Satunnaiset kuvat

Silloin nuorena

Uusimmat

Blogin arkisto

182 Kintismän kautta Härkökankaalle

Keskiviikko 20.9.2017 klo 12:15 - yrjöpoeka

Talvisodan uhreja olivat ne rajaseudun asukkaat, jotka jäivät Neuvostoliiton aloittaman hyökkäyksen jalkoihin. Rajaseudulla ei haluttu antaa Neuvostoliitolle propaganda valttia, vaan asukkaat pidettiin kotonaan. Tämä siitä huolimatta, että kaikki tiesivät hyökkäyksen tulevan. Näin kävi myös Suomussalmen rajaseudulla. Neuvostoliiton hyökkäys oli niin nopeaa, ettei evakuointia ehditty tehdä.

Neuvostoliitto perusti heti tulonsa jälkeen oman mallinsa mukaisen järjestelmän hallinnoimaan Ruhtinaansalmen väestöä. Tämä toimi reilun kuukauden ajan, sitten oli vuorostaan hyökkääjän aloitettava perääntyminen. Perääntyessään, he veivät Ruhtinaansalmen siviilit Kintismän metsätyöleirille. Oikea nimitys on vankileiri. Siellä osin suomalaisten pettureiden tuella ammuttiin heti muutamia suomalaisia miehiä. Naisilla, lapsilla ja vanhuksilla oli edessään näännyttävä metsätyö.

Kintismän leirillä kuoli lisää vanhuksia ja lapsia aliravitsemukseen. Rauhan tultua eläviä palautettiin sieltä kurjassa kunnossa. Ruhtinaansalmelaiset kuljetettiin Paltamoon. Siellä he pääsivät saunomaan ja puhtaampien vaatteiden pariin. He saivat nälän uuvuttamiin kehoihinsa hieman enemmän ravintoa kuin mitä naapuri oli tarjonnut. Paltamossa heitä odottivat myös uuvuttavat kuulustelut. Osa heistä sai tuomion yhteistyöstä vihollisen kanssa.

Heidän syynsä ei ollut se, että heidät oli valtion päätöksellä laitettu talvisodan panttivangeiksi. Tämän seurauksena he joutuivat selviämään jotenkin hengissä sodan aikana. Valtio katsoi kohtuulliseksi rangaista heitä hengissäpysymisestä. Heille jotka todistettavasti olivat vapaaehtoisesti yhteistyössä vihollisen kanssa, tuomiot olivat oikeita. Sotien jälkeen katkeruus pikkuhiljaa väheni ja valtio myös on jälkikäteen yrittänyt korvata Kintismän nälkää. Vanheneva väki on saanut sotainvaliideille kuuluvan valtion rahoittaman ruokapalvelun.

Kunnat ovat toimineet valtion kädenjatkeena ja toimittaneet sotepalveluiden kautta tämän avun harvenevalle väestölle. Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet ja nyt ollaan ilmeisesti palauttamassa Kintismän kokeneille nälkä takaisin. Olin aamuaikaisella käväisemässä terveyskeskuksessa ja piikin saatuani istuin keskustelemaan kahvion pöydän ääreen yhden tuttuni kanssa. Hän oli Kintismän nuorena kokenut. Siinä terveiset vaihdettuamme hän sitten kertoi, kuinka vaikeaksi on mennyt ruokapalvelun saanti. Hän ei ollut saanut kunnanvirkaihmisiltä palvelua ja vastauksia, miksi ruokapalvelu ei toimi. Kunnan tekemien muutosten jälkeen ruokahuollon palveluissa, hänellä oli nyt takanaan seitsemän (7) kuukautta ilman tätä hänelle myönnettyä etuutta ja että Härkökankkaalle vie nyt tie.

Hän oli tehnyt potilasasiamiehen kanssa valituksen, mutta vastaus edelleen puuttui. Hänen kokemuksensa oli, että kunnan virkaihmiset eivät enää palvele heitä. Hänen kokemuksensa oli, etteivät ne halua edes kuunnellla. He pakenevat tuntemattoman byrokratian taakse. Koska olimme tuttuja ja olimme aiemminkin pohtineet maailmanmenoa niin hän koki, että minulle voi asiasta kertoa. Ymmärsin kuitenkin häntä niin hyvin, että apua ja neuvoa hän oli vailla.

Lupasin viedä viestiä heti eteenpäin. Virkaihmisten on syytä nyt oikeasti miettiä, kuka maksaa heidän palkkansa. Valtio korvaa kunnille kaiken mitä kuluja tästä palvelusta on. Ainoa vaiva on, että jonkun on tehtävä työnsä.

Seppo Räty sanoisi karskisti: Palvelua perkele!

Avainsanat: talvisodanpanttivangit, rajaseudunsiviilittalvisodassa, kintismänvankileiri, talvisodansuomussalmelaisetsiviilisotavangit, suomussalmenhärkökankaanhautausmaa, sepporäty