Satunnaiset kuvat

Kuva kertoo oleellisen

Uusimmat

Blogin arkisto

261 On vain yksi totuus

Maanantai 3.12.2018 klo 14:49 - yrjöpoeka

Joillakin ihmisillä on oma totuutensa ja he haluaisivat muiden ihmisten uskovan samoin. Se on yleensä fanaattista uskoa ja siitä hyvänä esimerkkinä rokotevastainen kampanja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Uskonnossa on hyvin paljon esimerkkejä fanaattisuudessa. Tästä ovat esimerkkeinä joidenkin hurmosliikeiden joukkoitsemurhat Amerikan mantereella viime vuosisadalla.

Valtoiden johtajat ovat usein hurahtaneet sellaiseen uskoon, että sen seurauksena on aloitettu sota. Viimeksi toisessa maailmansodassa etsittiin uskoa kommunismista ja fasismista. Hitler ja Satalin olivat tässä kammottavia esimerkkejä. Hitler sai kannattajansa uskomaan juutalaisten salaliittoon. Lopuksi koko kansa uskoi tai pakotettiin uskomaan. Stalin oli uskossaan aivan samanlainen. Oma kansa sai sen ensin kokea. Molemmat tapattivat ensialkuun omaa väestöään ja sen jälkeen alkoi pullistelu ulospäin.

30.11.1939 alkoi talvisota. Kommunismin uskossaan oleva Stalin ei suvainnut sitä, että Suomi ainoana naapurina ei antanut heidän rauhanarmeijansa tulla vapaasti maahan. Niinpä hän aloitti sodan. Aivan ensimmäiseksi Stalin nimitti Otto Ville Kuusisen pakolaishallituksen johtajaksi. Hallitus joutui pakosta olemaan Neuvostoliitossa ja tarkoitus oli tulla rauhanarmeijan perässä Helsinkiin. Stalin ilmoitti heti alkuunsa, että hän neuvottelee rauhasta vain Kuusisen hallituksen kanssa. Sitä ennen Stalin aikoi murskata vastustajat Suomesta.

Tästä on suora aasinsilta nykypäivään. Stalin uhkaili silloin kaikkia naapureitaan ja kaikki muut alistuivat miehitykseen. Miehitysten seurauksena miehitettyjen valtioiden kansalaisia kuskattiin Siperiaan leireille ja sinne heitä katosi suurin joukoin pysyvästi. Vain piskuinen Suomi änkyröi. Länsivaltojen käyttäytyminen oli silloin aivan samakaltaista kuin nytkin. Paljon puhetta ja hyviä aikomuksia. Siksi Stalin sai käydä sotaa aivan rauhassa. Mitenkä se liittyy tähän päivään?

Putin on ilmoittanut nyt länsimaille, että sota Ukrainassa jatkuu siihen asti, että nykyinen hallitus vaihtuu hänen mieleisekseen. Täsmälleen samoin toimi Stalin. Eipä ole ollenkaan ihme, että Venäjällä ovat voimistuneet äänet Stalinin kunnian palauttamisesta. Putin haluaisi olla olla yhtä hyvä diktaattori. Länsimaat ovat yhtä hampaattomia kuin olivat silloin. Mikäli haluttaisiin vaikuttaa Putinin käyttäytymiseen länsimaiden tuli puheiden sijasta siirtää sotakalustoa Ukrainan kansan avuksi. Haittaa ei tekisi myöskään aseellisten joukkojen suuri siirtely Ukrainaan.

Aikoinaan Neuvostoliitto ja nyt Venäjä kunnioittavat vain voimaa ja suoria tekoja. Varmasti kuuluisi tovin aikaa Putinin pulina, mutta raaka arkirealismi pakottaisi hänet hyvin pian ruotuun. Putin tietää hyvin sen, että sodan eskaloituminen länsimaiden kanssa olisi hänen tuhonsa. Olipa hän kuinka tahansa ydinasevaltion johtaja, ei häntä päästettäisi Venäjällä napin painajaksi. Venäläiset sotavoimat hyvin tietävät länsiteknologian voiman, eivätkä halua yhteenottoa.

Juuri talvisodan alkamisen vuosipäivänä piti kuulla Putinin suusta samoja sanoja, jolla oikeutettiin talvisota. Eri johtajat ja eri nimi samalla itäisellä valtiolla.

Sisältä aivan samaa paskaa.

Avainsanat: fanaattisuus, josefstalin, vladimirputin, talvisota, ukrainansota, terijoenhallitus

232 6.12.2017 natsit marssivat pääkaupungin kaduilla

Keskiviikko 6.12.2017 klo 18:56 - yrjöpoeka

Suomi juhlii tänään koko valtakunnan mitalla. Tilaisuuksia on mistä valita. Itse valitsin ensimmäiseksi mahdollisuudeksi juhlistaa itsenäisyytemme merkkipaalua liputtamalla. Hankin led-valoja ja asetin ne niin, että sain eilen illalla klo 18.00 nostaa lipun salkoon. Huomasin eilen illalla ja tänä aamuna hämärissä ihmisten pysähtyvän lipun nähdessään. Lumisen maiseman ja metsän läheisyydessä näky on todella mieleen jäävä.

Tämän aamun kävelykohteeksi valitsin käynnin sankarihautausmaalla. Väkeä oli kirkonmäellä runsaasti ja autojen parkkipaikoista oli todella jo pulaa. Jalkakäytävätkin oli miehitetty ajoneuvoilla. Tapahtuma seppeleenlaskuinen oli vavahduttava. Hämärä aamupäivä kuvasi hyvin millainen säätila oli aikoinaan vallinnut tällä samalla mäellä. Kirkonkylän taisteluiden aikana Suomi menetti sadoittain nuoria miehiä.

Mietin tilaisuuden aikana sitä, onko Suomessa kovin montaa taistelupaikkaa jossa sijaitsee sankarihautausmaa? Suomusssalmen kirkonkylä tuhoutui talvisodassa täysin. Suomalaiset joutuivat perääntyessään polttamaan kylän, jottei vihollinen saa lämpimiä tiloja käyttöönsä. Reilun kahden viikon tappelujen jäljiltä alue oli yhtä kynnöspeltoa täynnä ruumiita. Sotahistoriaa jonkin verran tuntevana nämä asiat tulvivat mieleeni sankarihautausmaalla.

Juhlimme vaimoni kanssa tätä merkkipäivää kävelemällä kylällä kahteen kertaan. Sankarihautausmaalta palatessamme nuorimman tyttäreni lapset ottivat skype-puhelun. Kävellessämme juttelimme tytöille ja näytimme samalla millainen talvi Suomussalmella jo on. Vantaalla ei ollut kuin jossakin jotakin harmaata lumenkaltaista mössöä. Tytöt odottivat malttamattomina joulun tuloa ja pääsyä mummolaan. Ja lumileikkeihin.

Vielä kävimme hautausmaalla ja laitoimme kynttilöitä läheistemme haudoille. Vaimoni isän, appeni, haudalla mietin tämän Suomussalmella talvisodan kokeneen elämää. Muistelin hänen kertomuksiaan talvisodasta. Kokemuksista jotka jättivät hänen mieleensä ahdistuksen ja samalla toivat elävän uskon. Hänen puheistaan sain sen käsityksen, että kaikki sodanjälkeen eletyt päivät olivat sovitusta sodan ajan tapahtumista. Muistot ihmisten tappamisista ahdistivat hänen mieltään. Hän lauloi ja rukoili päivittään, Ei pitänyt suurta ääntä itsestään. Hänen muistonsa palasi elävänä juuri tänään mieleeni.

Surullista tässä päivässä on yksi asia. Helsingissä oli suunniteltu suurta lastentapahtumaa keskeisille paikoille. Lastentapahtuma olisi minunkin mielestäni sopinut hyvin merkkipäivään pääkaupungissa. Tilaisuus jouduttiin peruuttamaan, koska natsien marssia varten poliisi siirsi tavalliset ihmiset pois jaloista. On täysin käsittämätöntä toimintaa virkakoneistolta ja poliittiselta johdolta. Natseille halutaan antaa näkyvä rooli pääkaupungin juhlinnassa. Lasten juhlinta olisi minun ja monen muun mielestä se, jonka pitäisi olla uuden alkavan satavuoden voimatekijänä.

Nyt natsit marssivat virkavallan tarkoin suojelemina. Tämäkö on lahja Suomi100 juhlinnan loppunäytökselle? Väkivalta ja turvattomuus kaduillamme?

Tämän kuvan me jätämme perinnöksemme. Perkele.

Avainsanat: suomijuhliiitsenäisyyttään2017, suomussalmitalvisodassa, sankarihautausmaatalvisodantaistelupaikalla, murtuneetmielet, ihmisenonvaikeaatappaatoinenihminen, natsienmarssipääosassasuomi100merkkipäivänä

185 THE RUTHLESS RAJA 2018

Maanantai 25.9.2017 klo 14:51 - yrjöpoeka

Hiihtotapahtuma kulkee nyt uudella reitillä. Ensimmäiset 20-kilometriä hiihdetään Hossan kansallispuistossa. Siitä hiihtoreitti sukeltaa kohti itärajaa ja saapuu rajavyöhykkeen reunalle Suomussalmen kunnan koilliskulmalla. Hiihtoreitti kulkee sen jälkeen reilut 110 kilometriä rajavyöhykkeen reunassa Puraksen korkeudelle asti. Siitä reitti siirtyy länttä kohden. Seuraava etappipiste on Raatteen talvisotamuseo. Reitti jatkuu siitä kohti määränpäätä Suomussalmen kunnan keskustaajamaa, päättyen Hotelli Kiannon-Kuohuihin. Hiihtoreitti kulkee suurimmilta osiltaan metsähallituksen omistamien maiden kautta. Metsähallitus on suurin maanomistaja Suomussalmella.

