminnasta. Kirjoittamani tapa sai taas tänään vahvistusta. Kukaan heidän some-aktiivinsa ei linkittänyt uutisia Talvivaaran merkityksestä Kainuun aluetalouden nousulle. Heille se on kirosana. Vain sellaiset uutiset kelpaavat, missä Talvivaara mainitaan kielteisssä merkityksessä. Kaivosten olemassaolo on heidän oppiensa vastaista. Ihmisten mahdollisuus hankkia toimeentulonsa ja hyvinvointinsa on heille toisarvoista.

Kainuun aluetalous on pysynyt pystyssä Talvivaaran ansiosta ja heti talouden piristyessä sen merkitys kasvoi välittömästi. Laman vuosina kaikki kaivoksen puolustajat kirottiin alimpaan helvettiin. Vihervasemmiston voimin käytettiin mediaa hyväkseen ja se oli myös helppoa. Nykyisessä mediassa on noussut uusi kokonaan vihreä toimittaja sukupolvi. He mielellään auttavat aatetovereitaan, vaikka muutoin kertovatkin edustavansa puolueetonta mediaa. Meno on täsmälleen samankaltaista kuin oli Kekkosen aikana. Mediat oli miehitetty ”oikeilla” toimittajilla.

Naapurimaakunnan puolella pohjoisessa on nykyisin vahvaa vihreää liikettä. Näiden vihreiden sanoma on ollut aatteensa mukaisesti, että energia on tuotettava uusiutuvilla tavoilla. Aurinkoa, tuulta ja bio-voimaa. Sitä mukaa kun jokin uusiutuva energia on alueella ajankohtainen, sitä aletaan välittömästi vastustaa vihreitten toimesta. Otetaan esimerkiksi ajankohtainen Maaningan tuulivoimapuisto. On maisemahaittaa, on liito-oravia ja kuolevia kotkia. Ovatkohan kuntalaiset iänkaiken näiden vekkuleiden vedätettävissä? Luulen heidän kulkevan perussuomalaisten jälkeä. Puheet ja teot ovat niin räikeässä ristiriidassa että äänestäjät menettävät uskonsa.

Fanaattinen oman asian ajaminen muista välittämättä on ollut aiemmin uskonnollisten liikkeiden tavaramerkki. Kristillisten edellinen puheenjohtaja edusti fanaattisuutta puhtaimmillaan. Islamisteilla ja vihreillä on aivan samankaltainen ajattelu. Puheet ovat yllättävän samankaltaisia. Puhutaan suoranaisesta maailmanlopusta jos ei tehdä heidän mielensä mukaisesti. Muutoin vääräuskoiset joutuvat kadotukseen.

Pohjoisen-Suomen asukkaat tarvitsevat tuloja, joita saadaan metsistä, maaperästä, tuulivoimasta ja jatkossa bio-taloudesta. Mitä enemmän me saamme energiaa muualta, sitä varmemmin meidän jälkeläisemme saavat kadotetut ja padotut joet takaisin luonnontilaan. Siitä kiittäisivät kaikki vesieliöt, kalat ja meidän jälkeen tulevat sukupolvet

Se mitä emme tarvitse, on kaikkea vastustava hurmosliike vihreitten kaavussa. Tämä liike pysyköön pääkaupunkilaisten riesana.

Avainsanat: kainuunaluetalousvahvassakasvussa, talvivaaraveturina, maaningantuulivoimapuisto, uskonnollisethurmosliikkeet

234 Talouskasvu ahdistaa

Sunnuntai 10.12.2017 klo 12:17 - yrjöpoeka

Suomen talous on alkanut liikkua kasvun suuntaan ja on nyt noin 3 prosentin tasolla. Kasvu on vientivetoista kuten kuuluukin ja sen mukana niillä aloilla alkavat kuulua myös palkankorotusvaatimukset. Tämä on tietysti asiallista kunhan vaatimukset alussa ovat kohtuullisia. Kukaan ei vielä tiedä, kuinka kauan tämä kasvu kestää. Julkisilla aloilla ovat vaatimukset palkankorotuksista kiihtyneet ja puheet suurempina kuin vientialoilla. Kysyä sopii onko julkisella puolella malttia odottaa nähdäksemme mihin suuntaan talous kehittyy.

Kaikki tietävät sen, että kasvun lähtiessä liikkeelle siitä pääsevät nauttimaan ensin vientialat. Julkinen puoli pääsee kasvuun mukaan vasta myöhemmin. Tätä on ay-aktiivien vaikea myöntää. Vielä vaikeampaa se on oppositiossa oleville vasemmistopuolueille ja vihreille. Persuilla ei ole mitään mieltä, no toki maahanmuuton vastustaminen ja rajojen sulkeminen kuuluvat heidän vakiolauseisiinsa. Välikysymyskeskustelua hieman seuranneena täytyy sanoa, että nyt sapettaa puolueita, jotka olivat edellisessä hallituksessa mukana. Nyt oppositio väittää tuloerojen kasvavan ja Suomen suistuvan banaanivaltioiden rupusakkiin.

Vihreillä menee vielä heikommin. He ovat helisemässä uuden puheenjohtajan avauksista. Jostakin kumman syystä, olisiko gallupharha sokaissut, heillä on pyrkimys kuoria kermat oppositiopuolueiden edestä. Siitä on kuitenkin hallitukselle hyötyä. Hajanainen oppositio ei ole vaaraksi niukalla enemmistöllä seilaavalle hallitukselle. Vihreiden suusta ei ole kuulunut mitään muuta kuin entisen puheenjohatjan aloittama kimitys. Ville Niinistön jatkuva kimitys koulutuksen leikkauksista on jäänyt tiukasti päälle. Uusia avauksia ei löydy.

