Satunnaiset kuvat

Ilves pariskunnan jälkijono

Uusimmat

Blogin arkisto

082 Mörköjä ja omaa etua

Maanantai 11.5.2020 klo 11:49 - yrjöpoeka

Aamun media kierros sai hymyn huulilleni. Ville Vähämäki on huolissaan sellaisista asioista, joista tavikset eivät ymmärrä yhtään mitään. Hän maalailee näiden tuntemattomien ilmaisujen avulla Euroopasta vyöryvän mörön. Lauseissa on koronabondia, yhteisvastuuta, Euroopan keskuspankkia, satojen miljardien eurojen summia. Siihen lisästään yhteistä työttömyysturvaa ja yritystukia Euroopan investointipankin EIP:n avulla. Sanoja ja lukuja, sekä uhkauksia, että tämä tietää suomalaisen yhteiskunnan tuhoa. Vain Ville Vähämäki on valppaana nitistämään tämän mörön.

Vähämäki tuinnetaan vielä suuremman mörön Kiina uskollisena juoksupoikana. Vaalirahoitus siltä suunnalta ei ole hänelle uhka vaan mahdollisuus. Nyt koronan varjossa on taas turvallista muistuttaa kannattajia, että kansanedustaja Vähämäki on ajan hermolla. Missä Eu, siellä ongelma. Minä uskon, että persut laittavat vielä Vähämäen pyrkimään Euroopan parlamenttiin. Aivan siitä syystä, että Kiina kortti voi tuoda huonoa julkisuutta puolueelle. Parlamentti sopisi Vähämäelle hyvin, koska hän tykkää matkustelusta. Hänellä on Kiina tuttavuuksien ansiosta Kiina-asintuntijan meriitti. Eu ei ole Jussi Halla-aholle uhka, koska hän on ansainnut parlamentin eläkkeen itselleen. Omat edut menevät uhkien edelle. Tästä ovat nämä velikullat antaneet hyviä näyttöjä.

Perussuomalaisten kantaemo keskusta on antanut myös oman panoksensa Euroopan parlamentille. Ikinuori Mauri Pekkarinen pääsi keräämään eläkettä, vaikka EU on ollut hänellekin ruttoa pahempi mörkö. Hänelle on käynyt vielä huonommin kuin persujen Teuvo Hakkaraiselle. Maurista ei puhu kukaan mitään, mutta Hakkaraisen uudesta tyttöystävästä on kirjoitettu paljon. Pitäisikö Maurin parantaa juoksuaan Brysslein öissä? Nyt on Mari päästänyt hiuspehkonsa alta kuolemasttomia ajatuksia ilmoille. Hän vaatii Euroopan valtioilta parempaa yhteistyötä. Mutta sillä rajauksella, ettei mukana ole yhteisvastuuta. Persut ja kepulaiset ovat tunnettuja siitä, että vain rusinat kelpaavat heille.

Kun lueskelee näiden kahden puolueen kannattajien kommentointeja heidän lehdissään olevista jutuista, tuntuu hölmöltä että puolueet eivät jo yhdisty. Kannattajat pelkäävät samoja mörköjä, niitä tuntemattomia möhkälemäisiä nimiä, joista edustajat ovat maalailleet kauhukuvia. Kepu ja persut voisi nyt yhdistää voimansa ja antaa puolueelle uusi nimi ja pelolle kasvot. Ville ja Mauri voisivat siinä näyttää mallia, kun he käsikädessä pelokkaina hakevat tilipussiaan Brysselistä. Tunnuslauseena: Perskepu – Unohdetun kansan puolustajat. M.A Numminen voisi tehdä tunnusmusiikin. Riipaiseva ralli herkistä pojista suuren mörön uhan alla. Joutuvat syömään hengenpitimikseen etanoita ja simpukoita. Ei maitoa, vaan pelkkää viiniä on lipitettävä.

Tässä olisi nyt keskustalle tuhannen taalan paikka nousta suurimmaksi puolueeksi. Kepussa osataan juntta hommat ja persujen työpaja joutuisi työmiehineen laulukuoroon. Esitän myös ihan ilmaiseksi kenestä tulisi paras puheenjohtaja yhdistymisen takaajaksi. Hän on Paavo Väyrynen. Hänet todella tunnetaan EU:n vastustajana. Sillä ei ole merkitystä, että hän saa sieltä verotonta eläkettä.

