Satunnaiset kuvat

Syysaamu

Uusimmat

Blogin arkisto

131 Hiihtomaajoukkue ja mukava mies kirkossa

Maanantai 29.4.2019 klo 20:08 - yrjöpoeka

Suomen hiihtomaajoukkue on nimetty. Itse katson sitä listaa penkkiurheilijan lasien lävitse maastohiihdon ystävänä. Puuttumatta naisten joukkueeseen tartun suoraan miesten ryhmään. Maajoukkueen johto valmentajineen on valintansa tehnyt ja se ei lupaa hyvää millekään tason nostolle. Ensimmäisenä pistää silmään Juho Mikkosen jättäminen pois maajoukkueesta. Valmentajien mukaan hänellä ei ole kansainvälisiä näyttöjä riittävästi. Toiseksi he katsovat, ettei hän ole hiihtänyt kansainvälistä vauhtia.

Nämä selitykset eivät uppoa hiihdonystäville. Suurin syy on Juho Mikkosen suorapuheisuus. Siitä eivät toppatakkimiehet tykkää. Koska hän on jatkuvasti sparraamassa Iivo Niskasta, hänellä on hyvä tuntuma siihen missä mennään. Kevään SM-kisoissa vain Iivo oli ylittämätön este. Valmentajien puheet siitä, ettei SM-kisoissa olisi kansainvälistä vauhtia, ovat potaskaa ja loukkaavat esimerkiksi Iivo Niskasen hiihtoa. Minä uskon Iivon hiihtävän aina voitosta.

Kevään kisoissa kauas takamatkalle jääneet urheilijat on valittu rinkiin ja sinne on nostettu takaisin Martti Jylhä. Uusia nimiä on nostettu mukaan, mutta he ovat suurimmaksi osaksi aivan pahnanpohjimmaisia. Jokainen heistä tietää olevansa aloittelija ja jäävänsä minuuttitolkulla kaikilla matkoilla Mikkoselle. Vain Ristomatti Hakola, ja Joni Mäki pystyvät samalle tasolle Mikkosen kanssa. Haluaisin kyllä kuulla Iivo Niskasen kommentit aiheesta. Hän varmasti tietää tason missä Mikkonen hiihtäjänä on.

Tämä hiihtomaajoukkue on täysi susi ja rahojen haaskausta. Sitä ei paranna maajoukkueen johtajan Matti Haaviston asema. Kun hän ei päävalmentajana saanut mitään aikaiseksi, hän on Pärmäkosken valmentajana sekoittanut nyt koko naisten joukkueen aseman. Tämän päivän uutisointi kertoo jokaiselle sen, ettei Matti Haavisto edes luota omaan maajoukkueeseen. Kyllä jokaisen Suomen edustusasussa hiihtävän urheilijan tulee kuulua ensimmäiseksi maajoukkueeseen. Maajoukkue leirityksien lisäksi jokainen voi harjoitella muulloin maailman muiden huippuhiihtäjien kera. Nyt tehty ratkaisu antaa surkean kuvan nykymenosta.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on kutsuttu kirkkopäiville keskustelemaan sanavapaudesta piispa Teemu Laajasalon kanssa. Se ei ole miellyttänyt kaikkia ja sillä on vankat syynsä. Eniten kummeksun piispa Laajasalon toimia hakea esiintyjäksi ihminen, joka selkeästi on ilmaissut inhonsa eri kansanryhmiä kohtaan. Suomen kirkolla on kyllä seinät leveällä ja katto korkealla. Kaikki kelpaavat, kunhan maksavat kirkollisveronsa. Kaikkien ei tarvitse edes maksaa, kunhan he miellyttävät kirkon johtoa.

Luterilaisessa kirkossa on runsaasti pappeja, jotka ovat perussuomalaisten kannattajia. Heitä on myös ollut ehdokkaina ja kansanedustajina. Kautta aikain kirkkoa on kiehtonut äärioikella olevat liikkeet. Minä asetan piispa Teemu Laajasalon tähän joukkoon. Hänellä on myös äänioikeus ja uskon hänen käyttäneen sitä erääseen tunnettuun älykköön perussuomalaisten ehdokaslistalla. Jätän nimen arvioimisen lukijoiden mietittäväksi.

Perussuomalaisista on tullut arkipäivää ja nyt myös kirkko haluaa arkipäiväistää puolueen ja johtajan. Näin se toimii kirkossa, lähdetään mukaan kertomaan seurakunnalle, että Jussi on todellisuudessa mukava mies.

Mikäli puhe kutsu perutaan, se sopii Halla-aholle oikein hyvin. Hän ja puolue voivat uhriutua yksin ja yhdessä.