Vielä vaikeampaa on vihreille ja vasemmistoliitolle nähdä, kuinka Kainuun talouskasvu kiihtyy ja sen veturina on heidän kiroamansa kaivos Talvivaara. Kainuussa on jo selkeästi pulaa osaavasta työvoimasta. Aiemmin sen puute on ollut pelialalla ja siellä se myös jatkuu. Kainuu tunnetaan siitä, että täältä väkeä on muuttanut lamavuosina kiihtyvällä tahdilla suuriin keskuksiin. Kainuuta on jatkuvasti morkattu vasemmiston ja vihreiden toimesta. Heidän kärkiaiheenaan on ollut Talvivaaran alasajo.

Minä olen sitä puolustanut ja nähnyt sen merkityksen koko Kainuun aluetaloudelle. Vihreiden aktiivit ovat jatkuvasti jakaneet sosiaaliseen mediaan uutisia Talvivaaran vaikeuksista. Toivottavasti nämä samat aktiivit jakavat päivityksissään vaikkapa tätä uutista. Laman vuosina Kainuussa on ollut tilaa tyhjän huutajille ja tuomiopäivän pasuunoille. Vasemmiston meppi ja puolueen presidenttiehdokas Merja Kyllönen on myös vaatinut kaivosta suljettavaksi.

Kainuun talouskasvu on nyt maakuntien suurinta ja odotan sen nyt jatkuvan. Tämän kasvun myötä uskon myös paluumuuton maakuntaan muuttuvan positiiviseen suuntaan. Hieman maakuntaa tuntevana näen kasvun olevan alussa suurinta Kajaanissa ja Sotkamossa. Olen myös optimisti oman kuntani Suomussalmen osalta. Hossan kansallispuisto toi matkailuun liikettä. Toivottavasti liikettä syntyisi myös kunnan elinkeinopuolella muutoinkin. Siinä olen hieman pessimisti. Toivoisin uusia tuulia elinkeinotoimeen ja sen myötä kokonaan uusia ihmisiä sitä johtamaan.

Onhan se kyllä katkeraa. Suomen talous on lähtenyt kasvuun. Myös Kainuun maakunta ja Talvivaara sen veturina. Tämä varmasti ahdistaa oppositiota.

Eduskuntavaalit lähestyvät. Oppositio kuutamolla.

Avainsanat: suomitalouskasvunveturina, oppositiojatuloerojenkasvu, toukoaaltohukassa, talvivaarankaivoskainuunkasvunveturina, kainuuntalouskasvaanopeimmiten

232 6.12.2017 natsit marssivat pääkaupungin kaduilla

Keskiviikko 6.12.2017 klo 18:56 - yrjöpoeka

Suomi juhlii tänään koko valtakunnan mitalla. Tilaisuuksia on mistä valita. Itse valitsin ensimmäiseksi mahdollisuudeksi juhlistaa itsenäisyytemme merkkipaalua liputtamalla. Hankin led-valoja ja asetin ne niin, että sain eilen illalla klo 18.00 nostaa lipun salkoon. Huomasin eilen illalla ja tänä aamuna hämärissä ihmisten pysähtyvän lipun nähdessään. Lumisen maiseman ja metsän läheisyydessä näky on todella mieleen jäävä.

Tämän aamun kävelykohteeksi valitsin käynnin sankarihautausmaalla. Väkeä oli kirkonmäellä runsaasti ja autojen parkkipaikoista oli todella jo pulaa. Jalkakäytävätkin oli miehitetty ajoneuvoilla. Tapahtuma seppeleenlaskuinen oli vavahduttava. Hämärä aamupäivä kuvasi hyvin millainen säätila oli aikoinaan vallinnut tällä samalla mäellä. Kirkonkylän taisteluiden aikana Suomi menetti sadoittain nuoria miehiä.

Mietin tilaisuuden aikana sitä, onko Suomessa kovin montaa taistelupaikkaa jossa sijaitsee sankarihautausmaa? Suomusssalmen kirkonkylä tuhoutui talvisodassa täysin. Suomalaiset joutuivat perääntyessään polttamaan kylän, jottei vihollinen saa lämpimiä tiloja käyttöönsä. Reilun kahden viikon tappelujen jäljiltä alue oli yhtä kynnöspeltoa täynnä ruumiita. Sotahistoriaa jonkin verran tuntevana nämä asiat tulvivat mieleeni sankarihautausmaalla.

Juhlimme vaimoni kanssa tätä merkkipäivää kävelemällä kylällä kahteen kertaan. Sankarihautausmaalta palatessamme nuorimman tyttäreni lapset ottivat skype-puhelun. Kävellessämme juttelimme tytöille ja näytimme samalla millainen talvi Suomussalmella jo on. Vantaalla ei ollut kuin jossakin jotakin harmaata lumenkaltaista mössöä. Tytöt odottivat malttamattomina joulun tuloa ja pääsyä mummolaan. Ja lumileikkeihin.

Vielä kävimme hautausmaalla ja laitoimme kynttilöitä läheistemme haudoille. Vaimoni isän, appeni, haudalla mietin tämän Suomussalmella talvisodan kokeneen elämää. Muistelin hänen kertomuksiaan talvisodasta. Kokemuksista jotka jättivät hänen mieleensä ahdistuksen ja samalla toivat elävän uskon. Hänen puheistaan sain sen käsityksen, että kaikki sodanjälkeen eletyt päivät olivat sovitusta sodan ajan tapahtumista. Muistot ihmisten tappamisista ahdistivat hänen mieltään. Hän lauloi ja rukoili päivittään, Ei pitänyt suurta ääntä itsestään. Hänen muistonsa palasi elävänä juuri tänään mieleeni.

Surullista tässä päivässä on yksi asia. Helsingissä oli suunniteltu suurta lastentapahtumaa keskeisille paikoille. Lastentapahtuma olisi minunkin mielestäni sopinut hyvin merkkipäivään pääkaupungissa. Tilaisuus jouduttiin peruuttamaan, koska natsien marssia varten poliisi siirsi tavalliset ihmiset pois jaloista. On täysin käsittämätöntä toimintaa virkakoneistolta ja poliittiselta johdolta. Natseille halutaan antaa näkyvä rooli pääkaupungin juhlinnassa. Lasten juhlinta olisi minun ja monen muun mielestä se, jonka pitäisi olla uuden alkavan satavuoden voimatekijänä.

