Satunnaiset kuvat

Herrat 47cm ja 50cm

Uusimmat

Blogin arkisto

136 Sanavapautta median varjossa

Perjantai 3.5.2019 klo 10:53 - yrjöpoeka

Tänään, toukokuun kolmantena vietetään sanavapauden teemapäivää. Meillä pidetään itsestään selvänä, että me olemme sananvapauden kärkimaita. Minä olen pitänyt sitä vähän kyseenalaisena. Muistelen vain Kekkosen aikaa. Kyllä se oli Kekkonen joka kertoi mitä kukin sai sanoa. Usea politiikko sai sen kokea elämänsä aikana, kun Kekkonen oli sanonut isännän sanan. Koska hän oli mielellään pomona ja häntä seurasi oikea luikurien joukkio. He raportoivat hyvin herkästi jos joku oli puhunut väärin, häntä lyötiin koko median voimalla.

Suomalainen lehdistä ei ollut vapaa. Se sai varoa Kekkosen myllykirjeitä. Suomeksi sanottuna herkkänahkainen Kekkonen hallitsi myös ns. vapaan lehdistön sanavapautta. YLE oli vielä tarkemmin oikein ajattelevien käsissä. Minä olen todella hämmästellyt sitä, että Suomessa haikaillaan Kekkosta takaisin? Sitä aikaa jolloin meidän sanavapautemme oli täydellisesti kahlittu. Ylimpänä tuomarina Kekkonen ja hänen liehittelijänsä olivat valmiina raportoimaan kaikesta epäilyttävästä. Auta armias jos joku sanoi vastaan. Hän sai välittömästi tuomion ilman oikeudenkäyntiä. Yleensä tuomio tuli neuvostovastaisuudesta ja YYA sopimuksen horjuttamisesta.

Neuvostoliiton äkillisesti sorruttua Suomen politiikoilta meni sormi suuhun. Mitä keinoa nyt käytettäisiin vihollisten, siis erimieltä olevien lynkkaamiseksi. Kekkosen aikakauden lopulla näimme valtapeliä, jossa muistamaton Kekkonen yritettiin pitää väkisin kulissina. Valtaa halusivat pitää hänen lakeijansa, keskustapuolueessa. Mauno Koivisto osasi oikealla hetkellä pelata kovempaa peliä ja liehittelijät näkivät ensimmäistä kertaa vapaan kansan ilmiön. Äänestivät eri henkilöä kuin Kekkosen ajan lakeijat halusivat. Sanavapaus parani tästä hetkestä lähtien huimasti. Mauno Koiviston kaudella aloimme ensi kertaa ajatella ääneen asioita, kun YYA sopimus purettiin.

Koiviston jälkeen tuli Ahtisaari ja sana oli todella vapaa. Ahtisaarta lyötiin koko vaalikausi olan takaa,  oma puolue ja media. Hänen ulkoiseen olemukseensa puututtiin nyt näkyvästi ja häntä matkittiin ilkeys mielessään. Sekö oli sitä sananvapautta? Ei arvioitu asioita vaan mentiin henkilökohtaisuuksiin. Ilmeisesti siksi Ahtisaari jätti kauden yhteen. Tarja Halosen kaudellla alkoi näkyä halu rajoittaa puheita. Demarit olivat silloin vahvoja ja se ilmeisesti nousi hattuun. Lopulta tuli Sauli Niinistön aika. Demareilla ja keskustalla oli yhteinen vihollinen ja he tekivät sanavapauden nimissä kaikkensa lyödäkseen Niinistön. Tässä me näimme jälleen samanlaisen ilmiön kuin Koiviston aikana. Kansa osasi nähdä asiat toisin. Viime vaaleissa oli jo nähtävissä, etteivät kärkipolitiikot halunneet tahrata mainettaan vaalien häviäjinä. He ovat herkkähipiäisiä.

Missä olemme tänään? Miltä sanavapaus näyttää ja tuntuu mediassa? Hyvänä esimerkkinä vapaasta lehdistöstä on Iltasanomat. He kokevat lehdessä olevansa tuomareita ja vaativat myllytyksen kohteena olevan Hussein al-Taeen eroa. Onko lehdellä tieto, että al-Taeen kirjoitukset ovat erilaisia verrattuna esimerkiksi Jussi Halla-ahoon? Onko medialla jo tuomarin oikeudet? Tätä on hyvä kysyä juuri nyt sanavapauden teemapäivänä. Kun tähän vielä lisää somessa vellovan keskustelun, sanavapaus on käsitetty väärin.