Hiihtoreitin muutos tuli hiihtäjien antaman palautteen pohjalta. Toivomme sen vastaavan useimpien toiveisiin. Hiihtoreitti kulkee useiden historiallisten kohteiden kautta. Hossan kansallispuisto on niistä ensimmäinen. Puisto perustettiin Suomi100-vuoden kunniaksi valtioneuvoston päätöksellä. Hossan alue on kuitenkin historialtaan tuhansien vuosien ikäinen. Siitä kertovat alueelta löytyneet kalliomaalaukset. Alueen yritykset kasvavat nyt voimakkaasti kävijämäärien kasvun kautta. Hossa on kokemisen arvoinen kaikkina vuodenaikoina. Kevät, kesä, syksy ja talvi. Nämä voi matkailija vielä kokea täällä Suomussalmella.

Yli 110 kilometrin matkalla reitti kulkee Euroopan vanhimman paikallaan pysyneen rajan läheisyydessä. Täyssinänrauha solmittiin Ruotsin ja Venäjän kesken 1595. Tämän rauhan merkkinä on Sarvikivi Suomussalmen koilliskulmalla. Kohdalla mistä reitti siirtyy seuraamaan rajavyöhykettä. Raja kulkee pitkin vedenjakajaa. Suomen puolelta vedet virtaavat Pohjanlahteen ja Venäjän puolella Vienamereen. Rajavartiosto on useina vuosina järjestänyt matkailijoille mahdollisuuden vierailla Sarvikivellä. 1900-luvulla olleista sodista huolimatta raja on säilynyt tällä erämaa alueella paikallaan. Rajavartiostolla on ollut viime vuosisadalla suuri merkitys koko itärajan osalta. Se on ollut ainoa viranomainen alueella ja on sitä myös tänään.

Sodan muistoja alueella on runsaasti. Talvisodan aikana silloinen Neuvostoliitto lähetti Lehtovaaran kohdalta kokonaisen divisioonan ja samoin Raatteen kohdalta. Sotien historiaa ja muistomerkkejä on runsaasti Suomussalmen itäosilla. Raatteen talvisotamuseo on koonnut talvisodan muistoja yhteen paikkaan ja museo on kokemisen ja näkemisen arvoinen paikka. Sota ei ollut vain sotilaiden kohtaamista. Suomussalmen itäosien siviiliväestö koki kovia sotien aikana. Talvisodassa väkeä vietiin Kintismän vankileirille Uhtuaan. Aikuiset miehet ammuttiin ja muut saivat kokea nälkäkuuriin. Ihmisiä kuoli aliravitsemukseen. Jatkosodassa Neuvostoliiton partisaanit hyökkäilivät siviilien asuttamiin taloihin tappaen ja raiskaten. Kukaan ei ollut turvassa. Naiset ja lapset ja vanhukset surmattiin.

Hiihtoreitti siirtyy Lehtovaaran jälkeen Martinselkosen luonnonsuojelualueelle yli 20-kilometrin matkan. Luonnonsuojelualue on perustettu 1992. Silloin ympäristöministerinä toimi kokoomuksen Sirpa Pietikäinen. Hän oli itse mukana avajaisissa ja hänen mukaansa on nimetty eräs lampi puiston sydämessä. Matkailija saa lisää tietoa alueesta Lehtovaarassa Arolan maatila- ja erälomat yrityksestä. Toinen on Martinselkosen Eräkeskus joka sijaitsee alueen eteläpuolella. Hiihtoreitti kulkee näiden yritysten kautta.

Raatten jälkeen hiihtoreitti kulkee noin 24 kilometrin matkan Saapuen Suomussalmen kuntakeskukseen. Suomussalmi oli edelläkävijä itsenäistymisen alkuaikoina. Kunnan väestö kokoontui kirkonmäelle 7.4.1917 ja lähetti Helsinkiin lähetystön viemään itysenäisyysjulistusta. Hallitus antoi itsenäisyysjulistuksen vasta 6.12.1917. Suomen enimmäinen presidentti K.J.Ståhlberg on Suomussalmelta. Suomussalmen kuntakeskus on ainoa Suomessa, joka on perustettu valtioneuvoston päätöksellä. Talvisodan jälkeen hallituksen päätöksellä kuntakeskus siirrettiin vesistölinjan länsipuolelle. Kuntakeskuksen nimenä oli Ämmänsaari ja se muutettiin Suomussalmeksi värikkäiden vaiheiden kautta. Vanha kuntakeskus rakennettiin uudelleen, mutta hallinto siirtyi heti. Vuosien kuluessa väestö siirtyi syrjäseuduilta uuteen kuntakeskuskukseen. Suomussalmi oli suurimmillaan 1970-luvun puolella vajaalla 16000 asukkaalla. Maaltamuutto ja väestön ikääntyminen näkyvät täällä. Nyt väestöä on jäljellä noin 8000 asukasta. Suomussalmen kunta täyttää 150-vuotta 2017 lokakuussa. Esihistoria kertoo täällä asutun noin 10000 vuotta sitten. Historian aikana alue on kokenut kovia. Väestö on hävitetty välillä aivan yhdettömiin, mutta aina tänne on palattu ja muutettu. Näin tapahtunee jatkossakin.

Ensimmäinen lähtöpiste on Hossan luontokeskus. Sieltä lähtevät 160 kilometrin hiihtäjät ja myös fatbike-pyöräilijät. Pyöräilijöiden lyhin reitti on kulkee kansallispuistossa ja pisin etappi päättyy Martinselkosen Eräkeskukseen. Sieltä lähtevät seuraavat hiihtäjät kohden Kiannon Kuohuja. Viimeinen ja lyhyin hiihtoreitti lähtee Raatteen Portista. Maali sijaitsee Kiannon-Kuohujen kohdalla.

Jokainen osallistuja varustetaan gps-paikantimella. Maalissa ja myös muissa paikoissa on yleisöllä mahdollisuus seurata näytöltä, missä hiihtäjät/pyöräilijät milloinkin ovat. Yleisö toivotetaan tervetulleiksi kaikille välietapeille. Yrittäjiltä saa pientä maksua vastaan ruokaa ja juomia. Alueen yrittäjät ovat mukana tekemässä The Ruthless Rajasta elämystä alkutalveen. Mukana on Suomussalmen Rasti ja sen hiihtojaosto järjestäjänä. Talkootyötä ja kaikkein tärkeintä työtä tekevät Hossan kelkkailijat ry. Myös Suomussalmen kunnan liikuntatoimi on aktiivisesti mukana järjestelyissä ja latu-urien kunnostuksessa.

The Ruthless Raja ei ole kilpailu. Jokainen kilpailee vain itseään vastaan. Tiedämme kuitenkin sen, että useat hiihtäjät hakevat myös vauhtia. Se ei ole kiellettyä. Toivomme kaikkien reitille lähteneiden saavan sen, mitä ovat hakemassa. Ankaran koettelemuksen kaikille niille, jotka valitsevat pisimmän matkan. Hiljaisen selkosen, joka äärettömyydessään puhuttelee. Unohtumattoman kokemuksen itärajan läheisyydessä. Hiihdon Hossan kansallispuiston sydämessä, ikivanhojen metsien keskellä Hossassa ja Martinselkosessa. Reitti tarjoaa ajateltavaa koko matkan osalta. Historia ja menneisyys kulkevat hiihtäjien ajatuksissa ja paikat soljuvat ohitse matkan edistyessä.

The Ruthless Raja. Elämys vailla vertaa.

Avainsanat: theruthlessraja2018, suomi100kansallispuistohossa, täyssinänrauhanrajanmerkkisarvikivi, talvisotasuomussalmella, partisaanientuhotyötsuomussalmella, itsenäisensuomenensimmäinenpresidenttikjståhlberg

182 Kintismän kautta Härkökankaalle

Keskiviikko 20.9.2017 klo 12:15 - yrjöpoeka

Talvisodan uhreja olivat ne rajaseudun asukkaat, jotka jäivät Neuvostoliiton aloittaman hyökkäyksen jalkoihin. Rajaseudulla ei haluttu antaa Neuvostoliitolle propaganda valttia, vaan asukkaat pidettiin kotonaan. Tämä siitä huolimatta, että kaikki tiesivät hyökkäyksen tulevan. Näin kävi myös Suomussalmen rajaseudulla. Neuvostoliiton hyökkäys oli niin nopeaa, ettei evakuointia ehditty tehdä.