Nyt natsit marssivat virkavallan tarkoin suojelemina. Tämäkö on lahja Suomi100 juhlinnan loppunäytökselle? Väkivalta ja turvattomuus kaduillamme?

Tämän kuvan me jätämme perinnöksemme. Perkele.

Avainsanat: suomijuhliiitsenäisyyttään2017, suomussalmitalvisodassa, sankarihautausmaatalvisodantaistelupaikalla, murtuneetmielet, ihmisenonvaikeaatappaatoinenihminen, natsienmarssipääosassasuomi100merkkipäivänä

204 Talvesta kertovat uutiset

Torstai 26.10.2017 klo 10:49 - yrjöpoeka

Nauroin eilen muiden mukana sitä, kun säätiedoitus lupasi lumisadetta etelään yönkuluessa. Naurun aiheena oli talven ainainen yllättäminen. Uutinen on jokavuotinen ja se toistuu ja toistuu. Aamun uutisia seuratessa vahvistui se, että talvi todella yllätti etelän autoilijat kunnolla. Etelän autoilijat ovat tottuneet ajamaan lujaa puskuri puskurissa. Siihen väliin kun kiilaa pieni lumihiutale, soppa on valmis.

Kuvallista antia seuratessa näkyy talven voimallinen tulo etelään. Siellä on lunta kohta hiihtämiseen ja täällä pidetään vasta pikkupakkasia. Täällä on totuttu talveen ja siihen, että autoillessa on pidettävä kunnollinen turvaväli edelläolevaan autoon. Täällä huomaa heti etelän ihmisen autoilemassa, kun se ripustautuu kiinni takapuskuriin. Pohjoisen autoilija haluaa perskärpäset pois puskurista ja antaa heti tietä, jottei turvallinen liikkuminen vaaraantuisi. Olen muutaman kerran tavannut todella sitkeitä roikkujia, jotka eivät halua ohittaa. He haluavat seuraa ja tulevat siksi lähelle.

Talvi yllätti ja aamun uutiset Tammisaaresta yllättivät nyt vielä enemmän. Siellä armeijan miehistönkuljetukseen tarkoitettu ajoneuvo ”Masi” oli törmännyt junaan. Vartioimattomassa tasoristeyksessä tapahtunut turma on järkytys. Suurin osa suomalaisista miehistä minun ikäisistäni ja nuoremmista, on matkustanut ”Masin” kyydissä. Jokainen tietää, ettei se suojaa junan törmäykseltä. Tämän hetkisten tietojen mukaan turmassa on kuollut 4 ihmistä.  Onko lumella ja jäällä tapahtumapaikalla ollut turmaan osuutta, selviää aikanaan.

Tämä on järkyttävä uutinen alueen varuskunnalle ja puolustusvoimille. Eniten sen vaikutus iskee omaisiin ja palvelustovereihin. Mikään ei tuo entistä enää takaisin. Toivottavasti tämä lopultakin saa poliittiset päättäjät tekemään sellaisia päätöksiä, ettei vartioimattomia risteyksiä maassamme enää seuraavalla vuosikymmenellä olisi. Tämä on musta päivä.

Hiljennyn seuramaan uutisointia. Raskain mielin.

Avainsanat: talviyllättieteleäisensuomen.autojenturvavälit, tammisaarentasoristeysonnettomuus, dragsvikinvaruskunta, masikuormaauto suruliputus

185 THE RUTHLESS RAJA 2018

Maanantai 25.9.2017 klo 14:51 - yrjöpoeka

Hiihtotapahtuma kulkee nyt uudella reitillä. Ensimmäiset 20-kilometriä hiihdetään Hossan kansallispuistossa. Siitä hiihtoreitti sukeltaa kohti itärajaa ja saapuu rajavyöhykkeen reunalle Suomussalmen kunnan koilliskulmalla. Hiihtoreitti kulkee sen jälkeen reilut 110 kilometriä rajavyöhykkeen reunassa Puraksen korkeudelle asti. Siitä reitti siirtyy länttä kohden. Seuraava etappipiste on Raatteen talvisotamuseo. Reitti jatkuu siitä kohti määränpäätä Suomussalmen kunnan keskustaajamaa, päättyen Hotelli Kiannon-Kuohuihin. Hiihtoreitti kulkee suurimmilta osiltaan metsähallituksen omistamien maiden kautta. Metsähallitus on suurin maanomistaja Suomussalmella.

Hiihtoreitin muutos tuli hiihtäjien antaman palautteen pohjalta. Toivomme sen vastaavan useimpien toiveisiin. Hiihtoreitti kulkee useiden historiallisten kohteiden kautta. Hossan kansallispuisto on niistä ensimmäinen. Puisto perustettiin Suomi100-vuoden kunniaksi valtioneuvoston päätöksellä. Hossan alue on kuitenkin historialtaan tuhansien vuosien ikäinen. Siitä kertovat alueelta löytyneet kalliomaalaukset. Alueen yritykset kasvavat nyt voimakkaasti kävijämäärien kasvun kautta. Hossa on kokemisen arvoinen kaikkina vuodenaikoina. Kevät, kesä, syksy ja talvi. Nämä voi matkailija vielä kokea täällä Suomussalmella.

Yli 110 kilometrin matkalla reitti kulkee Euroopan vanhimman paikallaan pysyneen rajan läheisyydessä. Täyssinänrauha solmittiin Ruotsin ja Venäjän kesken 1595. Tämän rauhan merkkinä on Sarvikivi Suomussalmen koilliskulmalla. Kohdalla mistä reitti siirtyy seuraamaan rajavyöhykettä. Raja kulkee pitkin vedenjakajaa. Suomen puolelta vedet virtaavat Pohjanlahteen ja Venäjän puolella Vienamereen. Rajavartiosto on useina vuosina järjestänyt matkailijoille mahdollisuuden vierailla Sarvikivellä. 1900-luvulla olleista sodista huolimatta raja on säilynyt tällä erämaa alueella paikallaan. Rajavartiostolla on ollut viime vuosisadalla suuri merkitys koko itärajan osalta. Se on ollut ainoa viranomainen alueella ja on sitä myös tänään.