Perskepu. Unohdetun kansan puolestapuhuja.

Avainsanat: villevähämäki, mauripekkarinen, jussihallaaho, euroopanparlamentti, unohdettukansa

161 Jo vääryys vallan..

Torstai 24.11.2016 klo 13:48 - yrjöpoeka

Työväenhenkinen virsi alkaa näin: Jo vääryys vallan saapi, pitäisi muuttaa juuri nyt toiseen muotoon. Vääryys on vallan jo saanut ja oman osansa ottanut. Tämä kuvaa parhaiten menoa, kun ”hyvän" hallituksen aikaansaanoksia kansan eteen pullahtelee. En voi kuin ihmetellä, kuinka puolueeni on toiminut hallituksessa. Vastoin suuria lupauksia juuri pienimmiltä otetaan ja siirretään entistä paremmin ansaitseville.

Timo Soini puhui kansalle vaalien alla, kuinka Suomessa on miljoona alle tuhat euroa kuukaudessa ansaitsevaa. Soinin mukaan heiltä ei missään tapauksessa saanut ottaa yhtään roposta. Köyhän eurot siirtyvät erittäin nopeasti aluetalouden syövereihin, koska köyhänkin on yritettävä elää. Tämänpäiväisten uutisten jälkeen, perussuomalaiset keskustan apupuolueena ansaitsevat kepuun liitetyn määritelmän. Nyt huudetaan: kepu pettää aina ja persu joka päivä.

Kaiken lisäksi vielä kuvitellaan, että tulevissa kuntavaaleissa jytky jatkuu. Varmasti jatkuu, mutta suunta on toinen. Minä en todellakaan voi ymmärtää tällaista takinkääntöä? Eikö eduskuntaryhmässä ja puoluehallituksessa todellakaan ole ketään, joka edes hiukkasen huolestuisi menosta? Se olisi jo plussaa, jos itsekukainen etsisi omat ja puolueen vaalilupaukset.

Tutkiskelkaa oikein rauhassa näitä kahta iltapäivälehden uutista. Toisessa otetaan niiltä alle tuhannen euron omistajilta. Toisessa annetaan vastaavasti köyhiltä otetut roposet omaan käyttöön. Minä olen tutkiskellut. Samoin muista uutiskanavista tulleita. Seuraan some-maailmassa liikkuvaa keskustelua. En ole yksin kauhistelussani. Varmasti ”hyvä” hallitus keksii hyviä selityksiä tapahtuneelle. Aivan varmaa on yksi suomalainen sanonta. ”Niin on, jos siltä näyttää!”

Valitettavasti äänestäjät ovat ostaneet sian säkissä. Takuuta ja laatua vaativat voisivat yrittää valitusta kuluttaja asiamiehelle. Taitaa olla turhaa se, liian monta miljoonaa valitusta upottaisi tämän asiamiehen. Joku tietysti kertoo, että seuraavissa vaaleissa voi sitten antaa palautetta. Se on huono neuvo. Ensinnäkin äänestäjän muisti on nykyisin todella lyhyt. Toiseksi se osattomien joukko, joka erehtyi vaaliuurnille perussuomalaisten lupauksilla, ei todennäköisesti enää äänestä.

Perussuomalaiset ovat saaneet uurnille sellaista väkeä, joka muulloin ei ole äänestänyt. Juuri tuon joukon pitäminen olisi pitänyt puolueen pinnalla, nyt se on lopullisesti tyritty. Kunnolla petetty huono-osainen ei kuseta itseään sillä, että äänestäisi. Paljon kerrotaan äänestämisen autuutta ja sitä, että äänelläsi on vaikutusta. Nyt perussuomalaiset uutena puolueena ovat näyttäneet, ettei unohdetun kansan äänillä ole väliä. Meno on samaa, kuin vanhoilla puolueilla.

