Satunnaiset kuvat

Hetki Tenolla

Uusimmat

Blogin arkisto

185 Pätkätöiden ansiota

Perjantai 19.7.2019 klo 11:22 - yrjöpoeka

Naisilla sanotaan olevan hoivaamisvietti ja se tuntuu myös sitä olevan. Tämä hoivaamisvietti on saanut vakavia iskuja viimesiten kahden vuosikymmenen aikana. Sitä ennen hoitoalalle hakeutuvat tiesivät saavansa elämän pituisen työpaikan. Siitä työstä he saivat leivän ja pystyivät asumaan joko yksin tai perheensä kanssa. Samalla heille tuli tietoisuus omasta pärjäämisestä työstä saadun palkan ansiosta. Naisten oli myös helpompi suunnitella perheen perustamista ja lapsien saamista. Naisille oli turvaa työelämän säännöistä.

Sitten saapuivat sellaiset hallitukset, jotka kertoivat, ettei meillä ole varaa tämänkaltaiseen työskentelyyn. Näin kertoivat ”viisaat” politiikot, joita kusettivat työnantajien lobbarit ja muut elinkeinoelämän ekonomistit. Jostakin kumman syystä Suomen kansalaiset kuulivat tämän kutsun ja hyväksyivät omilla äänestyspäätöksillään työelämän muutoksen. Hyvin pian saimme nähdä, että juuri pienipalkkaiset naiset joutuivat ensimmäisinä kokemaan pätkätöiden autuuden. ”Viisaat” kertoivat tulevaisuudeen koostuvan useista yhtäaikaisista työpätkistä jas muutoksen olevan jatkuvaa.

Raskas ay-liike pidettiin hiljaisena, kun miehiset suuret alat saivat edelleenkin elää kuten ennen. Pätkätöitä ei sinne ulotettu. Ay-liike hyväksyi hiljaisesti sen, että pätkätöiden uhreiksi joutuivat pienipalkkaisimmat. Näin naiset joutuivat takaisin hellan ja nyrkin väliin. Kaikkein koulutetuimmat naiset eivät enää halunneet hoiva-alalle. Sen sijaan heitä alkoi virrata uusiin perustettuihin hoivayhtiöihin johtajiksi. Olemme nähneet viimeisen kahden vuoden aikana kaksi ääripäätä tästä tuloksesta.

Ensin uutisoitiin laajasti siitä, kuinka Suomeen syntyy uusia miljonäärejä joka vuosi useita kymmeniä. Ja kaikki tämä oli uusien hoivayhtiöiden ansiota. Työntekijöiksi palkattiin pätkätöihin pienellä palkalla hoivatyöstä kiinnostuneita naisia. Miljoona tulokset revittiin hoidettavien ja hoitajien selkänahasta. Tämän tuloksena olemme nähneet, kuinka väärässä olivat ”viisaat.” Tämä vapaa kilpailutus ja yksityistäminen tappoi osan hoidettavista ja lopputuloksena nyt yksityistämiselle lyödään jarrua. Hoitofirmojen on jatkossa palkattava lisää väkeä ja se tietää kustannusten kasvua.

Viisaat” kehuivat tätä ennen, kuinka yksityistäminen tuottaa kilpailua ja halventaa hintoja. Sitä se ei tehnyt. Viime vuosituhannen loppupuolella ahneet kauppamiehet huomasivat, että yhteiskunnassa on liikkeellä paljon rahaa. Sitä rahaa on ollut paljon ja se liikkuu tänään veroparatiisi yhtiöissä. Se ei hyödytä enää Suomen kansalaisia. Kansallisvarallisuutta on sosialisoitu yksityisiin taskuihin. Näin se tapahtui myös entisessä Neuvostoliitossa. On aivan sama onko yhteiskunta sosialistinen tai kapitalistinen. Ihminen on aina ahnas toisen omaisuudelle.

Mitä olemme saaneet aikaan tästä työelämän mullistaneesta muutoksesta. Tulevaisuudessa eivät pätkätyöläiset juhli suurilla työeläkkeillä. Pätkätyöläisiä eivät kosketa kaikki työelämän säädökset ja heitä voidaan pompotella miten halutaan. Heistä on tullut nöyriä alamaisia. He saavat nyt sellaista palkkaa, jolla ei tulla toimeen nyky Suomessa. Mutta mikä oli se pahin muutos tästä? Aivan kolmen viimeisen vuoden aikana olemme havahtuneet siihen, etteivät naiset enää synnytä. Köyhillä ei ole enää varaa synnyttää lapsia.

Olisiko nyt aika palata hieman taaksepäin ja muistella, millaislla työehdoilla ja palkoilla Suomessa voi elää. Sekä synnyttää lapsia. Tulevaisuuden työntekijöitä.