Sodan muistoja alueella on runsaasti. Talvisodan aikana silloinen Neuvostoliitto lähetti Lehtovaaran kohdalta kokonaisen divisioonan ja samoin Raatteen kohdalta. Sotien historiaa ja muistomerkkejä on runsaasti Suomussalmen itäosilla. Raatteen talvisotamuseo on koonnut talvisodan muistoja yhteen paikkaan ja museo on kokemisen ja näkemisen arvoinen paikka. Sota ei ollut vain sotilaiden kohtaamista. Suomussalmen itäosien siviiliväestö koki kovia sotien aikana. Talvisodassa väkeä vietiin Kintismän vankileirille Uhtuaan. Aikuiset miehet ammuttiin ja muut saivat kokea nälkäkuuriin. Ihmisiä kuoli aliravitsemukseen. Jatkosodassa Neuvostoliiton partisaanit hyökkäilivät siviilien asuttamiin taloihin tappaen ja raiskaten. Kukaan ei ollut turvassa. Naiset ja lapset ja vanhukset surmattiin.

Hiihtoreitti siirtyy Lehtovaaran jälkeen Martinselkosen luonnonsuojelualueelle yli 20-kilometrin matkan. Luonnonsuojelualue on perustettu 1992. Silloin ympäristöministerinä toimi kokoomuksen Sirpa Pietikäinen. Hän oli itse mukana avajaisissa ja hänen mukaansa on nimetty eräs lampi puiston sydämessä. Matkailija saa lisää tietoa alueesta Lehtovaarassa Arolan maatila- ja erälomat yrityksestä. Toinen on Martinselkosen Eräkeskus joka sijaitsee alueen eteläpuolella. Hiihtoreitti kulkee näiden yritysten kautta.

Raatten jälkeen hiihtoreitti kulkee noin 24 kilometrin matkan Saapuen Suomussalmen kuntakeskukseen. Suomussalmi oli edelläkävijä itsenäistymisen alkuaikoina. Kunnan väestö kokoontui kirkonmäelle 7.4.1917 ja lähetti Helsinkiin lähetystön viemään itysenäisyysjulistusta. Hallitus antoi itsenäisyysjulistuksen vasta 6.12.1917. Suomen enimmäinen presidentti K.J.Ståhlberg on Suomussalmelta. Suomussalmen kuntakeskus on ainoa Suomessa, joka on perustettu valtioneuvoston päätöksellä. Talvisodan jälkeen hallituksen päätöksellä kuntakeskus siirrettiin vesistölinjan länsipuolelle. Kuntakeskuksen nimenä oli Ämmänsaari ja se muutettiin Suomussalmeksi värikkäiden vaiheiden kautta. Vanha kuntakeskus rakennettiin uudelleen, mutta hallinto siirtyi heti. Vuosien kuluessa väestö siirtyi syrjäseuduilta uuteen kuntakeskuskukseen. Suomussalmi oli suurimmillaan 1970-luvun puolella vajaalla 16000 asukkaalla. Maaltamuutto ja väestön ikääntyminen näkyvät täällä. Nyt väestöä on jäljellä noin 8000 asukasta. Suomussalmen kunta täyttää 150-vuotta 2017 lokakuussa. Esihistoria kertoo täällä asutun noin 10000 vuotta sitten. Historian aikana alue on kokenut kovia. Väestö on hävitetty välillä aivan yhdettömiin, mutta aina tänne on palattu ja muutettu. Näin tapahtunee jatkossakin.

Ensimmäinen lähtöpiste on Hossan luontokeskus. Sieltä lähtevät 160 kilometrin hiihtäjät ja myös fatbike-pyöräilijät. Pyöräilijöiden lyhin reitti on kulkee kansallispuistossa ja pisin etappi päättyy Martinselkosen Eräkeskukseen. Sieltä lähtevät seuraavat hiihtäjät kohden Kiannon Kuohuja. Viimeinen ja lyhyin hiihtoreitti lähtee Raatteen Portista. Maali sijaitsee Kiannon-Kuohujen kohdalla.

Jokainen osallistuja varustetaan gps-paikantimella. Maalissa ja myös muissa paikoissa on yleisöllä mahdollisuus seurata näytöltä, missä hiihtäjät/pyöräilijät milloinkin ovat. Yleisö toivotetaan tervetulleiksi kaikille välietapeille. Yrittäjiltä saa pientä maksua vastaan ruokaa ja juomia. Alueen yrittäjät ovat mukana tekemässä The Ruthless Rajasta elämystä alkutalveen. Mukana on Suomussalmen Rasti ja sen hiihtojaosto järjestäjänä. Talkootyötä ja kaikkein tärkeintä työtä tekevät Hossan kelkkailijat ry. Myös Suomussalmen kunnan liikuntatoimi on aktiivisesti mukana järjestelyissä ja latu-urien kunnostuksessa.

The Ruthless Raja ei ole kilpailu. Jokainen kilpailee vain itseään vastaan. Tiedämme kuitenkin sen, että useat hiihtäjät hakevat myös vauhtia. Se ei ole kiellettyä. Toivomme kaikkien reitille lähteneiden saavan sen, mitä ovat hakemassa. Ankaran koettelemuksen kaikille niille, jotka valitsevat pisimmän matkan. Hiljaisen selkosen, joka äärettömyydessään puhuttelee. Unohtumattoman kokemuksen itärajan läheisyydessä. Hiihdon Hossan kansallispuiston sydämessä, ikivanhojen metsien keskellä Hossassa ja Martinselkosessa. Reitti tarjoaa ajateltavaa koko matkan osalta. Historia ja menneisyys kulkevat hiihtäjien ajatuksissa ja paikat soljuvat ohitse matkan edistyessä.

The Ruthless Raja. Elämys vailla vertaa.