Neuvostoliitto perusti heti tulonsa jälkeen oman mallinsa mukaisen järjestelmän hallinnoimaan Ruhtinaansalmen väestöä. Tämä toimi reilun kuukauden ajan, sitten oli vuorostaan hyökkääjän aloitettava perääntyminen. Perääntyessään, he veivät Ruhtinaansalmen siviilit Kintismän metsätyöleirille. Oikea nimitys on vankileiri. Siellä osin suomalaisten pettureiden tuella ammuttiin heti muutamia suomalaisia miehiä. Naisilla, lapsilla ja vanhuksilla oli edessään näännyttävä metsätyö.

Kintismän leirillä kuoli lisää vanhuksia ja lapsia aliravitsemukseen. Rauhan tultua eläviä palautettiin sieltä kurjassa kunnossa. Ruhtinaansalmelaiset kuljetettiin Paltamoon. Siellä he pääsivät saunomaan ja puhtaampien vaatteiden pariin. He saivat nälän uuvuttamiin kehoihinsa hieman enemmän ravintoa kuin mitä naapuri oli tarjonnut. Paltamossa heitä odottivat myös uuvuttavat kuulustelut. Osa heistä sai tuomion yhteistyöstä vihollisen kanssa.

Heidän syynsä ei ollut se, että heidät oli valtion päätöksellä laitettu talvisodan panttivangeiksi. Tämän seurauksena he joutuivat selviämään jotenkin hengissä sodan aikana. Valtio katsoi kohtuulliseksi rangaista heitä hengissäpysymisestä. Heille jotka todistettavasti olivat vapaaehtoisesti yhteistyössä vihollisen kanssa, tuomiot olivat oikeita. Sotien jälkeen katkeruus pikkuhiljaa väheni ja valtio myös on jälkikäteen yrittänyt korvata Kintismän nälkää. Vanheneva väki on saanut sotainvaliideille kuuluvan valtion rahoittaman ruokapalvelun.

Kunnat ovat toimineet valtion kädenjatkeena ja toimittaneet sotepalveluiden kautta tämän avun harvenevalle väestölle. Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet ja nyt ollaan ilmeisesti palauttamassa Kintismän kokeneille nälkä takaisin. Olin aamuaikaisella käväisemässä terveyskeskuksessa ja piikin saatuani istuin keskustelemaan kahvion pöydän ääreen yhden tuttuni kanssa. Hän oli Kintismän nuorena kokenut. Siinä terveiset vaihdettuamme hän sitten kertoi, kuinka vaikeaksi on mennyt ruokapalvelun saanti. Hän ei ollut saanut kunnanvirkaihmisiltä palvelua ja vastauksia, miksi ruokapalvelu ei toimi. Kunnan tekemien muutosten jälkeen ruokahuollon palveluissa, hänellä oli nyt takanaan seitsemän (7) kuukautta ilman tätä hänelle myönnettyä etuutta ja että Härkökankkaalle vie nyt tie.

Hän oli tehnyt potilasasiamiehen kanssa valituksen, mutta vastaus edelleen puuttui. Hänen kokemuksensa oli, että kunnan virkaihmiset eivät enää palvele heitä. Hänen kokemuksensa oli, etteivät ne halua edes kuunnellla. He pakenevat tuntemattoman byrokratian taakse. Koska olimme tuttuja ja olimme aiemminkin pohtineet maailmanmenoa niin hän koki, että minulle voi asiasta kertoa. Ymmärsin kuitenkin häntä niin hyvin, että apua ja neuvoa hän oli vailla.

Lupasin viedä viestiä heti eteenpäin. Virkaihmisten on syytä nyt oikeasti miettiä, kuka maksaa heidän palkkansa. Valtio korvaa kunnille kaiken mitä kuluja tästä palvelusta on. Ainoa vaiva on, että jonkun on tehtävä työnsä.

Seppo Räty sanoisi karskisti: Palvelua perkele!

Avainsanat: talvisodanpanttivangit, rajaseudunsiviilittalvisodassa, kintismänvankileiri, talvisodansuomussalmelaisetsiviilisotavangit, suomussalmenhärkökankaanhautausmaa, sepporäty

124 Vintagea ja nuoruutta etsimässä II

Keskiviikko 7.6.2017 klo 14:16 - yrjöpoeka

Suomussalmen kunta on perustettu 12.10.1867. Kunnan keskuspaikaksi muodostui kirkonkylän alue, johon kunnan kaikki toiminnot oli keskitetty sotavuoteen 1939 -40. Tiestöt olivat silloin harvassa ja silloisen puna-armeijan joukkojen päästyä Suomen tieverkostolle, se työntyi välittömästi tietä myöten kunnan keskuspaikkaan. Suomalaisten oli peräännyttävä, mutta sotilaat polttivat kaikki talot, ettei vihollinen saa niistä mitään hyötyä.

Vastarinnan sitkistyessä suomalaiset sotilaat saivat uskoa itseensä ja he saivat torjuttua ylivoimaisen vihollisen. Kunnan väkiluku oli ennen sotaa noin 10000. Vihollisen sotajoukkoja oli enimmillään kunnan alueella yli 30000 sotilasta. Tammikuussa 1940 myös suomalaisten voima vahvistui ja voidaan arvioida, että kunnan alueella oli suoranainen exodus 50 – 60000 ihmistä. Sotien jälkeen väkiluku kävi 1960 luvun lopulla noin 16000 asukkaassa. Nyt väkeä on enään hippusen yli 8000, eli väkiluku on puolittunut.

Sotien jälkeen alkoi jälleenrakennus ja kirkonkylän asuttaminen ja rakentaminen uudelleen. Valtioneuvoston päätöksellä Suomussalmen kuntakeskus päätettiin siirtää järven länsirannalle Emäjoki suun Ämmänsaari nimiselle saarelle. Sitä perusteltiin silloin paremmilla mahdollisuuksilla puolustaa kuntakeskusta. Uusi kuntakeskus kasvoi hyvin nopeasti suuremmaksi kuin vanha kirkonkylä ja se oli alkusysäys jatkuville kärhämille. Vanhan kirkonkylän asujamisto katsoi, ettei heitä kuunnella. Väestön rajun vähenemisen seurauksena ensimmäisenä kärsi kirkonkylän alue tyhjenevistä asunnoista ja perään myös rapistuvasta kouluverkosta.

Itselleni oli yllätys lukea Vintage Suomussalmi palstalta, että myös sotien jälkeen syntyneet ikäpolvet katsovat heitä kunnan toimesta syrjittävän. Keskusteluja seuratessa olo on epätodellinen. Koska olen pitkään toiminut kunnallisissa luottamustoimissa, tiedän myös mitä päätösten taustoilla on. Koskaan en ole päätöstilanteissa törmännyt sellaiseen asetelmaan, että Ämmänsaari ja kirkonkylä olisivat jotenkin vastakkain. Kunnan väestö on pikkuhiljaa muuttanut kuntakeskuskeen ja syrjäkylillä asuvat enää vanhukset.

Väestön muutto on sanellut kaikki ratkaisut, erityisesti kouluverkkoa ja palveluja koskevat päätökset. Vanhojen koulukiinteistöjen tilanne on kieltämättä surkea, mutta muutolle ja väestön vähenemiselle ei edes poliittisesti valittu valtuusto voi mitään. Samaan aikaan kaikki muukin koulutus on siirtynyt entistä kauemmas ja harvempiin yksiköihin. Kaiken on sanellut muutto ja syntyvyyden lasku. Työttömyydellä on myös ollut suuri rooli 1980-luvun lopulta lähtien. Suomussalmen työttömyys on Kainuun maakunnan suurinta.

Olisko Suomussalmi Vintage-ryhmän suunnattava mielenkiinto vanhoista kuvista näiden väestöön liittyvien asioiden syvälliseen tutkimiseen. Itse olen kokenut, että Kainuun historia kirjasarjan lukemisella pääsee hyvään alkuun. Tietoa on paljon erityisesti sosiaalisessa verkossa. Oma kansalaisopisto voi myös antaa erinomaisen katsauksen asiantuntijoiden avulla Suomussalmelaiseen päätöksenteon kulttuuriin.

Olen tietysti hieman jäävi puhumaan noin 30-luottamusvuoden jälkeen, mutta kuntamme päätöksenteko kulttuuri on kilpailukykyinen minkä tahansa muun kunnan luottamustoimen kanssa. Jokatapauksessa se on Kainuun paras.

Vintage soikoon. Asun nyt itse vanhalla kirkonkylällä.

Avainsanat: talvisotasuomussalmella, kuntakeskuksensiirto, suuretikäluokat, maaltamuutto, syntyvyydenlasku, pitkäaikaistyöttömyyssuomussalmella

173 Itsenäisyyspäivän rukous

Tiistai 6.12.2016 klo 19:05 - yrjöpoeka

Katsoin eilen illalla pitkästä aikaa televisiota ja olin välillä hieman puhelimessakin. Elokuvan päätyttyä selasin netin uutisia ja huomasin, että Tali-Ihantala elokuva on Ylen Areenassa nähtävissä vuorokauden verran. En malttanut olla vilkaisematta. Lopulta katsoin koko elokuvan. Nukahdin muutaman tunnin ja nostin aamulla Suomen lipun salkoon. Kipakka pakkanen -23 ja aivan tyyntä.