Avainsanat: työelämänmurros, pätkätyöt, hampaatonayliike, hoivaalanmiljonäärit, syntyvyydenlasku

097 Mahdollista vain Suomessa

Tiistai 2.5.2017 klo 11:34 - yrjöpoeka

Täällä kotikulmillani on aivan normaalia, että karhuja liikkuu ympäristössämme kohtalaisen paljon. Kukaan ei soittele hätäkeskukseen karhuhavainnoista. Tämä koskee tietysti paikallisia alkuasukkaita. Etelän turistien reaktioista en mene takuuseen. Tämän aamun uutinen kertoo Hyvinkäällä kahdesta karhuhavainnosta. Nämä on tietysti ilmoitettu hätäkeskukseen.

Hätäkeskus saa jokaisena päivänä paljon aivan turhia ilmoituksia ja se haittaa hätäkeskuksen työskentelyä. Minä pidän karhuhavainnoista ilmoittamista aivan turhina. Mutta poliisi kehoittaa Hyvinkäällä ilmoittamaan uusista havainnoista hätäkeskukseen. Kaiken lisäksi poliisi kehoittaa yleisöä seuraavasti, pyydetään välttämään suoraa kontaktia karhuun! Ei ainakaan täällä tule sellainen mieleenkään, vaan väistetään aina vahvempaa. Tuosta poliisin ilmoituksesta tulee mieleen väkisin, että luulevatko viranomaiset (poliisi) ihmisten oikeasti menevän koskettamaan karhua?

Voi se tietysti olla tottakin. Susien ja karhujen rauhoittamisen puolesta puhuvat erityisesti kaupunkiseutujen ihmiset. Heidän mielestään ne ovat lutuisia ja hellyttävän pehmoisia. Voi se todellakin olla, että he ovat vieraantuneet elävästä elämästä ja poliisi aivan oikein varoittaa silittämästä nallekarhua. Viimeisten vuosien aikana kaikissa petohavainnoissa suurten kaupunkien alueilla, ihmiset lähtevät massoittain katselemaan alueelle eksyneitä petoja.

Itsesuojeluvaistoa heillä ei ole enää jäljellä. Kaupunkialueelle eksynyt metsäneläin ei ole normaalissa tilassa. Ihmisten ja liikenteen melu vaikuttaa aivan varmasti eläinten käyttäytymiseen. Ahdistetuksi joutunut suurpeto ei ole siinä tilassa enää lutuinen nallukka. Täällä maaseudulla se tiedetään, että ahdistettu peto voi juosta ylitse ja siinä ei ole mukava olla välissä.

Kaikkein eniten minä olen ällistellyt Suomen postilaitosta. Minun muistini ajan Posti on ollut se laitos ja toimittaja, joka on tuonut lehdet, kirjeet ja kortit postilaatikkoon. Se on tuonut myös erilaiset paketit tullessaan. Globaalin muutoksen kourissa postilaitos on muuttanut välillä nimeään, että aina ei ole tiennyt kuka toimittaa lehdet kotiin. Lopulta konsulttien hyvällä ja kalliilla avustuksella se valitsi uuden nimen. Se oli napakka ”Posti”! Se kuulemma ilmensi hyvin Postin perustehtävää. Näissä kohdin joutui kyllä oikeasti nauramaan ja ällistelemään, millaista soopaa sieltä ulostettiin.

Jotta kaikki tämä olisi mahdollista vain Suomessa, Posti on lisännyt löylyä. Kesäisin Posti leikkaa omakotialueiden nurmikot. Välillä Posti käy ulkoiluttamassa vanhuksia. Ilmeisesti tämä Posti sana ilmentää myös tällaisia palveluja hyvin ja ovat sen perustehtäviä? Itselleni on jäänyt suureksi kysymysmerkiksi se, että kuka toimittaa sen postin sitten perille? Omalla asuinalueellani kulkee päivittäin useita eri jakajia. Mainospostia jaetaan niin, että kohta pitänee suurentaa laatikkoa. Todennäköinen vaihtoehto on pian se, että poistan koko laatikon. Tulkoon tarvittava posti postilokeroon.

Kaikkein kummallisinta on se, että sanomalehdet ja kirjeet tulevat milloin sattuu. Ilmeisesti Posti kuljettaa vanhuksia ruohonleikkuukoneillaan ja ei ehdi tehdä kaikkea. Tämä on mahdollista vain Suomessa.

Pitäisikö vanhusten hoitajat palkata jakamaan lehtiä, kun Posti ulkoiluttaa vanhuksia? Ei ihme, että työelämä on muutoksessa.

Avainsanat: turhatsoitothätäkeskukseen, suurpetohavainnot, suomenposti, postinperustehtävä, työelämänmurros