Avainsanat: theruthlessraja2018, suomi100kansallispuistohossa, täyssinänrauhanrajanmerkkisarvikivi, talvisotasuomussalmella, partisaanientuhotyötsuomussalmella, itsenäisensuomenensimmäinenpresidenttikjståhlberg

182 Kintismän kautta Härkökankaalle

Keskiviikko 20.9.2017 klo 12:15 - yrjöpoeka

Talvisodan uhreja olivat ne rajaseudun asukkaat, jotka jäivät Neuvostoliiton aloittaman hyökkäyksen jalkoihin. Rajaseudulla ei haluttu antaa Neuvostoliitolle propaganda valttia, vaan asukkaat pidettiin kotonaan. Tämä siitä huolimatta, että kaikki tiesivät hyökkäyksen tulevan. Näin kävi myös Suomussalmen rajaseudulla. Neuvostoliiton hyökkäys oli niin nopeaa, ettei evakuointia ehditty tehdä.

Neuvostoliitto perusti heti tulonsa jälkeen oman mallinsa mukaisen järjestelmän hallinnoimaan Ruhtinaansalmen väestöä. Tämä toimi reilun kuukauden ajan, sitten oli vuorostaan hyökkääjän aloitettava perääntyminen. Perääntyessään, he veivät Ruhtinaansalmen siviilit Kintismän metsätyöleirille. Oikea nimitys on vankileiri. Siellä osin suomalaisten pettureiden tuella ammuttiin heti muutamia suomalaisia miehiä. Naisilla, lapsilla ja vanhuksilla oli edessään näännyttävä metsätyö.

Kintismän leirillä kuoli lisää vanhuksia ja lapsia aliravitsemukseen. Rauhan tultua eläviä palautettiin sieltä kurjassa kunnossa. Ruhtinaansalmelaiset kuljetettiin Paltamoon. Siellä he pääsivät saunomaan ja puhtaampien vaatteiden pariin. He saivat nälän uuvuttamiin kehoihinsa hieman enemmän ravintoa kuin mitä naapuri oli tarjonnut. Paltamossa heitä odottivat myös uuvuttavat kuulustelut. Osa heistä sai tuomion yhteistyöstä vihollisen kanssa.

Heidän syynsä ei ollut se, että heidät oli valtion päätöksellä laitettu talvisodan panttivangeiksi. Tämän seurauksena he joutuivat selviämään jotenkin hengissä sodan aikana. Valtio katsoi kohtuulliseksi rangaista heitä hengissäpysymisestä. Heille jotka todistettavasti olivat vapaaehtoisesti yhteistyössä vihollisen kanssa, tuomiot olivat oikeita. Sotien jälkeen katkeruus pikkuhiljaa väheni ja valtio myös on jälkikäteen yrittänyt korvata Kintismän nälkää. Vanheneva väki on saanut sotainvaliideille kuuluvan valtion rahoittaman ruokapalvelun.

Kunnat ovat toimineet valtion kädenjatkeena ja toimittaneet sotepalveluiden kautta tämän avun harvenevalle väestölle. Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet ja nyt ollaan ilmeisesti palauttamassa Kintismän kokeneille nälkä takaisin. Olin aamuaikaisella käväisemässä terveyskeskuksessa ja piikin saatuani istuin keskustelemaan kahvion pöydän ääreen yhden tuttuni kanssa. Hän oli Kintismän nuorena kokenut. Siinä terveiset vaihdettuamme hän sitten kertoi, kuinka vaikeaksi on mennyt ruokapalvelun saanti. Hän ei ollut saanut kunnanvirkaihmisiltä palvelua ja vastauksia, miksi ruokapalvelu ei toimi. Kunnan tekemien muutosten jälkeen ruokahuollon palveluissa, hänellä oli nyt takanaan seitsemän (7) kuukautta ilman tätä hänelle myönnettyä etuutta ja että Härkökankkaalle vie nyt tie.

Hän oli tehnyt potilasasiamiehen kanssa valituksen, mutta vastaus edelleen puuttui. Hänen kokemuksensa oli, että kunnan virkaihmiset eivät enää palvele heitä. Hänen kokemuksensa oli, etteivät ne halua edes kuunnellla. He pakenevat tuntemattoman byrokratian taakse. Koska olimme tuttuja ja olimme aiemminkin pohtineet maailmanmenoa niin hän koki, että minulle voi asiasta kertoa. Ymmärsin kuitenkin häntä niin hyvin, että apua ja neuvoa hän oli vailla.

Lupasin viedä viestiä heti eteenpäin. Virkaihmisten on syytä nyt oikeasti miettiä, kuka maksaa heidän palkkansa. Valtio korvaa kunnille kaiken mitä kuluja tästä palvelusta on. Ainoa vaiva on, että jonkun on tehtävä työnsä.

Seppo Räty sanoisi karskisti: Palvelua perkele!

Avainsanat: talvisodanpanttivangit, rajaseudunsiviilittalvisodassa, kintismänvankileiri, talvisodansuomussalmelaisetsiviilisotavangit, suomussalmenhärkökankaanhautausmaa, sepporäty

124 Vintagea ja nuoruutta etsimässä II

Keskiviikko 7.6.2017 klo 14:16 - yrjöpoeka

Suomussalmen kunta on perustettu 12.10.1867. Kunnan keskuspaikaksi muodostui kirkonkylän alue, johon kunnan kaikki toiminnot oli keskitetty sotavuoteen 1939 -40. Tiestöt olivat silloin harvassa ja silloisen puna-armeijan joukkojen päästyä Suomen tieverkostolle, se työntyi välittömästi tietä myöten kunnan keskuspaikkaan. Suomalaisten oli peräännyttävä, mutta sotilaat polttivat kaikki talot, ettei vihollinen saa niistä mitään hyötyä.