Puolustusvoiminen paraatipaikkakunnaksi oli valikoitunut Kajaani ja sitä sain seurata pitkin päivää myös netin kautta. Siinä välissä lueskelin uutisointeja ja luin toisten kirjoittamia blogeja. Useilla paljon kirjoittavilla on yhteinen huoli siitä, mihin Suomi on menossa. Moni muu lisäkseni ihmettelee poliisijohdon linjaa ääriliikkeiden toiminnan suitsimisessa. Muitakin pohdituttaa se, mikä saa ja miksi poliisin toimimaan kuin hyväksyisi äärijärjestöjen toiminnan. Erityisesti se näkyy juuri tänään. Poliisi suojaa näkyvästi ja voimalla natsien kulkueen menoa.

Näitä pohtiessani lähetin pienen toiveen ja rukouksen tuonne yläkerran puoleen. Tooivon totisesti tämän kuivan ja kylmän säärintaman nopeaa siiirtymistä vuorokaudeksi kehäkolmosen sisäpuolelle. Siihen saisi olla lisänä hienkuivatustuuli. Nämä säätilan antamat opit kertoisivat kaikille mieltäosoittaville sen, millaista oli 6.12.1939 Suomen itärajoilla. Ei ollut suojaa keliltä, eikä venäläisten tykkitulelta ja pommituksilta. Säätilalla oli suuria vaikutuksia sotivien osapuolien selviytymiseen.

Juuri nyt erilaiset suomalaiset ihmisryhmät vihaavat toisiaan ja ovat valmiita puheidensa mukaan jopa ääritekoihin. Mikäli rukoukseni kuultaisiin ja se toteutuisi, sillä olisi vaikutus mellakoivien osapuolien tunteiden paloon. Talvisodan aikana meidän miehemme ja naisemme rukoilivat omien läheistensä puolesta. Mutta he rukoilivat myös kaikkien suomalaisten selviytymisen puolesta. Luonto voisi toimia hyvänä opettajana ja tunteiden viilentäjänä. Kipakka pakkanen ja tuivertava pohjoistuuli, sitä kaipaan juuri nyt kehäkolmosen sisäpuolelle. Edes tulevaksi yöksi.

Tämän toiveen ja rukouksen myötä lähden vaimoni kainaloon seuraamaan Linnan-juhlia. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleni.

Avainsanat: taliihantalanihme, veteraanienuhriisänmaalle, talvisodanpakkanen

001 Jytkeen jälkeen

Perjantai 1.1.2016 klo 20:32 - yrjöpoeka

Eilinen ilta- ja viimeyö, olivat melkoista jytkettä. Pauketta piisasi ja loppuhuipennuksen aikoihin, ääntä oli kuin talvisodassa. Koirat olivat kylällä taas kerran aivan hiljaa. Normaali iltoina ihmisten kävellessä katuja pitkin, koirat saattaavat äänillään kulkijat seuraavan koiran tontin äärelle. Oma koira oli sisätiloissa ja painui makuukoppaansa todella tiukasti.

Kävimme päivällä kävelemässä vaimoni kanssa ja paikoin oli melkoinen määrä räjähteiden jämiä ja kuoria. Koirat olivat jälleen kotoisissa tunnelmissa. Kylällä on muutamia todella isoja koiran rötväkkeitä ja ne röhinällään lähinnä naurattivat. Onneksi olivat häkeissä. Pienemmät koirat tiksuttivat tutusti. On hyvä asia, että tuo jytke on vain yhtenä iltana vuodessa. Koirat kiittävät.

Olen sitä pohdiskellut, että pitäisikö taajama alueilla ilotulitukset järjestää yhden tahon toimesta. Sillä tavalla vahingot jäisivät minimaalisiksi ja kansa voisi kerääntyä yhdessä nauttimaan ilotulituksen jytkeestä. Tapahtumaan pitäisi järjestää muutakin yhdessä tekemistä. Pientä kisailua eri kyläkulmien välillä. Voisi alkaa vaikka tutusta köydenvedosta. Sprintti-hiihdot olisi helppo järjestää ainakin omassa kuntakeskuksessa. Yhdessä tekeminen, kokeminen ja näkeminen kantavana teemana.

Muutoinkin tulisi kiinnittää tämän vuoden aikana huomiota yhdessä tekemiseen ja kokemiseen. Maailma ja oma maamme on niin levottomassa tilassa, että väkeä pitää yrittää saada puhaltamaan yhteen hiileen. Oma kokemukseni on, että ihmiset kaipaavat levottomina aikoina toisiaan. Nyt jos koskaan tarvitaan kunnan, eri järjestöjen, liikuntaväen ja kulttuuripuolen ponnistuksia yhteisten tapahtumien järjestämiseen.

Itse aion tehdä sen minkä pystyn tekemään. Olen saanut liikkeelle erään tulossa olevan ultra-hiihtotapahtuman. Helmikuun alkuun kaipailemme sellaisia hiihtäjiä, jotka pystyvät hiihtämään yhden vuorokauden yksillä silmillä. Tämä hiihto olisi testihiihto. Vasta tämän jälkeen päästäisiin rakentamaan seuraavan vuoden (2017) tammikuun viimeiselle viikonvaihteelle kunnon kisa.

Kilpailuhan siitä tulee armoitettujen hiihtäjien toimesta. Samalla tapahtuma antaa jokaiselle mahdollisuuden testata omia kykyjään. Tällaista ei ole vielä missään. Ajankohta takaa sen. Olosuhteet takaavat sen. Pakkasta voi olla ja hiihtokeli kitkainen. Reitti on sellainen, että sitä ei ole missään. Valoja ei näy muualla kuin omassa otsalampussa. Vain latu näkyy edessä. Suurimman osan matkasta kuljet vain lampun valossa. Päivänkajo voi olla minimaalista.

Tämä vuosi olkoon meille kaikille hyvän tekemisen vuosi. Älkäämme puhuko toisista pahaa, etenkään selän takana. Kannustakaamme ja tukekaamme muita hyvistä suorituksista. Etsitään kaikista asioista ensin hyvät puolet. Mietitään ja pohditaan, ennekuin otetaan kantaa sosiaalisessa mediassa. Harkitaan todella tarkasti, levitämmekö sellaisia juttuja, joiden todenperäisyydestä ei itsellä ole takeita.

Sosiaalinen media on tässä asiassa ollut viimevuoden aikana erittäin paha. Oppikaamme lukemaan sosiaalista mediaa. Käyttäydytään kuten järkevät ihmiset. Suomalaiset. Juuri tästä hitaudesta ja järkevyydestä meidän kansanluonnettamme usein ulkomailla kiitetään.

Olkaamme edelleenkin jäyhiä suomalaisia. Tämä on hyvä maa asua ja elää!

Avainsanat: talvisodansuomussalmi, pelkäävätkoirat, ultrahiihtoa, yhdessäkokeminen

027 Vuosipäiviä

Torstai 12.3.2015 klo 12:37 - yrjöpoeka

Huomenna, perjantaina 13.3. 2015 pidetään tapahtuu erityisesti itäisessä suomessa paljon merkittäviä muistotapahtumia. Talvisodan päättyminen oli eräs merkittävä ajanjakso historiassamme. Talvisodan muisteloissa menee myös tuleva viikonvaihde. Suomussalmella on talvisota-hiihtotapahtuma, jossa oppaan johdolla kuljetaan hiihtäen Raatteen-tien taisteluiden maastoa.

Historian tapahtumat kiertyvät tänään oudosti yhteen. Raatteen-tiellä tuhoutui silloisen Neuvostoliiton 44.divisioona käytännössä olemattomiin. Divisioona koostui Ukarainalaisista sotilaista. Nyt Ukraina on ollut viimeisten kuukausien ajan maailman katseiden kohteena. Neuvostoliiton jälkeläinen Venäjä, on siellä sotimassa Ukrainalaisia vastaan. Tämä sota on saanut eurooppalaisen yhteisön varpailleen. Siksi talvisodan päättymisen merkkipäivään liittyy muistojen lisäksi, tulevaisuuden pelkoa.

Kaikkien uhkien ja pelkojen aikana olisi muistettava, että juuri nyt elämme maailman rauhallisimmalla rajalla. Samalla kun muistelemme aikoja entisiä, on huolehdittava itsenäisen Suomen puolustuksesta. Itsenäistä Suomea puolustaa parhaiten oma vahva armeija. Kuten kaikessa muussakin ihmisten toiminnassa, on sen lisäksi huolehdittava lisävakuutuksista mahdollisten onnettomuuksien varalta. Meille se vakuutuksen antaja on Pohjois-Atlantin puolustusliitto. Tuttavallinen lyhenne siitä on NATO.

Talvivaarasta on puhuttu ja kirjoitettu viimevuosien aikana todella paljon. Ensimmäisinä vuosina sen katsottiin olevan siunaus Kainuulle. Viimeisten kahden vuoden aikana sen on katsottu sitten olevan ruttoa ja koleraa vaarallisemmaksi. Sen on väitetty tuhoavan elämän kaikilta alapuolisista vesistöiltä. Jopa valtakunnan uutislähetyksissä ovat uutisten lukijat vakavalla naamalla kertoneet Kuopiolaisten pelkäävän tulvapatojen sortumista ja tulvan hyökymistä kaupungin porteille.

