Satunnaiset kuvat

Harjus 47cm

Uusimmat

Blogin arkisto

127 Suomi takaisin

Sunnuntai 20.9.2020 klo 12:13 - yrjöpoeka

Halla-aho opetuslapsneen tohottaa kohti kuntavaaleja sloganilla, Suomi takaisin. Väistämättä jää pohtimaan sitä, mitä pitäisi takaisin saada? Miten tämä slogan liittyy kuntavaaleihin? Onko olemassa jokin kuntamalli joka pitäisi saada takaisin? Tähän elämänikään asti olen kokenut ja nähnyt, kuinka elämä muuttuu. Samalla on muuttunut olemassa oleva ympäristö ja myös kunnallisten organisaatioiden toiminta.

Pitäisikö perussuomalaisten mielestä palata esimerkiksi 1960-luvulle? Muistan kuinka lapsuuteni kesät olivat pitkiä, helteisiä ja täynnä työtä. Raskas raadanta liittyi saumattomasti siihen, että kaikki työ auttoi seuraavasta talvesta selviytymistä. Tuo aika oli niin raskasta, että siihen en halua palata. Tarkoittaako tämä persujen haikailu Urho Kekkosen aikaa? Aikaa jolloin Suomi oli rähmällään itään ja liehakoi Neuvostoliittoa? Tämä kyllä sopisi, kun kuuntelee persujen ryssän myötäilyä. Valitettavasti on sanottava, että me jotka jouduimme elämään suomettumisen ajan, emme sitä kaipaa.

Suomettuminern ja rähmällään olo Putinin suuntaan näyttää sopivan persujen ajatusmaailmaan. Toisaalta osa persuista pitää Trumpia jumalan vertaisena, mutta suurin osa liehakoi Venäjää. Tämä on oma arvioni, kun olen seurannut somekeskusteluja ja myös kuunnellut persujen Kainuulaista siipeä. Jostakin kumman syystä, persuilla tuntuu olevan ajatuksissa myötäillä Putinin porukkaa. Johtunee siitä, että Putin pystyy myrkyttämään ja tappamaan omia kansalaisiaan. Persuilla olisi halua, mutta joutuvast tyytymään vielä poispotkitun Torssosen rautaputkeen.

Halla-aho on nyt lyömässä kirveensä kiveen. Ei kukaan suomalainen halua palata menneisyyteen. Menneisyys ei aina ollut sinivalkoista ryssän liehakoinnin takia. Suomalaiset haluavat elää tulevaisuus uskoisena kansana. Matkustella ja kohdata erilaisia kansoja ja kulttuurerja. Sisäsiittoisiksi ja napanöyhtää kaiveleksi persuiksi he eivät halua.

Keskustan uusi puheenjohtaja ”tatti” Saarikko kompastui välittömästi kepulaiseen vihreyteensä. Linjapuheessaan hän erotteli meidät ja muut vihreät. Jokainen meistä tietää mitä on kepulainen vihreys. Se on puhetta lehmän lannasta ja uskosta, että maailma pelastuu olemalla kepulainen. Valitettavasti nuorempi sukupolvi haluaa kuulla jotakin konkreettista, eikä erottelua meihin ja mui8hin. Kepulaisia on niin vähän, että kohta he vaativat EU:lta puolueelle alkuperäisstatusta. Kepu halua valtion aina ja ikuisesti turvaavan kepun loiselämän yhteiskunnan kupparina.

Kepua ja persuja yhdistää yksi ja sama asia. Molemmat haikailevat menneisyyttä takaisin. Kekkosen aikaa nämä molemmat iihannoivat ja naapurimaan nuoleskelua. Tämä on jotenkin sisäänkirjoitettua näille ryhmille. Tuli tuossa mieleeni, että kepu voisi tehdä vallankaappauksen perussuomalaisten joukossa. Liittyisivät kaikki persuihin ja valtaisivat puoloueen itselleen. Näin kepu jallittaisi vanhat SMP haamut selästään.

