Satunnaiset kuvat

Silloin nuorena..

Uusimmat

Blogin arkisto

043 Ihmisen matka

Tiistai 26.8.2014 klo 11:34 - yrjöpoeka

Poikani Jyrki täytti 30-vuotta 22.8. Juhlan pitopaikkana oli OYKS:n teho-osasto. Edellinen päivä oli itselle taas kerran tuskainen ja luopumista täynnä. Poikani vietiin aamupäivällä Kajaaniin. Sieltä soitettiin melko pian ja kerrottiin tilanteen olevan hyvin kriittinen. Poikani vuosi verta sisälle ja sen tukkimiseksi ei ollut paljoa tehtävissä. Soittaja kyseli, onko pojalleni tehty hoitosuunnitelmaa, eli missä vaiheessa ei enää tehohoitoa anneta. Kerroin ettei sellaista ole tehty, eikä tehdä. Poikani on saatava ikäiselleen kuuluva hoito ja kehitysvamma ei ole syy edes kysellä moista.

Kuitenkin kaikitenkin nesteytys ja verenlisäys auttoi ja poikani saatiin kuljetettua oikeisiin auttaviin käsiin Ouluun. Pikainen leikkaus suoritettiin heti ja verenvuoto saatiin tyrehdytettyä. Poikani oireyhtymään kuuluu se, että sisäelimiin tulee kasvannaisia, jotka puhkeavat aika-ajoin. Pienet puhkeamiset eivät useinkään näy kuin huonovointisuutena. Suurten kasvannaisten puhkeaminen aiheuttaa kriisin joka ikinen kerta. Hyvin paljon riippuu siitä, kuinka nopeasti hänet saadaan hoitoon.

Omat tunteeni kulkivat taas kerran melkoista vuoristorataa. Isänä olen joutunut kamppailemaan luopumisesta useita kertoja ja tuskin tämä oli viimeinen. Jokainen kerta on yhtä tuskallinen. Jokainen kerta on aina yhtä nopea, siihen ei ehdi, eikä voi valmistautua. Jokainen kerta voi olla se viimeinen. Tänään valmistellaan poikani siirtoa Kajaaniin. Koska maakunnassa on keskitetty akuutti vuodeosasto hoitoa Kajaaniin, siellä on tungosta ja paikkaa sängylle ei löydy. Parasta olisi hoidon kannalta, että hän saisi olla mahdollisimman pitkään Oulussa.

Tämäkin episodi osoitti todeksi yhden asian. Mikäli potilas on vakavasti sairas, hänet kuljetetaan aina saamaan hoitoa muualle kuin KAKS:n. Juuri nyt Kainuussa on vallalla usko siihen, että rakentamalla uuden uljaan keskus-sairaalan tänne saataisiin kertaheitolla päteviä lääkäreitä leikkaamaan ja hoitamaan meidän vähenevää väestöä. Kuinka se voi olla mahdollista, kun yliopistollisetkin sairaalat kamppailevat erikoislääkäripulan kourissa? En usko yli sadan miljoonian satsauksen seiniin tuovan onnea ja autuutta Kainuuseen.

Tiedän kyllä, että keskussairaala tarvitsee remontointia ja uusimista. Kokonaan toinen asia on, kuinka paljon siihen voi ja kannattaa satsata. Erikoisesti sen takia, että jatkossakin kaikki vaikeimmat tapaukset on kuljetettava Ouluun tai johonkin toiseen yliopistolliseen sairaalaan. On mielestäni huolehdittava, että edes jossakin on saatavissa apua kriisin kohdatessa maakunnan asukkaita. Siksi kannatan erittäin vaativan hoidon keskittämistä OYKS:n.

Ainoastaan siinä tapauksessa, että maakunnan asukasluku alkaisi kasvaa yli tuhannen henkilön vuosivauhdilla tukisin ”Uusi-sairaala” hanketta. Tuokin kasvuvauhti olisi silti hidas, mutta parempi kuin nykyinen laskeva. Näköpiirissä ei ole mitään sellaista, että usko väestön lisäykseen olisi mahdollista. Kajaaninkin väkiluku on laskeva ja lähivuosina väestön muutto etelän kasvukeskuksiin sieltä kiihtyy.

Väki on ikääntynyttä ja ainoa muuttuva asia on nyt, että vain hautuumaita rakennetaan ja laajennetaan.

Avainsanat: tuberosaclerosa, luopumisen tuska, uusisairaalahanke,

053 Raskaita päiviä

Lauantai 10.4.2010 klo 19:48 - yrjöpoeka

Ihmisen elämässä on välillä juuri tällaisia päiviä, vettä sataa ja taivas on aivan harmaa. Mitään valoa ei näy ja vastukset seuraavat toisiaan, auringon paisteesta ei ole tietoakaan. Nyt on ollut juuri sellainen viikko, säätila ja mieliala ovat sopineet oikein hyvin yhteen.

Isänä ei ole helppo olla, silloin kun oma lapsi sairastaa. Olen viikon aikana monta kertaa pohtinut asiaa ja ajatellut, että olisin paljon joutilaampi potilaan osaan. Onneksi ajatukset pysyvät kasassa, kun täytyy huolehtia myös muista. Kaiken lisäksi ympärillä on hyviä ystäviä, joiden kanssa on aikaa pohtia elämän menoa. Ystävät ovat kallisarvoisia ja nyt he ovat olleet hyvin tarpeellisia. Omat läheiset ja erityisesti vaimo pitävät ylävesien kulkijan tien suunnassa.

Politiikan sarkaa en ole ehtinyt juuri pohtia, olen jättänyt sen suosiolla isopäisemmille. Viikon uutisia seuratessa niitä löytyy erityisen paljon KMS – puolueesta. Istuvan hallituksen jokainen ministeri kiemurtelee kuin mato koukussa, kaikki pelkäävät liikemiesten liikemiehen, Arto Merisalon seuraavaa keskustelun avausta. Ilmaiset lounaat ovat tulleet nyt maksuun, Marja Tiura koki sen ensimmäisenä. Istuvilla ministereillä oli viime vaalien aikaan hymy herkässä, rahaa tulvi vaalikassoihin ovista ja ikkunoista.

Suomi on hokeman mukaan maailman vähiten korruptoitunut maa! Tänään kaikki liriin joutuvat ryhtyvät hokemaan maan tavasta, eli on ollut hyväksyttävää saada rahaa erilaisilta liikemiehiltä. Politiikkojen pelisilmä on kyllä kaihin peittämä, kun ovat lähteneet petoksista tuomitun liikemiehen kelkkaan! Liikemiehiä on kestitty valtion tiloissa ja saunotettu hyvin, asioista kysyttäessä muisti siirtyy aika valikoivaksi. Pääministeri ei yleensä tiedä mistään mitään ja valtiovarainministeri vielä vähemmän. Katainen on tullut tunnetuksi siitä, että ohjat ovat olleet tiukasti omissa käsissä. Nyt hänellä ei ole yhtä äkkiä minkäänlaisia muistikuvia asioista. Jos tämä puliveijari sakin toimet hyväksytään seuraavissa vaaleissa ja he pääsevät jatkamaan, tulee selväksi se, että kansa hyväksyy korruption!

Moottoripyörä on puunattu kuntoon, akku ladattu ja pyörä koekäynnistetty. Nyt toiveessa olisi joitakin aurinkoisia päiviä, kyllä siinä mieli hieman kirkastuisi!

Avainsanat: tuberosaclerosa, isänäoleminen, kms, ilmaisetlounaat, vaalirahoituskohu, suomessaeiolekorruptiota, moottoripyöräilyalkaa