Julkisen hysterian aikana ei kukaan edes pysähdy toimituksissa oikeasti miettimään mitä oikeasti tapahtuu jonkun vesialtaan lauetessa? Kuopiossa ei kukaan huomaisi yhtään mitään. Purkuputken vesistä ei Oulussa saataisi mitään näyttöä. Siellä saataisiin käyttövedessä ainoastaan maatalouden jätöksiä, lietelantojen valuessa Oulu-jokeen jokivarren maatiloilta.

Tulevaisuudessa vietetään merkkipäivää 12.3.2015 muistolle. Silloin kiiri uutinen Kainuuseen, että Talvivaarasta on tehty ostotarjous! Kainuun elinvoimalle se on ehdottomasti hyvä uutinen. Talvivaaran työntekijöille ja heidän perheilleen, se on vielä parempi uutinen. Sota Talvivaarasta ja sen olemassa olosta on saamassa rauhansopimuksen. Toivottavasti se pitää! Tulevaisuuden maaliskuu on juhlia täynnä.Sotien päättymistä on hyvä juhlia ja ottaa niistä opikseen. Kaikkien osapuolien.

Mottomme olkoon: Talvivaara ja Talvisota, niistä opiksi ota.

Avainsanat: talvisodanmuistopäivä, raatteentie, talvivaaranmiehet

010 Lumesta ja jäästä

Tiistai 20.1.2015 klo 12:29 - yrjöpoeka

Menneitä on joskus pakko muistella. Talvisota ja sen mukanaan tuoma pakolaisuus, eli kotimaiset evakot tulivat mieleeni uutisvirran ansiosta. Talvisodan aikana ei ollut tällaista tulvaa, nyt se on silmissä tarvittaessa 24/7.

Talvi oli marraskuun lopussa 1939 täällä jo normaali, eli lunta ja pakkasta riitti. Marraskuun viimeisenä päivänä koko itärajan pituudelta Neuvostoliiton sotajoukot vyöryivät rajan yli. Sinä aamuna useasta taloudesta ihmiset lähtivät niin kiireellä pakomatkalle, ettei kaikilla ollut edes kenkiä jalassa. Vaatteita lyötiin rekiin mitä ehdittiin ja sitten vauhdilla pakoon. Sen ajan lapset muistavat edelleen kauhun ja pelon lisäksi kylmyyden.

Sama tunne herää monen elossa olevan suomalaisen muistoissa, kun he seuraavat syyrialaislasten elämää pakolaisleireissä. Meistä jokainen voi mielessään kuvitella, miltä tuntuisi kulkea ulkona paljain jaloin, tai pelkissä sandaaleissa. Uutisvirtaa tutkiessa silmiin ja tajuntaan nousee kuitenkin toisenlainen kuva. Tunteeton ja kylmä. Nämä lapset ovat kaukana ja sota on myös kaukana.

Elämä tämänpäivän Suomessa, maailman rauhallisimmalla rajalla, on tuudittanut meidät katsomaan maailmaa jotenkin ulkopuolelta. Itseäni nämä kuvat koskettavat. Minulle nämä kuvat tuovat mieleeni ajatuksen, että siellä lapsilla ei ole mitään tulevaisuutta. Täällä meillä on tilaa ja rauhaa. Mutta emme kylmyydeltämme näe tulevaisuutta.

Lumesta ja jäästä jäi soimaan päässäni, kun tätä kirjoitin ja seurasin samalla kuvia lumesta ja jäästä.

Olemmeko kaikki lumesta ja jäästä?

Avainsanat: talvisodanevakot, lumestajajäästä, paljainjaloinlumessa

003 Pakkaspäivää

Tiistai 6.1.2015 klo 20:13 - yrjöpoeka

Kipakassa -27 pakkasessa oli tänään hyvä selventää omia ajatuksiaan, lumikenkäilemällä talvisessa maastossa. Maasto oli sitä samaa, missä Suomen sotilaat talvisodassa ajoivat takaa luvattomia maahantulijoita. Samana päivänä 6.1.1940 Raatteentiellä alkoi loppunäytös sinne tulvineille maahanmuuttajille. Armottomassa pakkasessa Suomen sotilaat jaksoivat uurastaa yötäpäivää todella vähillä unilla. Maisema missä kuljin sai ajatukset menneeseen. Historia on näissä maisemissa hyvin vahvasti läsnä.

Suomussalmen väkiluku 1939 oli reilusti alle 10000. Joulukuussa aivan yllättäen, kuntaan oli tullut maahanmuuttajia reilut 20000 lisää. Silloin kuntamme väkiluku oli rikkaimmillaan. Valitettavasti he kaikki olivat tulleet ilman passia ja viisumia maahan ja sitä varten heidät häädettiin maasta pois. Liiallinen väestönlisäys ja hallitsemattomasti käyttäytyvä joukko tuhosi kuntakeskuksen ja hyvin paljon muuta. Suomalaiset sotilaat taistelivat silloin osin omissa vaatetuksissa.  Armottomassa pakkasessa. Puhuttiin malli Cajanderista, silloin oli säästetty armeijan varustamisesta.

Pakkasessa kulkiessani menneet ajat tulivat vahvasti sota-ajan maisemissa mieleen. Viime aikoina on huomattu taas kerran, että oman maan puolustamiseksi tarvitaan aina vahvat omat puolustusvoimat. Levottomassa maailmassa on itse huolehdittava tarvittavasta materiaalista. Samalla on huolehdittava myös siitä, ettei koskaan saa enää tulla tilannetta, jossa taistelemme yksin. Suomi ilmoittaa kuuluvansa länteen ja sen mukaisesti on etsittävä oma viiteryhmä.

Metsässä oli todella hyvä kulkea, koska viimeinen suojasää kasteli lumen ja nyt pakkanen oli kovettanut lumen. Sopiva määrä kuivaa pakkaslunta pehmensi kulkua. Omat ajatukset saivat kulkea häiriintymättä. Suomalainen metsä toimii erinomaisena terapiahuoneena. Erityisen hyvin se toimii, kun saa olla yksin. Pakkanen paukahteli mukavasti puissa. Ainoat äänet tulivat puista ja lumesta.

Tammikuu on itselle luonnossa kulkemista ja kunnon kohottamista kevättä varten. Kokousten alkaminen vaatii parempaa istuntokuntoa. Politiikan teko jatkuu. Tästä alkavat härkäviikot. Viikkoja ei katkaise arkipyhät ennen pääsiäistä.

On ihmisen kunnon aika.

Avainsanat: 6.1.1940raatteentaistelut, talvisota, hallitsematonmaahanmuutto, metsäterapiahuoneena

053 Turvallisuus tänään ja huomenna

Torstai 16.10.2014 klo 14:43 - yrjöpoeka

Tämän otsikon mukainen aihe oli viime viikonlopun aikana esillä Raatteen Portissa. Perussuomalaisten Kainuun-piirin varapuheenjohtajana sain tehtäväkseni järjestää ko.paikalla luentotilaisuuden aiheesta. Luennoitsijoina toimi Kainuun Prikaatin edustaja evl. Vesa Värjyvirta ja Kainuun Rajavartioston edustaja maj. Janne Liikavainio.

Tilaisuuteen osallistui piirin jäseniä kaikkialta kainuusta. Aluksi tutustuimme uusittuun näyttelyyn oppaan johdolla. Joukostamme suurin osa kävi paikalla ensimmäistä kertaa. Museon ja sen ympäristön karu kuva sodasta mykisti useita. Museo on muistomerkkinä kymmenien tuhansien nuorten miesten kuolemasta suurvallan laajenemispyrkimysten takia. Raatteen talvisotamuseo osoittaa kaikille kävijöille sodan mielettömyyden. Samalla se kertoo kuinka itsenäisyyden asia ei vanhene koskaan.

Järjestäessäni tilaisuutta pohdin useita päiviä noita otsikon sanoja. Pikkuhiljaa turvallisuus avautui minulle kokonaan uudessa valossa. Sanojen todella suurta merkitystä emme valitettavasti useinkaan huomaa arjessamme. Ne ovat niin itsestäänselvyyksiä, että ne hukkuvat arkipäivän kiireeseen. Siksi kävin alustuksessani käsitettä läpi esimerkkien valossa.

Mitä olisi arki ilman hyvää parisuhdetta, lapsia ja perheyhteisöä? Ne luovat onnellisuutta ja turvallisuutta. Hyvä ja toimiva sosiaalinen verkosto ja asuinympäristö tuovat turvaa kaikille siinä toimiville. Turvallisuutta tuo myös toimiva sosiaali- ja terveydenhuollon verkosto.

Ilman tietoliikenneverkkoa kokisimme turvattomuutta. Toimiva vesihuolto ja jätteiden käsittely on perusturvallisuutta. Suomessa on kansankirkko joka tuo turvallisuutta, vaikkemme huomaa sitä ennekuin kriisien yhteydessä. Palo- ja pelastustoimi on arjessa näkymätön, tarvittaessa me turvaudumme sen ammattitaitoon ja turvaan. Poliisin häviämisen lähiseuduiltamme koemme turvattomuutta lisäävänä ja haluamme lisätä sen näkyvyyttä. Koemme Rajavartiolaitoksen tuovan meille kansallista turvallisuutta, samoin kuten puolustusvoimatkin. Parhaiten yksilön ja joukon turvallisuutta lisää tieto ja tietoisuus omasta ympäristöstämme.

