Satunnaiset kuvat

Lähiruokaa

Uusimmat

Blogin arkisto

087 Tupenrapinat

Torstai 7.3.2019 klo 9:35 - yrjöpoeka

Kirjoitin eilen Pertti Salolaisen ja Sirkka Liisa Anttilan jarrutuksesta, eduskunnan yrittäessä päättää kansanedustajien uudesta sopeutumiseläkkeistä. Puhelimeni on hieman oikutellut, mutta nyt tulee jo huutamalla lävitse. Minulle on tulossa tupenrapinat, koska kirjoituksillani lietson keskustan vastaista propagandaa. Paljon muutakin hyvää luvataan, joten ei muuta kuin uutta matoa koukkuun kiellon päälle. Vielä ennemmän kimppuuni hyökättiin takavuosina, koska olin estänyt erään keskustan ehdokkaan läpimenon. Kysyin silloin montako ääntä häneltä jäi puuttumaan. Saatuani vastauksen kerroin hänelle, että minulla oli käytössä vain yksi ääni. Yksi ainoa. Meni puhelin kiinni.

Ensimmäinen soittaja piti kirjoitustani kateellisen panetteluna ja että nämä kaksi pitkään toiminutta kansanedustajaa ansaitsevat hyvin eläkkeensä. Ei siinä mitään, olen samaa mieltä. Mutta ahneudellakin on rajansa. Otan nyt esimerkiksi tämän Sirkka Liisa Anttilan. Hän saa kansanedustajan ja puhemiehen, sekä ministerin tehtävistään muhkean eläkkee. Sellaisen josta tavallinen kansalainen ei edes unta näe. Hyvänä esimerkkinä voin olla itse. Minun pitää tienata reilusti 5-kuukautta, että saavutan saman mitä Anttila saa eläkettä kuukaudessa. Siis melkein puoli vuotta. Vastuullisuus on ollut vielä kovempi. Turvata Suomen itärajan rauhallisuus ministerin ja kansanedustajien turvotessa täysissä ruokapöydissä. Kyllä. Siinä on hippunen kateutta.

Lisäksi unohdetaan, ettei siinä ole vielä kaikki. Anttila kävi Brysselissä paremmalla palkalla. Sieltä tulevaa muhkeata eläkettä ei veroteta Suomessa. Siksi tuntuu melkoiselta saivartelulta näiden molempien jeesustelu. Salolainen on kiertänyt myös samankaltaisissa tehtävissä, lisäksi hän toimi pitkään Lontoon suurlähettiläänä. Uskooko joku häneen lähteneen sinne, jos sieltä olisi tullut pienempää palkaa kuin eduskunnassa! Ei olisi. Näillä molemmilla on niin muhkeat edut jo saavutettuina, ettei heidän pitäisi enää vinkua lisää. Eduskuntaryhmissä on ollut kitinää tästä sopeutumiseläkkeiden leikkauksesta ja minä todellakin uskon, että nämä molemmat uhrautuivat muiden puolesta koska ovat jättämässä laivan.

Saa minulle todella soittaa ja uhotakin. Minä en siinä yöuniani menetä. Vastaus tulee kyllä välittömästi ja myös blogissani. Mikäli saan siitä kunniamaininnan, että olen omalta osaltani auttanut joidenkin puolueiden alamäkeä olen otettu. Käsittelen kyllä kaikkia puolueita samalla tavalla. Se, että joitakin kurmotan hieman enemmän johtuu heistä itsestään. Minulla ei todellakaan ole vaikeuksia löytää aiheita. Niitä on juuri tänäänkin liian kanssa.

Puolueilla on muutamia nuorempia ehdokkaita pyrkijöiden joukossa. Olen harmistuksella laittanut merkille, että he seuraavat vanhojen esimerkkiä ja toistavat samaa liturgiaa. Kyllä ehdokkaalla tulee olla myös omaa sanomaa. Omia paikallisia ja maakunnallisia aiheita. Pelkkä vanhojen matkiminen ja makkaran tarjoilu ei heitä nosta esille. Juuri nyt olisi tilausta uusille kasvoille, koska uusimmat gallup mittaukset kertovat putoavien määrän olevan nyt suuri. Keskustalla kaikista suurin. Siitä syystä nuorten ei tulis peesata vanhoja pieruja. Peesauksesta hyötyvät vanhat pierut.

Viron hiihtäjien päävalmentajalta vietiin presidentin myöntämät kunniamerkit. Keskusta vie vaalien jälkeen kunnian useilta johtajiltaan. Keskustan perunakellarissa on tilaa Jarmo Korhosen ja arkistojen seurassa.

Ahneus on synti. Mikä on sen palkka?

Avainsanat: sopeutumiseläkekiista, brysselinverovapaateläkkeet, tupenrapinat, ahneenpalkka