Sanavapautta on sanoa asiasta. Henkilöön kohdistuvina loukkauksina ja solvauksina se ei ole enää sananvaputta.

Some kuohuu rapaa, roisketta ja vihaa. Media jakaa tuomiot. Tätä on sanavapaus Suomessa 2019.

Avainsanat: sananvapaudenteemapäivä, urhokekkonen, neuvostovastaisuus, mediatuomarina, iltasanomat

110 Ahistaa niin perkeleesti

Keskiviikko 3.4.2019 klo 19:59 - yrjöpoeka

Suomessa on edelleen muutamia satoja tuhansia työttömiä. Määrä vaihtelee laskijasta riippuen, mutta heitä on todella paljon. Aikoinaan Suomessa hallitsi yksi kaljupää Kekkonen. Kun työttömyys nousi ennätysmäisen korkealle, silloin 70000 ihmiseen, Kekkonen runnoi kokoon hätätilahallituksen. Se oli silloin ja konstit tehokkaita. Työttömillä teetätettiin kaikenlaisia töitä. Koska silloin elettiin vanhaa hyvää aikaa, työttömille maksettiin palkkaa näistä töistä. Luitte aivan oikein. Heille maksettiin oikeata palkkaa.

Mitä tehdään tänään. Työttömiä heitellään paikasta toiseen tekemään käytännössä ilmaista työtä. Hyvin kun sattuu, niin voi saada 9 euron päiväpalkan. Yritykset huutavat samaan aikaan karjuvasta työvoimapulasta. He kertovat, että pian on laitettava lappu luukulle, kun ei löydy työvoimaa. Samaan aikaan samat yritykset saavat valtiolta tukirahaa, jotta he teettäisivät työttömillä ilmaista työtä. Tänään kukaan ei kuvittele maksavansa työttömille oikeata palkkaa. Yritykset ovat puhuvinaan työvoimapulasta, mutta oikeasti heidän ei kannata palkata ketään. He saavat valtion tuella ilmaista työvoimaa.

Yritykset ja Suomen hallitus ovat puhuneet työvoimapulasta ja samalla hehkuttaneet ay-liikkeen liian suuresta vallasta. Hallituksen ja yritysten mielestä ay-liike on esteenä työllistämiselle. Siksi heidän viestinsä on työntekijöille, ettei kannata kuulua ay-liikkeeseen. Koska maailma on mennyt hulluksi, työntekijät ovat siirtymässä Loimaan kassan listoille. Masinointi on tuottamassa tulosta ja seuraavan laman aikana on helppoa heitellä pihalle ne Loimaan kassan jäsenet. Heillä ei ole tukena ay-liike ja heidän juristinsa. Arki on siinä vaiheessa ankea ja silloin etsitään syyllisiä. Työnantajat nauravat ja kertovat, että tervetuloa oikeaan todellisuuteen.

Olen odotellut että eduskuntavaali ehdokkaat alkaisivat puhua oikeasti oikeasta työllistämisestä. Sellaisesta josta maksetaan oikeata palkkaa. Sellaista palkkaa, että sillä tulisi toimeen. Yritykset eivät tähän halua lähteä mistään hinnasta, koska heidän lobbarinsa saavat untuvikko politiikot uskomaan esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan autuuteen. Istuvat kansanedustajat ovat silmät ummessa jo hyväksyneet yritysten tarjoamat kosteat illalliset ja hiihtolomareissut Saariselän huvituksiin.

Näillä reissuilla on yhdessä sovittu askelmerkit, kuinka yritysten toimintaedyllytyksiä parannetaan. Samalla on sovittu vaikeasti työllistettävistä maksettavista korvauksista yrityksille. On soveliasta maksaa, koska yritykset pyyteettömästi antavat työttömille mahdollisuuden palata normaaliin työelämään. Samalla on kaljahuuruissa sovittu, että valtio hyvää hyvyyttään maksaa vielä työttömille ruhtinaalliset 9 euroa. Olisi kohtuutonta yritysten joutua maksumiehiksi, koska heillä riittää työtä siinä, että työttömien tekemät tuotteet saadaan laivattua vinkuintiaan saakka.