Työstä saatava elanto lisää omaa ja perheen riippumattomuutta ja elämä koetaan työn ansiosta merkityksellisenä. Jokaisella meistä on paljon sellaisia harrastuksia ja toimintoja, jotka lisäävät hyvänolon tunnetta ja turvallisuutta. Kaikki se minkä teemme yhdessä muiden ihmisten kanssa, kuten talkoot, yhdistystoiminnat, juhlat ja erilaiset kilpailut, kaikki ne tuovat yhteisöllistä turvallisuutta. Yhteisölliset kokemukset lisäävät yhteisöllistä ymmärrystä ja turvallisuuden tunnetta. Yhdessä kokien, kuunnellen ja keskustellen.

Jokainen meistä voi tutkailla omaa elinpiiriään ja miettiä, mitkä seikat omassa arjessa lisäävät turvallisuuden tunnetta. On hyvä arvioida millasena koimme turvallisuuden nuorempina, mitä se on nyt ja miten näemme huomisen.

Raatteen Portin tilaisuuden jälkeen olen saanut osanottajilta palautetta joissa annetaan kehuja meidän ulkoisille turvallisuusjärjestöille, Rajavartiolaitokselle ja Puolustusvoimille. Erityisesti mukana olleet naiset kokivat tilaisuuden silmiä avaavana. Usea mukanaolija ymmärsi vasta nyt, kuinka rajun murroksen keskellä nämä laitokset ovat olleet viimeisten 20-vuoden aikana. Yhteinen kokemus oli, että laitokset ovat eläneet ajassa. Suomen ja Venäjän raja on juuri nyt maailman turvallisin.

Sanotaan lähiympäristössämme vastaantulijoille huomenta ja näkemiin ja antakaa sen näkyä kasvoillamme. Hymy tuo turvallisuutta! Minulle, sinulle ja yhteisölle!

Avainsanat: raatteenportti, talvisotamuseo, itsenäisyydenasia

031 Norsu kävi Raatteenportissa

Maanantai 28.4.2014 klo 15:51 - yrjöpoeka

Viime perjantaina vietettiin uudistetun ja remontoidun Raatteen Portin avajaisia. Paikalla oli runsaasti juhlapukuista väkeä ja puheita pidettiin. Juhlapuheen piti emeritus maaherra Eino Siuruainen ja puhe oli historiapohjainen ja hyvä. Olen aina nauttinut Siuruaisen puheista, ne on aina tehty historioitsijan ammattitaidolla. Joka kerran olen saanut kuulla myös jotakin uutta. Uutta oli Siuruaisen puheessa nyt se, kuinka hän joutui mielenliikutuksen valtaan kuvaillessaan nuoruuden parhaissa voimissaan menehtyneitä sotilaita puolin ja toisin.

Kunanjohtajan puhe oli tiukkaa asiaa ja hyvin käytännönläheistä. Valtiovallan tervehdyksen juhlaan toi kokoomuksen Eero Suutari. Alku sujui asiallisesti, kuten tervehdyspuheeseen yleensä kuuluu. Sitten astui norsu juhlatelttaan ja diplomatian hienotunteisuudesta ei ollut enää jälkeäkään. En ollut ainoa paikallaolija, joka alkoi varovasti katsella ympärilleen. Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen kuunteli Suutarin sanelua todella mietteliäänä. Mutta hän myös kirjoitti tilaisuudesta juttua, joten perästä kuulunee, toivottavasti. Hän ei ollut ainoa mietteliäs. Venäjän suurlähetystön edustajan ilmeet vaihtuivat aluksi, sitten hän sai kasvonsa peruslukemille.

En ole koskaan vielä ennen kuullut tervehdyspuheessa sellaista”öykkärimäistä” sanelua kuin nyt. Ketään ei vapaassa maassa tarvitse nöyristellä, mutta olisi kuitenkin muistettava myös diplomaattisuus ulkovaltoja kohtaan. Raatteen Portti vaalii sodan mielettömyyden muistoa ja siinä mielettömyydessä kuoli valtava määrä nuoria miehiä molemmilta sotivilta osapuolilta. Sitä muistoa osaavat kunnioittaa molempien osapuolien edustajat. Tähän tilaisuuteen ei pitänyt kuulua valtiovallan tervehdyksenä opastusta venäläisille käytöstavoista. Suutari suomi Venäjää ronskisti puheessaan ja kertoi että Putin on laitettava ojennukseen nykyisistä toimistaan. Suutarin puheesta sai sen käsityksen, että Suomi asettaa Venäjälle rajat ja boikottia pukkaa.

Yritin kuvata Venäjän edustajien ilmeitä, mutta en heti sitä hoksannut tehdä ja sitten he pysyivät ilmeettöminä. Olen aikaisemminkin sanonut Suutarin puheista, että ne vaatisivat hieman päällekatsojaa. Omasta päästä ei pidä laukoa, jos sieltä norsu rymistelee mukana. Ei ole ihme, ettei kykypuolue ole laittanut Suutaria näkyviin tehtäviin. Kyllä ne pelkäävät, samoin kuin pelkäisi posliinikauppiaskin, että liian paljon voi joutua jälkiä paikkaamaan. Särkymisvaara on suuri.

Vappua pukkaa ja puheet on kirjoitettu. Nyt se on puhumista vaille valmista. Puhe on kuultavissa Suomussalmen torilla 1.5 kl 09.30 jälkeen. Laitetaan teltta pystyyn ja puhutaan EU – vaaleista. Sitä ennen on vielä valtuuston kokous heti huomenissa.

Kevättä pukkaa ja västäräkit vipottavat pitkinen pyrstöineen pihanurmikolla.

Näillä eväillä!

Avainsanat: raatteenportti, talvisota, 44-divisioonantuho, eerosuutari, posliinikauppias, västäräkistävähäsen

018 Onko puolustuksemme ajan tasalla

Maanantai 3.3.2014 klo 10:26 - yrjöpoeka

Ukraina on ollut viikonlopun kuuma puheenaihe. Naapurimaamme Venäjä on aloittanut suuren harjoituksen aiheeseen liittyen läntisellä alueellaan. Suomi kuuluu siihen rajanaapurina. Suomella ja erityisesti meillä Suomussalmella on selkeitä muistikuvia historiasta, kuinka turvatonta eläminen suuren karhun naapurina ajoittain on. Viimeiset vuosikymmenet Suomessa on hoettu mantraa siitä, että sotilaalliset uhat ovat Euroopassa taakse jäänyttä elämää. Huolimatta todella raa´asta Jugoslavian sodasta, maassamme on työnnetty päätä pensaaseen.

Viimeviikkoina on käyty puolustukseen liittyviä keskusteluja ja puolustuksen tarpeita vähätellään, siirtämällä keskustelu puolustusvoimien komentajan mahdollisiin asuntoetuihin. Puolustusvoimien mahdollisuuksia on vähätelty nykyaikaisessa sodassa. Nykyaikaa on korkea teknologia, kaikki muu on raakaa jalkaväen hommaa. Tykistöllä, pommeilla, ohjuksilla ja lentoaseilla saadaan tuhoa aikaan. Lopullisen työn tekevät ne, joille jaetaan vyön ja kokardin lisäksi aseet.

Riittävä reservi ja sille riittävä aseistus, täydennettynä nykyaikaisella teknologialla on paras tae pysymiseen ristiriitojen ulkopuolella. Ilmapuolustukseen on satsattava, samoin koko ilmatilanvalvontaan. Tykistö ja nykyaikainen ohjusaseistus säästää verta. Kriisitilanteessa aseeton maa joutuu ja on aina joutunut ylikävellyksi. Siitä on aivan riittävästi esimerkkejä viimeisten sadanvuoden ajalta. Ihmisen historiassa se on lyhyt aika.

Suurvallat kunnioittavat vain niitä, joilla on omat tehokkaat puolustusvoimat.

Kirjoituksestani tästä aiheesta tuli lyhyt. Luin Jari Tervon kirjoituksen ja totesin sen niin tyhjentäväksi, se kertoo kaiken oleellisen.

Kertakaikkisen hyvä kirjoitus!

Avainsanat: ukrainankriisi, raatteentie, talvisota, uskottavapuolustuskyky, omatpuolustusvoimat

065 Valtuuston kokouksen arviointiraportti

Torstai 15.12.2011 klo 13:28 - yrjöpoeka

Eilinen päivä oli niin tyhjänä tekemisestä ja niinpä lähdin seuraamaan Suomussalmen kunnanvaltuuston kokousta. Asialistalla oli heti alkupuolella oikein mielenkiintoinen aihe, syrjäkylien koulujen lakkauttaminen. Tämä aihe oli sysäyksenä sille, että lähdin seuraamaan kuinka kunnan asioita hoidetaan.