Vain kepulla on ikiaikainen oikeus haikailloa Kekkosen aikaa. Suomi Takaisin.

Avainsanat: vaalislogan, suomitakaisin, suomettuminen.urhokekkonen, suomitakaisin, tattisaarikko

122 Valta otetaan

Maanantai 7.9.2020 klo 14:18 - yrjöpoeka

Suomi on muun maailman mukana elänyt 60-vuotta kuvitelmissa, että maailmassa vallitsee ikuinen rauha. Miekat taotaan auroiksi. Leijonat ja lampaat käyskentelevät niityillä yhdessä. Euroopassa ajettiin armeijoiden taistelukykyä alas. Naapurimme Ruotsi oli valveilla ja purki yleisen asevelvollisuuden. Tämä sotiloaallisen voiman alasajo oli suuri virhe. Miksikö?

Maailmassa on aina vallinnut kaikkien eliölajien kesken tietynlainen kauhun tasapaino. Toiset ovat saalistajia ja toiset ovat niiden ruokaa. Niinkauan kuin tasapaino säilyy, kaikki on hyvin. Jos jokin laji häviää, sen saalistajat siirtyvät toisten saalistajien ruokapöytään. Tästä johtuen tasapaini järkkyy entistä enemmän. Tämä pätee täysin ihmiskuntaan. Ihmiset ovat sotineet aina. Toinen maailmansota oli sen verran tuhoisa, että ihmiset elivät kohtuullisen rauhallisesti 2000-luvun alkuun saakka.

Koska toiset pyrkivät syleilemään leijoniua ja lampaita yhtäaikaa, jäi toisille aikaa miettiä mitä tekisi. Pikkuhiljaa maailma on kääntänyt aikakirjaa entiseen asentoonsa ja tänään kalistellaan aseita. Yhtäaikaa maailma meni sekaisin ja syntyi erilaisia populistisia liikkeitä. Kaikille näille liikkeille on yhteistä yksi asia ylitse muiden. Nämä ryhmät kaipaavat yhtä johtajaa, joka vie heidät takaisin vanhoihin hyviin aikoihin. Tänään näitä diktaattoreja on ilmaantunut kaikkialle. Äkikseltäänm heidän juttunsa näyttävät täysin hulluilta. Mutta kas kummaa. Löytyy valtava määrä ihmisiä jotka ihailevat heitä ja puolustavat näitä sekopäitä.

Kaikki nämä sekopäät ovat tietysti miehiä. Koska heillä on ihailijoita runsaasti kaikkialla, he käyttävät valtaansa surutta. Äärimmäisinä vallankäyttäjinä ovat sotiilaalliseti uhoavat diktaattorit. He tappavat jopa omia maanmiehiään. Se sujuu heiltä hyvin, koska osa kansasta uskoo toisten tappamisen olevan heille hyväksi. Poliittiset puolueet ovat myös sekaisin ja erityisesti vanhat vallankäyttäjät. Hyvänä esimnerkkinä on Suomen keskusta. Vanha joukko kaipailee uutta Urho Kekkosta. Nyt heidän oli tyytymionen naiseen ja se ei tyydytä niitä, jotka kaipaavat vahvaa johtajaa. Suomeksi sanottuna miestä.

Suomi purki Kekkosen jälkeistä traumaansa purkamalla presidentin valtaa. Tästä huolimatta nykyinen presidentti Niinistö on sujuvasti ottanut irrallaan liikehtivän vallan ja käyttää myös sitä. Mitä enemmän hän käyttää, sitä enemmän kansalaiset luottavat häneen ja Niinistön arvovalta lisääntyy entisestään. Epävakaina aikoina ihmiset todella siirtyvät vahvojen johtajien taakse. Niinistö saa tukea kaikista poliittisista ryhmistä ja tänään jo kaipaillaan yhtä asiaa. Voisiko Sauli Niinistö jatkaa kolmanneller kaudelle? Häntä pidetään tänään Suomen takuumiehenä mailman politiikan murrksessa.