Avainsanat: suomenhiihtomaajoukkue, juhomikkonen, iivoniskanen, mattihaavisto, kristapärmäkoski, piispateemulaajasalo, jussihallaaho

022 Uhrilampaat

Perjantai 19.1.2018 klo 13:44 - yrjöpoeka

Miten tuiki tavallinen tavis käyttäytyy silloin, kun hän on saanut tuomion jostakin laittomuudesta? Jokainen tietää, kuinka toiset ihmiset ovat uteliaita. Tuomion saanut tietää sen ja pyrkii olemaan mahdollisimman näkymätön. Usein tuomion saanut ei liiku pitkiin aikoihin juuri missään. Muutaman viikon ja kuukauden päästä asia on jo hautautunut monen muun julkisuuden asian alle. Pikkuhiljaa tuomittu saa jälleen otteen elämäänsä ja voi jatkaa arkeaan. Tavallinen ihminen ottaa myös opikseen tuomioista.

Miten käyttäytyvät ns. paremmat ihmiset? Esimerkiksi jokin tunnettu ”julkkis”. Aivan ensimmäiseksi he vakuuttelevat syyttömyyttään, vaikka olisivat jääneet verekseltään kiinni. Seuraavaksi he ilmestyvät itkemään kovaa kohtaloaan iltapäivälehtien etusivuille ja viikkolehtiin. Heidän tukijansa vakuuttavat ympäristöön, kuinka mukava kaveri hän on ja kuinka väärin on syyttää tällaisia kansansuosikkeja. Media tekee myös parhaan kykynsä mukaan työtä julkkiksen kanssa. Julkkis saa itkeä kovaa kohtaloaan ja lehdet saavat myytyä itkulehtiä hieman normaalia enemmän.

Suomen virkamiesten on sanottu olevan korruptoitumatonta. Nyt on valtakunnansyyttäjä saanut tuomion oikeudessa ja hän ilmoittaa haluavansa jatkaa tehtävissään tuomiosta huolimatta. Tänään hän on tullut julkisuuteen. Omien sanojensa mukaan hän ei uhriudu. Luettuani jutun voin oikein hyvin sanoa sen olevan uhriutumista sanan varsinaisessa merkityksessä. Muualla läntisessä maailmassa korkeat virkamiehet ja myös poliitikot joutuvat välittömästi kilometritehtaalle. Siellä katsotaan heti tuomitun ja syytetyn vaarantavan virkakunnan ja -laitoksen julkikuvan. Valtakunnansyyttäjän ja muiden isompien kihojen toiminta on mahdollista vain Suomessa.

Poliitikan henkilöt sitten ovat kokonaan oma lukunsa. He ovat niin korruption mädättämiä, ettei heillä ole edes omaatuntoa. Minusta on alkanut tuntumaan siltä, että eduskuntaan ja korkeisiin luottamustehtäviin pääsee vain saamalla tuomion. Ei puhettakaan siitä, että he vetäytyisivät syrjään. Puoluekoneisto ei heitä halua menettää, vaan tukee kaikin voimin. Seuraavissa vaaleissa äänestäjät yleensä palkitsevat nämä veitikat antamalla heille tukensa. Ei ole siis ihme, että politiikot eivät korviaan lotkauta tuomioille. Rahaa ohjataan omille julkisesti ja kerrotaan, ettei meillä ole korruptiota.

On runsaasti esimerkkejä siitä, ettei pienipalkkainen valtion virkamies saa armoa virheen tehtyään. Poliisin rattijuoppous katkaisee uran. Rajamiehen metsästysrike katkaisee uran. Heille ei anneta armoa ja sitä perustellaan sillä, että heidän toimintansa on vakavasti vahingoittanut laitoksen julkisuuskuvaa. Isommat kihot ajaessaan juopuneina saavat korkeintaan siirron hetkeksi muualle. Kirkonparista on lopultakin alkanut kuulua, kuinka yhteisillä varoilla rellestetään. Näin on varmasti aina ollut ja sitä on siedetty, koska veli ei veljeään petä. Nyt siellä ovat puhaltamassa uudet tuulet. Naiset tuovat omantunnon kirkon piiriin ja se on kirkolle ja meille maksajille hyväksi.

Tänään ovat uhriutumassa Jari Sillanpää. Toisena valtakunnasyyttäjä Matti Nissinen, hän myös komppaa Jari Sillanpäätä. Politiikon roolia edustaa Laura Huhtasaari. Kirkon edustajana toimii Helsingin piispa Teemu Laajasalo. Kukaan heistä ei näe toiminnassaan olevan vikaa. No kirkon mies pyytelee syntejään edes anteeksi, mutta jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Länsimainen demokratia?

Avainsanat: uhrilammas, suomalainenkorruptio, jarisillanpää, mattinissinen, laurahuhtasaari, teemulaajasalo, länsimainendemokratia