Onko se todellakin niin perkeleen vaiketa ymmärtää, että maksettaisiin työttömille tehdystä työstä oikeata palkkaa? Nyt sensijaan kyykytetään 9-euron työntekijää hakemaan sosiaalitoimistosta tai kirkon ruoka-avusta jokapäiväinen leipänsä. Milloin kansanedustajat lopulta ymmärtäisivät, että he ovan kansan edustajia. Ei yritysten edustajia. Valitettavasti hillotolpan varjossa ei nähdä enää kansaa. Sieltä nähdään lisää hilloa, joita yritykset kernaasti tarjoavat.

Yhteiskunta suhteiden hoitoa ja blaa-blaa... Kansakunnan etu ja blaa-blaa...

Avainsanat: miettusenhätätilahallitusurhokekkonen, työstämaksettavapalkka, yhteiskuntasuhteidenhoitojakorruptio

062 On totuuden aika

Lauantai 10.3.2018 klo 5:52 - yrjöpoeka

Eräs suomalaine puolue on lanseerannut ajatuksen, että on kotiintulon aika. Nyt voisimme lanseerata pikaisesti seuraavan sanonnan. On totuuden aika. Lukiessani sosiaalista media ja eri medioiden netissä julkaisemaa aineistoa olen päätynyt ennustukseen, on totuuden aika.

Mitä se on. Se on palaamista useamman totuuden aikaan. Eilen on ollut vallassa vain yksi totuus ja sitä yritetään julistaa tänäänklin. Kaikki hallitusta liehakoivat julkaisut yrittävät voimallisesti torjua kaikki vastustavat mielipiteet. Nähtyäni juuri tänään aamulla sen voimallisen viestin millä torjutaan kepulandian voimaantulo olen todella onnellinen. Järki voittaa. Kepulaisten aisankannattajat yrittävät kysellä omissa medioissaan, että onhan pakko hyväksyä hallituksen suunnitelma sotesta. Kyselyt lyövät juuri nyt satraappeja kynsille.

Urho Kekkosen munanjatkeen evp. Keijo Korhosen johtaman maakuntalehden Kainuun Sanomien kysely kertoi juuri nyt kaiken missä vanhoillisimmissa maakunnissa mennään. Tästä ei kainari kyllä uutista tule tekemään. Kainuussa on ollut oma hallintokokeilunsa, jota kaikki merkitykselliset ihmiset ihannoivat. Tiettyyn rajaan itsekin ja se liittyy yhdessä tekemiseen. Jossakin vaiheessa Kainuun kunnilla oli yhteinen ajatus. Se kuitenkin erityi hyvin nopeasti kun pienimmät kunnat huomasivat heidän joutuneen ajopuiksi. Ajopuuteoria selittänee historiaa tunteville ennemän.

Tänään puhutaan pakosta. On pakko tehdä sitä ja tätä. Tänään ja huomenna on ainoastaan pakko kuolla. Hallituksen sotepakko ei ole todelline pakko. Voimallinen pakotus on vyörynyt kotiini asti, että ole sinä Yrjö prkl.. hiljaa. Koska en osaa olla hiljaa jatkan kirjoittamista.

Tänään.

Huomenna.

Jne.... prkl...

Avainsanat: kotiintulonaika, keijokorhonen, urhokekkonen, ajopuuteoria

221 Jotakin joskus urheilusta

Maanantai 20.11.2017 klo 14:50 - yrjöpoeka

Suomalaiset ovat aina rakastaneet juoksijoita ja hiihtäjiä. Niitä yksinäisiä harjoittelijoita, jotka sitten nostattivat kansallisylpeyttämme. Suomen itsenäistymisen aikaan meillä oli jo joukoittain huipputason urheilijoita. Itsenäistynyt Suomi tarvitsi heitä kansallisen itsetunnon kohottamiseen. Tämä sama ilmiö toimii vieläkin. Kansallisen itsetunnon kohoamisen lisäksi yksittäiset kansalaiset kokevat olevansa jotenkin parempia. Ainakin parempia kuin ruotsalaiset.