Vastarinnan sitkistyessä suomalaiset sotilaat saivat uskoa itseensä ja he saivat torjuttua ylivoimaisen vihollisen. Kunnan väkiluku oli ennen sotaa noin 10000. Vihollisen sotajoukkoja oli enimmillään kunnan alueella yli 30000 sotilasta. Tammikuussa 1940 myös suomalaisten voima vahvistui ja voidaan arvioida, että kunnan alueella oli suoranainen exodus 50 – 60000 ihmistä. Sotien jälkeen väkiluku kävi 1960 luvun lopulla noin 16000 asukkaassa. Nyt väkeä on enään hippusen yli 8000, eli väkiluku on puolittunut.

Sotien jälkeen alkoi jälleenrakennus ja kirkonkylän asuttaminen ja rakentaminen uudelleen. Valtioneuvoston päätöksellä Suomussalmen kuntakeskus päätettiin siirtää järven länsirannalle Emäjoki suun Ämmänsaari nimiselle saarelle. Sitä perusteltiin silloin paremmilla mahdollisuuksilla puolustaa kuntakeskusta. Uusi kuntakeskus kasvoi hyvin nopeasti suuremmaksi kuin vanha kirkonkylä ja se oli alkusysäys jatkuville kärhämille. Vanhan kirkonkylän asujamisto katsoi, ettei heitä kuunnella. Väestön rajun vähenemisen seurauksena ensimmäisenä kärsi kirkonkylän alue tyhjenevistä asunnoista ja perään myös rapistuvasta kouluverkosta.

Itselleni oli yllätys lukea Vintage Suomussalmi palstalta, että myös sotien jälkeen syntyneet ikäpolvet katsovat heitä kunnan toimesta syrjittävän. Keskusteluja seuratessa olo on epätodellinen. Koska olen pitkään toiminut kunnallisissa luottamustoimissa, tiedän myös mitä päätösten taustoilla on. Koskaan en ole päätöstilanteissa törmännyt sellaiseen asetelmaan, että Ämmänsaari ja kirkonkylä olisivat jotenkin vastakkain. Kunnan väestö on pikkuhiljaa muuttanut kuntakeskuskeen ja syrjäkylillä asuvat enää vanhukset.

Väestön muutto on sanellut kaikki ratkaisut, erityisesti kouluverkkoa ja palveluja koskevat päätökset. Vanhojen koulukiinteistöjen tilanne on kieltämättä surkea, mutta muutolle ja väestön vähenemiselle ei edes poliittisesti valittu valtuusto voi mitään. Samaan aikaan kaikki muukin koulutus on siirtynyt entistä kauemmas ja harvempiin yksiköihin. Kaiken on sanellut muutto ja syntyvyyden lasku. Työttömyydellä on myös ollut suuri rooli 1980-luvun lopulta lähtien. Suomussalmen työttömyys on Kainuun maakunnan suurinta.

Olisko Suomussalmi Vintage-ryhmän suunnattava mielenkiinto vanhoista kuvista näiden väestöön liittyvien asioiden syvälliseen tutkimiseen. Itse olen kokenut, että Kainuun historia kirjasarjan lukemisella pääsee hyvään alkuun. Tietoa on paljon erityisesti sosiaalisessa verkossa. Oma kansalaisopisto voi myös antaa erinomaisen katsauksen asiantuntijoiden avulla Suomussalmelaiseen päätöksenteon kulttuuriin.

Olen tietysti hieman jäävi puhumaan noin 30-luottamusvuoden jälkeen, mutta kuntamme päätöksenteko kulttuuri on kilpailukykyinen minkä tahansa muun kunnan luottamustoimen kanssa. Jokatapauksessa se on Kainuun paras.

Vintage soikoon. Asun nyt itse vanhalla kirkonkylällä.

Avainsanat: talvisotasuomussalmella, kuntakeskuksensiirto, suuretikäluokat, maaltamuutto, syntyvyydenlasku, pitkäaikaistyöttömyyssuomussalmella

122 Trumpin syytä kaikki

Perjantai 2.6.2017 klo 11:44 - yrjöpoeka

Media on villiintynyt Trumpin päätöksestä perua ilmastonmuutos. Paremminkin sanottuna Pariisissa sovittu kansainvälinen yhteistyöpaketti. Trump perusteli päätöstään sillä, että oman maan kansalaiset joutuvat kärsimään muita enemmän päästörajoituksista. Hänen hallintonsa aloitti heti hajoamisen, kun hänen erikoisneuvonantajansa lähti kävelemään sanoen mennessään, että ilmastonmuutos on totta.

Amerikkalainen suurteollisuus tuskin kuuntelee Trumpin päätöksiä. Mikäli haluaa tuotteidensa menevän kaupaksi, niiden on täytettävä sovitut ilmastopäätökset. Tuskin jenkkien autot menevät kaupaksi, mikäli niiden päästöjä lisätään. Kaikki globaali teollisuus on sen verran valistunutta, ettei siihen vaikuta yhden tohelon toiminta. Trumpin toimet saivat heti toisen päästöjättiläisen Kiinan toimeliaaksi. Maailman kauppaa voidaan jakaa nyt uusiin käsiin ja siinä pelissä Keski-Lännen työttömyys tulee takuuvarmasti lisääntymään. Amerikka ensin lause voi tulla kalliiksi USAn veronmaksajille.

Itse katsoessani ulos voin nyt hyvällä syyllä todeta, että lumimyrsky on Trumpin syytä. Peruessaan ilmastonmuutoksen hän toi pohjoiselle pallonpuoliskolle vanhan ajan talvet takaisin. Suomen itsenäisyyden alkuaikoina oli tavallista, että lunta oli vielä kesäkuussa näillä korkeuksilla ja jäät lähtivät kesäkuun alkupäivinä. Normi kesään kuului lapsuudessani se, että tuomi kukki juhannuksena ja pihlaja heinäkuun alussa. Marjojen poiminta alkoi heinäkuun puolesta välistä ja vielä elokuun lopulla poimittiin hilloja/lakkoja korpimetsistä. Tämä tapahtui kätevästi vesilintujahdin ohessa ja lähinnä hanhijahdin.