Olen todella pettynyt ja järkyttynyt siitä, millaiseksi suuren rahan kätyriksi puolueeni on muuttunut. Minua hävettää sekin, että olen ollut tukemassa puoluettani valtaan. Olin vielä muutama vuosi sitten ylpeä, tehdessäni kenttätyötä puolueen eteen. En ole enää.

Historiasta ei ole opittu. Veikko Vennamo sanoi aikoinaan painavia sanoja niistä, joita houkutti suuri raha.

Seteliselkärankaisia ovat he.

Avainsanat: jovääryysvallansaa, vaalilupaukset, unohdettukansa, veikkovennamo

080 Unohdetun kansan ääni

Tiistai 11.12.2012 klo 12:55 - yrjöpoeka

Näillä sanoilla määriteltiin aikoinaan Suomen Maaseudunpuoluetta. Se oli sitä aikoinaan ja nyt sen perillisenä jatkaa Perussuomalaiset. Uskaltavatko perilliset nyt ja jatkossa olla unohdetun kansan ääni? Tätä kysymystä olen joutunut viime aikoina pohtimaan, miettiessäni puolueen kasvusta aiheutuneita kärhämöitä.

Puolueen ollessa pieni tuo otsikon määritelmä oli jokaisen mielissä. Äänestäjäkunta ja ehdokkaat olivat sitä. Nyt ehdokasasetelmat ovat radikaalisti muuttuneet ja joukossa on runsaasti erittäin hyvin koulutettua väkeä. Sitä väkeä tarvitaan puolueen saadessa valtaa valtakunnan tasolla. Valitettavasti puolueen aatteellinen työ on siirtynyt samalla syrjään ja tilalle on tullut näkyviin alastonta valtapolitiikkaa.

Ensi vuosi on niinsanottu välivuosi ja silloin on kiinnitettävä huomiota puolueen sisäiseen tilaan. Kenttäväki kaipaa aatteellista julistusta ja yhteenkuuluvuutta. Vain sen työn avulla voimme kasvaa ja kehittyä puolueena. Aatteen ja talkootyön merkitystä on vähätelty ja uskoteltu asioiden hoituvan puolueen saamien rahojen avulla. Ilman voimakasta talkootyötä puolue ei voi kasvaa.

Tehtyäni nyt useita vuosia voimakasta talkootyötä Kainuun maakunnan toreilla olen nähnyt sen tuoman voiman. Nyt on uskallettava jatkaa sillä linjalla. Kaksi edellistä vuotta on ollut muiden puolueiden vaalirahoitussotkua ja se on antanut äänen unohdetulle kansalle. Tämä kansa oli kyllästynyt rahan voimalla mellastaviin puolueisiin ja oli valmis antamaan tukensa perussuomalaisille. Puolueemme sai sen tuen. Annetusta tuesta on nyt pidettävä huolta ja puhuttava sen puolesta.

Kunnallisvaalien jälkeen Kainuussa on käyty maakunnallista keskustelua puolueiden välisestä paikkajaosta. Neuvottelut on nyt ilmeisesti saatettu loppuun ja valta jaettu. Ensimmäinen tuntemus kuulopuheiden perusteella on pettymys johtavien paikkojen jaosta. Perussuomalaiset saivat Kainuussa vaalivoiton ja tulivat samalla toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Itselleni on valtava pettymys, etteivät neuvottelijat ottaneet sote-hallituksen puheenjohtajan paikkaa puolueellemme.

Paikkaa tarjottiin meille, mutta neuvottelijoiden silmissä Kainuun-liiton paikat olivat tärkeämpiä. Olisin halunnut, että puolue edes yrittää vastata unohdetun kansan ääneen. Se ääni on useita vuosia kertonut toimimattomista sote-palveluista. Tämä ääni on halunnut muutosta vanhojen puolueiden tapaan toimia. Nyt olen pettynyt ja en ole sen pettymyksen kanssa yksin.

Tiedän kyllä, että se paikka on vaikea ja siinä saa kuulla arvostelua. Siitäkin huolimatta sen nyt saa hoidettavakseen muut ja he tulevat kestämään siitä saamansa arvostelun.

Tähän on tultu ja en ole väärässä siinä, että äänestäjät eivät tätä sulata valintojen tultua julki.

Avainsanat: unohdettukansa, smp,