Suomalaiset ovat aina kilvoitelleet entisen emämaansa Ruotsin kanssa ja siinä kamppailussa on aina hyvän perhedraaman aineksia. Sitä oli aiemmin hyvin paljon ja urheilua käytettiin myös poliittisena välineenä. Silloin ja myös tänään käytettiin kansalaisten alemmuuskompleksia isoveli Ruotsia kohtaan omien tarkoitusperien hyväksi. Urho Kekkonen käytti tätä hyväkseen poliiitikon uran alkuvaiheissa. Kansalaisten tuntojen herkkiä kieliä hyväkseen käyttäen, hän asemoi itsensä aikansa populistiksi. Nimi jäi mieleen ja osittain sen ansiosta saimme kokea itsevaltiutta liiankin kauan. Kekkonen oli toki myös urheilija ja halusi voittaa kaiken mihin ryhtyi.

Vuosikymmeniä Suomi tuotti juoksijoita ja hiihtäjiä, jotka rohmusivat olympialaisissa mitaleita suuria määriä. Usein juoksukisoissa saatiin jopa kolmoisvoittoja. Samoin kävi hiihtokisoissa. Hiihto oli silloin kansainvälisesti ”pohjoismainen” kisailu. Siksi sen merkitys ei ollut mielestäni niin suuri kuin kesäkisojen juoksijoiden tuottama kansallinen itsetunto. Kesäkisoissa oli huomattavasti laajempi osallistujien kirjo kuin talvikisojen hiihdoissa. Urheiluhullulle kansalle sillä ei ollut merkitystä.

Vanhaan hyvään aikaan ei ollut muuta tiedonvälitystä kuin radio ja lehdistö. Siitä syystä kansa vaelsi kotimaisiin kisoihin kaukaa ja erityisesti Lahden kisat olivat vielä minun lapsuudessani valtavia kansanvaelluksia. Haluttiin nähdä paikan päällä elävinä urheilijat. Muutos on ollut raju ja sen näkee nyt Suomi100 vuotena. Televisio ja muu sähköinen media tuottaa livenä urheilijat eteemme. Saamme seurata heidän harjoitteluaan soilla ja metsissä. Näemme urheilijat teipattuina sponsorien logoihin haastatteluissa. Näemme urheilijan ponnistelut suurina lähikuvina räkä ja lima kasvoillaan. Näemme ilon ja pettymyksen omassa olohuoneessamme.

Se mitä emme näe enää on pitkänmatkan juoksijoiden täydellinen puuttuminen. Sieltä ei enää kukaan odota mitalia. Sen sijaan Suomi on nostanut joukkueosaamistaan kaikkissa lajeissa. Viimeaikoina olemme saaneet kansallista hypetystä koripallosta ja lentopallosta. Nuorten nousu myös tenniksen parissa on silmiinpistävää. Jääkiekko on täysin omassa sarjassaan. Siitä riittää mediassa sanomista. Jokainen aamu alkaa uutisten aikana luettavilla syöttö ja maalipisteiden lukemisella jossakin suuren veden takana. Moottoriurheilu on myös sellainen ikoni tänään, että kaikkialla tiedetään kuka on Räikkönen. Ja moni muu autonrattia pyörittävä nuorukainen.

Yhteistä menneeseen aikaan on se, että jokaisen yksilö ja joukkueurheiljan täytyy ponnistella fyysisesti ollakseen huippukunnossa. Jokainen joukkueurheilija on yksilönä myös maailmantason yksilöurheilija. Sadassa vuodessa olemme siirtyneet yksilöistä joukkueiksi. Metsäpoluilta autoradoille ja erilaisille harjoitushalleille ja -saleille. Jatkuvasti toisten arvioitaviksi.

Tilipussi ei enää ole salainen. Nyt se on julkinen.

Avainsanat: paavonurmi, hanneskolehmainen, lasseviren, entinensuurvaltaruotsi, urhokekkonenolipopulisti, jarikurri, teemuselänne, kimiräikkönen

152 Menneisyyden kaikuja

Perjantai 28.7.2017 klo 14:10 - yrjöpoeka

Vuosikymmeniä sitten elettiin Kekkosen aikaa. Samaan aikaan oli myös suomettumisen aika. Oli taistolaisuuden aika. Puolueettomuudesta kohkattiin kovasti ja laadittiin naapurimaan Neuvostoliiton kanssa yhteisiä kommunikeoita. YYA-sopimus oli johtavien politiikkojen yhteinen mantra. Vain muutama isänmaallinen ihminen uskalsi asettaa silloiset liturgiat oikeisiin mittasuhteisiin. Heidän osansa oli silloin hylkiön osa. Johtava eliitti Kekkosen johdolla rusikoi heitä olentakaa ja nimitti heitä neuvostovastaisiksi.