Sosiaalinen media on täynnä kuvia ja juttuja säätilan aiheuttamista ilmiöistä. Eilinen Koillissanomat uutisoi ammattikalastajien toimista Kuusamossa. Siellä ovat jäät vielä niin kovat ja sitä on niin runsaasti, että nuottaa vedetään vielä jäänpäältä. Samoin Kuusamossa, mutta myös täällä etelämpänäkin hiihdetään vielä hyvissä talviolosuhteissa. Yöpakkaset ovat pitäneet lumenpinnan kivikovana ja sen ansiosta hiihtokausi on jatkunut ennätyksellisen pitkälle.

En ole aikoihin kirjoittanut niistä pelleporukoista jotka ovat leiriytyneet pysyvästi Helsingin keskustaan. Nyt tämä Suomi ensin porukka on saanut ajtuksen mennä erään koulun lähistölle peloittelemaan lapsia. Joskus kyllä jollakin nyrjähtää päässä ja nämä pellet saavat matkalipun. En sano mihin. Sen vain sanon, että nyt olisi jo lopultakin aika viranomaisten toimia. Mitäpä poliisi teki saatuaan ilmoituksen koulunalueelle tunkeutuvasta hörhösakista? Neuvotteli hörhöjohtajan kanssa antoi kyydin johtajalle muutaman kymmenen metrin päähän kauemmaksi. Näin uutisoitiin.

En paremmin sano, mutta kyllä luottamus kaupunkiseudun viranomaisiin (poliisiin) on kadonnut. Jos eivät ole syytteessä jostakin, niin muutoin tukevat näiden hörhöjen olemassaoloa. Se on tietysti selvää, että kun poliittinen hallinto vatuloi ja jappasee, myös alemmat organisaatiot alkavat elää omaa elämäänsä. Uutisoinnit menneeltä talvelta tukevat sitä väitettä, että maamme ylin virka- ja luottamusjohto on korruptoitunut. Tasavallan presidentin luen tämän ulkopuolelle. Muu rupusakki koettaa etsiä kuinka hyötyä sekasorrosta hallinnossa.

Maksajan tälle menolle me tiedämme. Trumppia mukaellen: köyhä ensin kassalle!

Avainsanat: pariisinsopimus, ilmastonmuutosperuttu, amerikkaensin, takatalvitrumpinsyytä, koillissanomat, suomalainenkorruptio,

109 Muutoksia säässä ja kunnallispolitiikassa

Keskiviikko 17.5.2017 klo 10:05 - yrjöpoeka

Säätila on vaihdellut todella rajusti. Toissapäivänä lunta oli joka lähtöön ja eilen säätila muuttui muutaman asteen lämmönpuolelle. Auringon porotuksen vaikutukset näkyvät seuraavista kuvista. Tälle päivälle on luvattu pilvistä ja vasisadetta. Ensiviikon aikana lumet saavat kyytiä, jos ennusteet pitävät kutinsa.

IMG_20170515_071458_5682.jpg
15.5.2017 klo 07.14 Lunta ja paljon...
IMG_20170516_133840.jpg
16.5.2017 klo 13.38 Grilli ja patio jo esillä ja sulaminen saa kyytiä.

Kirjoitin jokin aika sitten arvioitani vaalien jälkeisestä ajasta kotikunnassani. Se on aiheuttanut joillekin suurta tuskaa ja loukkaantumista. Kirjoitukseni on nähty joissakin piireissä sekaantumisena keskustan sisäisiin asioihin. Kaikki valinnat ja spekulaatiot ovat sallittuja ennen vaaleja ja erityisesti sen jälkeen. Mielestäni on todella aiheellista pohtia kaikissa piireissä, millaisia vaikutuksia erilaisilla valinnoilla voi olla. Koska kyseessä on usean vuoden pesti johtaville paikoille, niistä on voitava puhua julkisesti.

Kummallista tässä närkästymisessä on se, että vaaleissa käytettiin Trumpin kaltaista propagandaa häikäilemättä. Vaalien jälkeenkin aihetta on nostettu ehdokkaan toimesta paikallislehden palstoille. Mikäli puolue ja ehdokas on hyväksynyt populismin, on syytä kestää arvostelu. Mutta mikäli haluaa olla kuin Trump, niin silloin tietysti käyttäytyy samall tavoin. Valehtelee ja heti kieltää sen ja hetken päästä muuttaa taas kertomustaan.

Yksi asia on varmaa. Kirjoitteluani se ei estä. Toinen asia on myös varmaa. Aion pitää kunnallispolitiikkaa ja sen tekijöitä silmällä. Heti kun koen tilanteen olevan sellaisen, että on aihetta tarttua kirjoitusvälineisiin, teen sen. Aivan ujostelematta. Tiedän joillakin olevan suoranaista allergiaa, mikäli paikallislehti, tai muu taho mainitsee kunnan organisaatiosta jotakin. Minä en ole sitä oikein ymmärtänyt koskaan. Toisaalta halutaan, että päätöksistä kirjoitetaan. Toisalta taas ei. Mikäli siinä on kehuja, se hyväksytään. Mikäli ei, sitten murehditaan.

Kannattaa aloittaa heti murehtimisen harjoittelu. Minulla on aikaa keskittyä olennaiseen.

Avainsanat: säätilanmuutokset, ilmastonlämpeneminen, takatalvi, kunnallsvaalienjälkeinenelämä, trumpismi, populismi, puhunniintottakuinvoin

092 Keväinen tuulahdus

Torstai 20.4.2017 klo 13:37 - yrjöpoeka

Kirjoitin eilen Hossan kansallispuistosta ja toivoin sille valoisaa kevättä. Lukiessani Kansanedustaja Pauli Kiurun kirjoitusta Aamulehdestä hymy nousi kasvoilleni. Ympäristövaliokunnassa kokoomuksen valiokuntavastaavana hän toi erinomaisella tavalla esille mikä se Hossa oikein tulevaisuudessa on. Hän otsikoi hyvin juttunsa: Hossa kansallispuisto, eräpuisto vai puuhamaa. Erinomainen tiivistys. Hossa on kansallispuisto.