Aluksi kunnan sivistystoimen johtaja esitteli koulurakenne työryhmän työskentelyn tuloksia. Aivan huomaamatta esittelijä siirtyi puolueettomasta virkamiehestä sellaiseen rooliin, joka ei hänelle kuuluisi. Työryhmän tehtävänä oli tehdä selvitys ala-asteen rakenteesta ja tulevien vuosien oppilasennusteita. Tämän jälkeen tehty selvitys piti tuoda lautakunnan käsittelyyn, josta lähtisi esitys eteenpäin. Näin tehtiin. Kuulemisvaiheen aikana tuli selväksi, että työryhmä oli tehnyt päätöksen mitkä koulut jäävät ja mitkä lakkaavat. Olin itse yhdessä tilaisuudessa ja se oli todella hämmentävä kokemus.

Kunnanhallitus käsitteli lautakunnan tekemän päätöksen selvityksen pohjalta ja teki muutoksen. Valtuustolle tuli selkeä ja perusteltu esitys kuinka menetellään. Sivistystoimenjohtaja esitteli selvitystä kaikkea muuta kuin puolueettomasti ja työryhmän jäsenet melkein itkua tuhertaen olivat omien ajatustensa vankeja. Suoria syytöksiä sinkoili kiihtyneiden naisten suusta kunnanhallituksen suuntaan. Työryhmä oli tehnyt sellaisia muutoksia kouluunotto alueisiin, että saatiin oppilasennusteet näyttämään siltä miltä työryhmä sen halusi olevan. Osa valtuutetuista yritti rauhoitella ja kertoa, ettei työryhmän tehtävänä ole tehdä päätöksiä. Päätösten teko kuuluu valituille toimielimille ja selvitykset ovat päätöksenteon pohjana.

Ravakan keskustelun päätteeksi sivistystoimenjohtaja teki suoran uhkauksen. Hänen mielestään lautakunta ja hän itse voivat jatkossa tehdä kouluunotto alueisiin sellaisia muutoksia, että ne koulut loppuvat jotka hän katsoo parhaimmaksi. Odotin jonkun puuttuvan aiheeseen, mutta ilmeisesti se jäi tunnekuohujen alle. Valtuusto tekee vuosittain kuten eilen, päätöksen budjetista. Budjetti pitää sisällään mielestäni myös tuon kouluunotto alueen ja rahoituksen kaikkeen koulunkäyntiin. Valtuuston tekemällä budjettipäätöksellä sivistystoimi suunnittelee tulevan vuoden toiminnan. Ilman valtuuston päätöstä ei siihen sivistystoimi, eikä sivistysjohtaja voi tehdä muutoksia.

Valtuusto teki mielestäni aivan oikean päätöksen. Kahden vuoden kuluttua Suomussalmi joutuu pohtimaan, mikä koulu on etäisyyksiltään maantieteellisesti sopivin koulu vastaamaan Suomussalmen pohjoisosan tarvetta. Suomussalmelaiset ja ulkopuoliset tietävät vastauksen katsomalla kuntakarttaa, Piispajärvi on aivan keskellä.

Naiset ovat omien puheittensa mukaan empaattisia ja he katsovat aina ensimmäisenä lasten ja vanhusten etuja. Eilinen kertoi aivan muuta, itkuisia ja kiihtyneitä naisia todisteli oikeaa viisauttaan. Vasemmistossa oli kiivaimmat koulujen lopettajat, eläkkeellä oleva Aune Juntunen oli todella kiihkeä. Hänen mielestään keskeinen tekijä Piispajärven lopettamisessa oli se mahdollisuus, että siihen löytyisi yrittäjä.  Keskustan Maire Kela todisteli itkuisena, kuinka oikein on lopettaa suurin koulu. 70 vuotiaat miehet puolustivat lasten oikeutta kohtuullisiin etäisyyksiin koulunkäynnissään. Empatiat näyttivät olevan aivan toisin päin.

Sivusin Piispajärven koulutilannetta 17.11 mielipidekirjoituksessa Ylä-Kainuu lehdessä.

 

Avainsanat: suomussalmenkunta, valtuustonkokous, perusopetuksenkouluverkkoselvitys, koulujenlakkauttaminen, selvitykset, maantieteellisestikeskeisin, talvisodankohde, empaattisetnaiset

160 Päivä pitenee..?

Maanantai 27.12.2010 klo 18:27 - yrjöpoeka

Joulun aikana tapahtunut talvipäivän seisaus ja siitä alkanut päivän piteneminen ei käytännössä ole vielä näkynyt. Sumupilvet ovat roikkuneet paksuina maisemien yllä ja se on pitänyt pakkasen siedettävissä lukemissa. Joulukinkun sulatuksena on toiminut vaeltelu kuuraisissa metsissä lumikengillä. Asuinalueeni maisemissa on vielä jäljellä talven 1939 aikaisia merkkejä. Maahantunkeutujia vastassa oli Piispajärvellä Kuusamon ja Posion miehiä. Yhtenä apuvoimana oli silloin vallinnut kova pakkastalvi. Metsissä on vielä jälkiä korsujen jäänteistä ja kulkiessa tulee pohtineeksi talvisodan aikaa. Erityisesti nyt, pakkastalvena. Kuinka sotilaat ovat voineet tarjeta, vuorokausikaupalla ulkosalla ilman lämmintä ruokaa ja lämmintä suojaa?

Tämän vuoden aikana on useita esityksiä tehty Suomen tulevaisuuden armeijasta. On erilaisia esityksiä ammattiarmeijasta ja sen myötä liittymisestä Natoon. Jokatapauksessa suurin osa kansalaisista haluaa vielä edelleenkin, että Suomessa on yleinen asevelvollisuus. Olen samaa mieltä. Kaiken lisäksi on laskettu ammattiarmeijan tulevan todella kalliiksi. Suomi tarvitsee edelleenkin omat puolustusvoimat, joihin tukeutua. Historia on riittävän karvaasti opettanut, mikä on pienen maan osa maailman myllerryksessä. Kainuun prikaatin viimeisestä kutsunta kierroksesta palautettiin kasvamaan 30 % ikäluokasta. On myönnettävä, että se on paljon ja sen pitäisi herättää meistä jokaisen. Mitä kansalle on tapahtumassa ja mitä pitäisi tehdä asiantilan korjaamiseksi.

Liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja on lisättävä koulujen oppiaineisiin. Huono kunto ja liikalihavuus tulevat yhteiskunnalle todella kalliiksi tulevaisuudessa. Pelkkä teoreettisten tietojen pänttääminen ei ole ykkösasia.

Perussuomalaisten kannatuksen kasvun myötä, olen ollut huomaavanani, että osa joukoista alkaa elää voittajien elämää. Toivottavasti jokainen vielä muistaisi, että vaalit ovat huhtikuun 17 päivä 2011. Voittajina esiintyminen voi harhauttaa ja jalkatyö vaaleissa unohtuu. Kirjoittelemalla ja kommentoimalla, mitä muille puolueille kuuluu, kostautuu. Perussuomalaisten ei pidä loata muita puolueita, kyllä ne osaavat sen tehdä itsekin. Pitäisi puhua vain koko ajan mitä itse ja mitä me yhdessä voimme tehdä vaalityön parantamiseksi.

Joulu on mennyt ja päivä pitenee, sanotaan. On mukava muistella kesää ja miettiä, kuinka lyhyt talvi lopuksi onkaan. Pian on juhannus ja aletaan taas odotella Joulua. Minusta on vuosi vuodelta tuntunut siltä, että vuodet ovat paljon lyhyempiä nykyään? Mistä johtunee..?

Asunto asia on mietinnässä kaiken aikaa ja todennäköisesti jonkinlainen koppero selän sijaksi tulee löytymään. Muutto laatikoista voi tulla pian pulaa, omakotiasujalla on paikat täynnä kaikenlaista tarvittavaa materiaalia (roinaa). Alkuvuodesta voi tulla todella kiireinen, mutta se on hyväksi. Loppiaisen jälkeen alkaa pitkät tasaiset viikot ennen vaaleja. On todella hyvä, että tohinaa piisaa. Aika kuluu siinä huomaamatta.

Avainsanat: muistojatalvisodasta, liittolaisenapakkanen, natoonvaieinatoon, pienenevätikäluokatlihovat, liikuntaalisättäväkoulujenainevalikoimaan, tarvemateriaalia

133 Teerikin on viisaampi kuin brysselin herrat

Keskiviikko 13.10.2010 klo 21:50 - yrjöpoeka

Käväisin tänään kokous reissulla ja palatessani sieltä, vein uusimman Perussuomalainen lehden sammakkoprofessori Taisto Heikkiselle. Keskustellessamme kaikesta politiikan ja sään väliltä, hän lausui otsikon sanat. Heikkisen mukaan teeri tietää kesähelteillä tulevan sään vaihtelut, mutta brysselin herrat eivät tunnu tietävän mitään perukoiden elämästä.