Neuvostoliitto romahti ja Kekkosen seuraajilla meni suu kiinni. Vuosikymmenet ovat kuluneet ja nyt kuuluu kuin kaikuja menneisyydestä. Politiikot ovat todella pitkäaikaisia ja sitkeitä. Silloisia politiikkoja istuu edelleen eduskunnassa ja muilla näkyvillä paikoilla. Samoin sen aikaisia jäsenkirjoilla valittuja virkamiehiä istuu edelleen muistelemassa entisiä hyviä aikoja. Venäjän aloitettua pullistelunsa ja sotavoimiensa esittelyn, nämä menneisyyden haamut ovat heränneet.

Maailma on Neuvostoliiton jälkeen muuttunut avoimeksi ja tieto kulkee ihmisten ja kansojen välillä nyt hyvin nopeasti. Naapurimme on hyvin seurannut vanhojen jäärien aloittamaa julkista nuolentaa. Siksi Putin esitti nyt vierailullaan melko suorasukaisesti mukavia yhteisiä sotaharjoituksia puolueettomille maille. Samoin hän esitti kutsun tulla Venäjän ja Kiinan sotilasparaatia katsomaan ja tulevina vuosina osallistumaan. Julkisuudessa eivät johtavat politiikot ole lausuneet asiasta mitään.

Varmaan makustelevat sitä mielessään ja erityisesti Väyrynen ja Ilkka Kanerva ovat valmiina kertomaan, kuinka isänmaa tarvitsee juuri nyt heitä. Väyrynen ottanee tämän puolueettomuuden presidenttikisan aiheekseen ja on valmiina sopimaan uuden YYA-sopimuksen. Näitä minun sanastossani isänmaan pettureita ja nuolijoita riittä kaikilla tasoilla. He ovat iäkkäitä, mutta vetelevät vielä lankoja politiikan huipulla. Heidän puheitaan kuunnellaan ja ne julkistetaan, koska lehdistössä on mukana myös nuolemaan valmista porukkaa. Näitä viimeisiä polittisilla jäsenkirjoilla valittuja politiikan toimittajia Putinin avaus varmaan miellyttää.

Onneksi meillä on preisdenttinä Niinistö. Sauli Niinistö. Hän uskaltaa sanoa myös Putinille keiden joukoissa Suomi harjoittelee. Tämä hyvä. Vielä parempi olisi ollut kun olisi sanonut Putinille suoraan, että älä horise joutavia. Kauppaa voimme käydä, mutta oman maan puolustamisen ja sotilaallisen valmiuden me hoidamme itse. Suomi valitsee itse keiden kanssa harjoittelee ja ei kannattaisi kuunnella kaikkia horisijoita. Stalin kuunteli myös aikoinaan vääriä nuoleskelijoita ja talvisota oli hänelle varmasti järkytys.

Viimeisten vuosien aikana tämä nuoleskelija joukko on astunut esiin. Tunnistat heidät siitä, kun sanot taikasanan Nato. Heidän puheensa puuroutuu ja suusta saa kuuluville vain yhden ainoa sanan. Sana on natokiima. He eivät pysty keskustelemaan niiden kanssa, jotka reilusti näyttävät väriä ja kertovat keiden joukossa Suomen pitää harjoitella. Näitä natokiima sössötäjiä on erityisesti vasureissa ja perussuomalaisissa. Keskustassa heitä asuu myös jonkunverran.

Kaikkien suomensyöjien pitäisi muistaa miten isäaurinkoinen palkitsi niitä suomalaisia, jotka kiiruhtivat itäiseen onnelaan. Heille annettiin pala maata. Valitettavasti maan alta.

Avainsanat: urhokekkonen, puolueetonsuomi, yyasopimus, menneisyydenhaamuja, venäjäehdottayhteisiäsotaharjoituksiasuomelle, natokiima, suomensyöjät