Satunnaiset kuvat

Kesä 2003

Uusimmat

Blogin arkisto

103 Politiikan toimittajat ovat vallan puudeleita

Perjantai 27.4.2018 klo 13:55 - yrjöpoeka

Harkimon ja Jungnerin esiintuoma Liike Nyt on saanut mediassa toimittajien ylimielisen tuomion. Samaan kuoroon ovat lähteneet myös poliittiset puolueet. Kukaan ei muista enää mitä tapahtui Perussuomalaisten nousun aikaan. Silloin samat tahot vähättelivät ja tuomitsivat perussuomalaiset suoraan historian hautausmaalle. Sinne se kyllä on nyt menossa, mutta ei toimittajien ja puolueiden takia. Persut kusivat ihan itse omiin muroihinsa.

2000-luvun alusta asti suomalainen äänestäjä on muuttunut entistä aktiivisemmaksi. Tätä muutosta eivät puolueet, eivätkä myöskään toimittajat, osaa asettaa mihinkään olemassa olevaan muottiin. Kun kuuntelen politiikan toimittajien tuomioita Harkimosta ja Lepomäestä minua hämmästyttää se tapa, millä toimittajat puolustavat satavuotiasta puoluejärjestelmää. Kukaan ei näe millainen muutos on tapahtunut toimintaympäristössä. Tiedon määrä on tänään valtaisa ja se kulkee reaaliajassa. Vanhojen puolueiden ja myös toimittajien ongelma on Brezhneviläinen pysähtyneisyys. Juuri siitä syystä Neuvostoliitto katosi historian hämärään.

Suomalaiset puolueet ovat kautta aikojen perustaneet olemassaolonsa maksaviin puolueenjäseniin. Nämä jäsenet ovat olleet se runko ja moottori, millä puolueet ovat menestyneet näihin päiviin saakka. Minä väitän, että tästä eteenpäin se menettää merkityksensä. Tänään on aika avoimille verkostoille. Puolueiden on tämä muutos aistittava ja muututtava, muutoin kannatukset osoittavat jatkuvasti alaspäin. Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka nopeasti jokin kansanliike voi tuoda uudet tekijät politiikan kentille.

Hyvin näkyvä esimerkki on USAn presidentti Trumpin nousu. Peli oli varmasti likaista, mutta sitä nousua ei pystytty estämään. Ranskan presidentti Macron nousi kansanliikkeen nostamana valtaan ja hyvin lyhyessä ajassa. Ranskassa oli vastassa kaksi poliittista järjestelmää ja nekään eivät pystyneet vastaamaan kansanliikkeen nousulle. Kotimaisessa ympäristössä saimme nähdä, kuinka kansanliike nosti Niinistön murskavoitolla uudelleen presidentiksi. Kaikissa näissä esimerkeissä on merkillepantavaa, kuinka äänestäjät pystyvät aistimaan muutoksen ja äänestämään tänään ilman puolueiden painolastia. Riippumatta aiemmista poliittisista mieltymyksistään.

Tämä johtuu mielestäni aiemmin mainitsemastani tiedon valtavasta lisääntymisestä ja sen nopeudesta. Lisäksi kaikilla ihmisillä on tieto saatavilla kaikkina vuorokauden aikoina. Ihmiset myös pystyvät itse omaksumaan tietotulvasta olennaisen. Eivät ihmiset enää tarvitse paperisia tulosteita ja muuta krääsää. Ihmisen henkilökohtaisella kyvyllä ja esiintymistaidolla on tänään tärkein rooli. Siihen yhdistettynä avoimuus ja ammattitaito asioiden hallinnassa. Ihmisten ulkonäkö ei ole se ratkaisevin seikka. Persoonallisuus on se, johon tämänpäivän tietotulvassa kaikki olennainen liittyy.

Edellämainittujen esimerkkien lisäksi olen tarkkaillut myös erimaiden populistisia liikkeitä ja niiden johtajia. Television ja muun sähköisen median antama kuva persoonasta nousee aina esille. Vaikka näiden liikkeiden johtohenkilöt ajavat erilaisia asioita, niiden vetureina on aina sellainen persoona, joka kiehtoo ihmisiä.

Siksi olen tullut siihen loppupäätelmään, että on hetki muutoksentuulille. Toimittajien ja politrukkien olisi nyt aika siirtyä henkilöiden ja liikkeiden mollaamisesta pohtimaan, miksi näitä liikkeitä syntyy.

Avainsanat: vallanpuudelit, hjallisharkimo, elinalepomäki, tiedontulvatuomuutoksen, kansanliikkeidennousu