Puuhamaita löytyy useista paikoista Suomesta. Niissä saa jokainen lapsenmielinen puuhastella iloisessa seurassa. Varsinaisia eräpuistoja ei vielä ole kukaan perustanut. Nyt vain yritteliäät etelän saalishimoiset sellaista perustamaan. Rahalla saa ostettua maata ja sinne istuttamaan metsoja, teeriä ja muita metsälintuja. Riittävä pienriistakanta tuo sitten aivan itsestään mukanaan myös suurriistan. Karhut, sudet ja muut pienemmät turkispäälliset. Sitten vain rahastamaan ja nauttimaan saalistapahtumista.

Kevääseen kuuluu siivoaminen ja erityisesti ikkunoiden pesu. Siivoamista on myös oman kaverilistan päivittäminen. Ajattelin itse eilisen melun jälkeen aloittaa sen työn. Kevät on niin tuulinen, että se näyttää tapahtuvan aivan itsestään. Kirjoitteluni viimepäiviltä on ollut useille liian vaikeata luettavaa. Erityisen vaikeata se on ollut perussuomalaisten kannattajille. On kummallista että pelkkä maahanmuuton vastustaminen ei enää riitä. Nyt vihataan kaikkia niitä, joilla on kirkosta jotakin myönteistä sanottavaa. Itsepuhdistuva facebookin seinä. Se on uutta.

Kevääseen kuuluu myös linnunpönttöjen siivoaminen talven jäljiltä. Ostin tänään kaksi valmista uutta pönttöä puihin ripustettaviksi. Pyhien aikana pihapiirissä antoi viirupöllö harakalle kyytiä. Tämän aamun herätyksen se antoi jälleen harakoille. Hetken aikaa lähipuisto kuohui, kun harakat pitivät messuaan lajikumppanin muistolle. Siitä syystä nostin suuren pöntön puuhun, jotta lähistöllä liikkuessaan pöllö voi levätä suojaisassa paikassa. Vielä parempaa, jos se hyväksyisi pöntön asunnokseen.

Viime kesänä pihapiirissäni oli suuri joukko pönttöjä. Niiden ansiosta pihapiirini oli alkutalvesta täynnä eri tiaislajeja. Nyt ankaran talven ja varpuspöllön jäljiltä vain rippeet jäljillä. Ruokintapaikalla on enemmän oravia kuin lintuja juuri nyt. Uskon viikonlopun jälkeen tilanteen muuttuvan ja muuttolintujen tulevan. Kuulin eilen ensimmäiset kurjen huudot taivaalta, kun navakka lounaistuuli toi lämpöä tullessaan. Ovat kyllä turhaan liikkeellä. Täällä ei niille vielä ole ruokapaikkoja.

Ensiviikolla lämmön tullessa pesen ikkunat oikeasti. Sitä odotellessa ihastelen itsepuhdistuvaa kaverilistaani.

Avainsanat: kansanedustajapaulikiuru, aamulehti, puuhamaa, eräpuisto, kevätsiivous, lintujentalviruokinta

173 Itsenäisyyspäivän rukous

Tiistai 6.12.2016 klo 19:05 - yrjöpoeka

Katsoin eilen illalla pitkästä aikaa televisiota ja olin välillä hieman puhelimessakin. Elokuvan päätyttyä selasin netin uutisia ja huomasin, että Tali-Ihantala elokuva on Ylen Areenassa nähtävissä vuorokauden verran. En malttanut olla vilkaisematta. Lopulta katsoin koko elokuvan. Nukahdin muutaman tunnin ja nostin aamulla Suomen lipun salkoon. Kipakka pakkanen -23 ja aivan tyyntä.

Puolustusvoiminen paraatipaikkakunnaksi oli valikoitunut Kajaani ja sitä sain seurata pitkin päivää myös netin kautta. Siinä välissä lueskelin uutisointeja ja luin toisten kirjoittamia blogeja. Useilla paljon kirjoittavilla on yhteinen huoli siitä, mihin Suomi on menossa. Moni muu lisäkseni ihmettelee poliisijohdon linjaa ääriliikkeiden toiminnan suitsimisessa. Muitakin pohdituttaa se, mikä saa ja miksi poliisin toimimaan kuin hyväksyisi äärijärjestöjen toiminnan. Erityisesti se näkyy juuri tänään. Poliisi suojaa näkyvästi ja voimalla natsien kulkueen menoa.

Näitä pohtiessani lähetin pienen toiveen ja rukouksen tuonne yläkerran puoleen. Tooivon totisesti tämän kuivan ja kylmän säärintaman nopeaa siiirtymistä vuorokaudeksi kehäkolmosen sisäpuolelle. Siihen saisi olla lisänä hienkuivatustuuli. Nämä säätilan antamat opit kertoisivat kaikille mieltäosoittaville sen, millaista oli 6.12.1939 Suomen itärajoilla. Ei ollut suojaa keliltä, eikä venäläisten tykkitulelta ja pommituksilta. Säätilalla oli suuria vaikutuksia sotivien osapuolien selviytymiseen.

Juuri nyt erilaiset suomalaiset ihmisryhmät vihaavat toisiaan ja ovat valmiita puheidensa mukaan jopa ääritekoihin. Mikäli rukoukseni kuultaisiin ja se toteutuisi, sillä olisi vaikutus mellakoivien osapuolien tunteiden paloon. Talvisodan aikana meidän miehemme ja naisemme rukoilivat omien läheistensä puolesta. Mutta he rukoilivat myös kaikkien suomalaisten selviytymisen puolesta. Luonto voisi toimia hyvänä opettajana ja tunteiden viilentäjänä. Kipakka pakkanen ja tuivertava pohjoistuuli, sitä kaipaan juuri nyt kehäkolmosen sisäpuolelle. Edes tulevaksi yöksi.

Tämän toiveen ja rukouksen myötä lähden vaimoni kainaloon seuraamaan Linnan-juhlia. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleni.

Avainsanat: taliihantalanihme, veteraanienuhriisänmaalle, talvisodanpakkanen

Vanhemmat kirjoitukset »