Taisto Heikkinen on toipumassa keväisestä sairauskohtauksesta ja nyt juttua tuli aikalailla entiseen tapaan. Tapasimme 10.9 Hyrynsalmen markkinoilla ja nyt toin tapahtumasta muistoksi lehden kuvituksineen. Siinä keskustellessamme tuli esille kuvassa olevan sammakon kohtalo. Heikkinen oli vaimoineen mennyt paikalliseen markettiin asioille ja siinä jutustelun lomassa laskenut sammakon sisältävän pussin käsistään. Sitä ei olisi pitänyt tehdä, voro oli iskenyt heti ja nyt sammakko on kateissa. Laitan kuvan oheen ja toivon jonkun tunnistavan ja kertovan missä sammakko luuraa? Osaamattoman käsissä tämä talismaani voi tuottaa pelkkää harmia, ennustajan käsissä se toimii. Toivottavasti joku tuntee omantunnonpistoksen ja lähettää sen sammakkoprofessorin osoitteeseen Hyrynsalmelle.

hpim4265.jpg
  Taisto ja kadonnut sammakko

Aamuyön tunteina käteni piti minut tehokkaasti hereillä ja oli hyvää aikaa seurata Chilen kaivosturman loppuhuipennuksen alkua. Ensimmäisen kaivosmiehen paluu yli puolen kilometrin syvyydestä oli aika tunteikas tapahtuma. Tunteet olivat varmasti pinnassa kaikkialla, missä sitä seurattiin. Näyttää siltä, että huomenna aamulla Suomen aikaa, loputkin on nostettu takaisin elävien pariin. Huolimatta kielierosta, oli helppo lukea eleitä ja ilmeitä. Elämä on ihana asia.

Päivän antia on myös runsas palaute ja kannustus. Sain useita toiveita erilaisista keskustelun avauksista. Maakunnan säästövimma oli ykkönen, mutta ei ollut unohdettu paljon puhuttuja hallintoneuvostoja ja Vanhasta. Huomenna palaan aiheisiin paremmalla ajalla.

Viikonlopun kiireinen jakso maakunnan etelälaidalla vaatii myös valmistautumista. Huomenna on aika sille, nyt on kokeiltava, josko saisi kivulta nukutuksi.

tarra_200p.png
Kuva kertoo kaiken

Avainsanat: ennustajansammakkokateissa, etsintäkuulutus, chilenkaivosturma, talvisodanhenki, tätämaataeimyydäeikävuokrata

037 Maaliskuun 13

Sunnuntai 14.3.2010 klo 15:32 - yrjöpoeka

Lehdet ja televisio ovat olleet täynnä talvisodan päättymiseen liittyviä asioita. Oma asuinpaikkani on myös yksi talvisodan ratkaisu paikkoja. Asuinpaikkani kohdalla olevan vesistön kohdalla Kuusamon ja Posion miehistä kootut joukot pysäyttivät Neuvostoliiton etenemisen. 6 – 14.12.1939 ratkaistiin Alassalmen kohtalo, vihollisen hyökkäysvoimana oli JR 662. Siitä alkoi hyökkääjän sotavoimien paloittelu, joka päättyi lopulta 163 divisioonan tuhoon Suomussalmen kirkonkylällä. Silloin oli juuri tällainen kova pakkastalvi ja olen monesti ihmetellyt, kuinka miehet silloin kestivät pakkasen tuoman rasituksen. Unen puute ja ainainen nälkä ovat kaiken lisäksi tuoneet oman lisän rasitukseen. Heidän kestokykynsä on ollut uskomaton ja eilen muistin pysähtyä klo 11 aikaan miettimään, kuinka hyvä asia on rauha. Isänmaan asia on aina ajankohtainen ja erityisesti nyt 70 vuotta myöhemmin. Netin ihmeellisestä maailmasta löysin tämän motoristien hyvän matkakertomuksen Suomussalmen taistelupaikoille, kertomus oli todella hyvä ja pisteet motoristeille!

Olen saanut sähköpostiini todella paljon viestejä viikon aiheista ja puhelin on pirissyt paljon. Politiikkaa on yritetty myös pakerrella ja siitä lisää ensi viikon vaihteen jälkeen.

Vuosikausia olen kulkenut Kuusamon jokivesillä kalastelemassa ja nyt sain tehdyksi anomuksen erääseen kalastus seuraan. Miten ollakaan, ne valita rytkäytti minut jäseneksi. Arvostan tätä erittäin paljon ja erityisesti sen vuoksi, että olen ulkomaalainen Kuusamossa. Suuren osan seuran jäsenistöstä tunne vuosien varrelta ja se helpottaa aika tavalla mukaan menoa.

Joutoaikoina olen istuksinut ”uuden” kakkosauton penkillä ja käynyt läpi sen käyttöohjekirjaa. Nyt vaimoni kävi kertomassa ilo uutisen, Ilona tulee viikon päästä omien sanojensa mukaan, kymmeneksi yöksi mummun ja ukin luo. Oikein hyvä uutinen, täytyy tehdä lyhyt latu valmiiksi hiihtoretkiä varten. Toivottavasti tämä pakkasjakso loppuu siihen mennessä ja saamme ulkoilla paljon.

Avainsanat: talvisota, alassalmentaistelut, isänmaanasia, talvivaaraeioleuraanikaivos, siilasmajankilta, koillismaankalastusfoorumi, isovanhemmuus

034 Lunta on piisannut

Maanantai 8.3.2010 klo 18:13 - yrjöpoeka

Viikonlopun aikana on lumi edelleen lisääntynyt ja myös tuuli on sitä siirrellyt kulkijan iloksi. Lumikenkäilyn merkeissä on ulkoilu pitänyt suorittaa, lumen kolaamisen lisäksi.

Tänä päivänä olen saanut olla kuskina vaimolleni, kävimme asioilla Kajaanissa ja siinä pyörähti aivan koko päivä. Ajokeli oli todella hyvä aamupäivästä ja nyt palatessa oli kaikenlaista ilmaa. Välillä satoi aivan selvää vettä ja lopuksi saatiin ajella rekan nostattamassa lumipilvessä. Myrskyinen tuuli liikuttelee lunta aivan vaakasuoraan ja taas kerran, edessä on reittien avaaminen. Saa nyt sitten nähdä, milloin jäljet ovat valmiina hiihtoa varten?

Tulevan keskiviikon Tv2 lähetys puhuttaa jo nyt ja voi olla, että lisää löylyä piisaa ohjelman jälkeen. Tulevaisuuden matkailu valttina lienee Kainuussa Talvivaaran uraani kaivos, sen luoman säteilyn loisteessa on hienoa keräillä luonnontuotteita maailmalle myytäviksi. Voi tietysti olla niin, että Italian sieniostajat eivät sitä tule arvostamaan, mikäli olen oikein asian ymmärtänyt. Miten käynee Japanilaisten matsutake sienien ostajille, muualla maailmassa ei olemassa oleva kaivos ole myyntivaltti? Erilaisilla keskustelu palstoilla asiasta käydään jo vilkasta keskustelua ja se on oikein hyvä asia. Toivottavasti sitä keskustelua käydään myös maakunnan päättävissä poliittisissa elimissä. Tällä hetkellä kaikilla näyttää olevan selkeä luovuttamismieliala, ”tuleehan se kuitenkin, emmepä sille mitään voi.”

Riippumatta siitä, että asia on todella iso ja vaikea, on siitä uskallettava keskustella. Uraanikaivoksen vaikutukset jäävät elämään vielä meidän jälkeemmekin ja nyt olisi pohdittava myös sitä, onko uraani ja ydinvoima lopullinen ratkaisu?

Avainsanat: talvisää, runsasluminentalvi, suomiexpress, talvivaara, uraanikaivos, lopullinenratkaisu

031 Lunta, lunta, lunta

Tiistai 2.3.2010 klo 19:20 - yrjöpoeka

Tätä ihmeainetta on nyt sitten tullut joka haluun, samalla kun ilma lämpeni nollan paikkeille, alkoivat sateet. Ennen vanhaan oli sanonta siitä, että maaliskuussa satava lumi on vanhan surmaa. Juhannus lähestyy ja aina ne lumet on häipyneet ennen sitä.

Viikonlopun aikana ehdimme vaimon kanssa käydä välillä kuljettamassa lumikenkiä. Viikonlopun aikana tein kaksi kirjoitusta joita nyt tarjoilen lehdistölle, toivottavasti toimituksissa ollaan suosiollisia jutuilleni. Pehmyttä keliä riitti ja tänään jätin ulkoilun vähemmälle. Tänä päivänä sain olla mukana tv-jutun teossa, josta enemmän ensi keskiviikkona, eli viikon päästä.

Tänään uutisoitiin yhdestä todella tärkeästä asiasta, kyselytutkimuksesta joka lähetetään 9000 Kainuulaiselle. Toivottavasti kaikki mukaan päässeet vastaavat kyselyyn, viime syksyn sosiaali- ja terveydenhuollon kierroksella sitä toivottiin. Tällä laajalla tutkimuksella on vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen. Erityisen tärkeää tutkimus on siksi, että Suomen talous sukeltaa todella syvälle lähivuosina ja tarvitaan tietoa, miksi palveluja tarvitaan ja miten ne kohdennetaan.

Joitakin toimittajien juttuja joutuu hieman miettimään, kuten tätäkin. Poro on eläin ja se liikkuu täällä ylävesien metsissä vapaana. Kukaan ei ole koskaan kertonut, että poro olisi muuttunut autoksi!

Avainsanat: talvisää, lumentulo, lumiliikunta, terveydenhuollonkyselytutkimus, ihmeelukoita