Helsinki kehitti pormestari malliaan ja siellä on liuta apulaispormestareita. Ykkösenä toimii Jan Vapaavuori. Nyt tätä kehitettyä vallankäyttöä on peräti tutkittu ja siinä raportissa todetaan selkeästi, että kaupunki sai mitä tilattiin. Vahvan pormestarin joka todella käyttää sitä valtaa. Apulaispormestareina touhuaa 4 naista ja tutkimus kertoo heidän valtansa ohkaiseksi. Voisi jopa todeta näin ulkoa katsoen, että tällä jaolla on suitsittu vihreät tyytyväisiksi puudeleiksi.

Kansa kaipaa tänään vahvoja johtajia. Siksipä on melkoisen helppo sanoa, että seuraavien presidentin vaalien yksi ehdokas on Jan Vapaavuori.

Avainsanat: maailmamurroksessa, urhokekkonen, sauliniinistö, janvapaavuori

080 Herkkyytä ja kauneutta

Sunnuntai 3.5.2020 klo 10:28 - yrjöpoeka

Mediassa on herkkyyttä. Tämä ilmenee siinä, että toimittajat (miehet) peesaavat Jussi Halla-ahoa lausunnoissaan hallituksen naisista. Talouselämän sivuilla kerrotaan, että hallituksen naisia ja pääministeriä ei voi arvostella. Sitä ei lehden mukaan voi tehdä siksi, että Marinin ja hallituksen puolustajat hyökkäävät maanalaisista onkaloistaan toimittajan kimppuun. Täytyy todella sanoa toimittajien olevan herkkähipiäisiä itseään koskevaan arvosteluun. Kekkosen ajoilta on politiikan toimittajat tottuneet, että toimittaja voi sanoa mitä vain. Toimittajaa on pidetty pyhinä ja koskemattomina totuuden kertojina. Näin toimittajat ajattelevat vielä tänäänkin ja siksi he tuntevat itsensä häväistyiksi joutuessaan arvostelun kohteeksi.

Tästä syystä toimittajat nostavat Halla-ahon sanomiset kehiin. Tämä on kuin vanhaan hyvään neuvostoaikaan. Silloin oli tapana julkaista Ruotsin lehtien kirjoitukset sellaisinaan. Silloin ei uskallettu itse kirjoittaa niin, etteivät neuvostomieliset loukkaantuisi kirjoituksista. Vielä pahempaa oli luvassa jos itse jumala, Kekkonen hermostui. Myllykirjeen jälkeen toimittajat ja ”vapaa” lehdistö tiesivät missä on sovelias raja. Toimittajista tuli silloin pahimpia toisten kirjoitusten vahtijoita. Neuvostovastaisuudesta sai ikuisen poltinmerkin ja toimittajan kirjoitukset eivät enää kelvanneet.

Toimittajat kyllä kuvittelevat, ettei hallitusta arvosteltaisi ja todella kovin sanoin. Toimittajien tulis avata some-kanavat ja lukea sieltä. Sanna Marinia arvostellaan ensimmäisenä ulkonäkönsä takia. Toisena arvostelun kohteena on hänen puhe- ja esiintymistapansa. Useista ministereistä käytetään todella alatyylisiä ilmaisuja. Huomio kiinnittyy siihen, että arvostelijat keskittyvät naisten ulkoisiin olemuksiin. Pahinta mitä nämä arvostelijat tietävät, on Sanna Marinin esiintyminen Vogue lehdessä. Siinä on jotakin todella erityislaatuista vihaa ja kaunaa. Useissa arvosteluissa lähdetään siitä, ettei pääministerin ole soveliasta olla liian kaunis ja esiintyä muotilehdessä.

Toki siellä arvioidaan myös osaamista ja kyvykkyyttä tehtävien hoitamisen kannalta. Joidenkin ministerin pienoiset kompastelut lyödään heti koko hallituksen syyksi. Olen joutunut setämies ikäisenä miettimään, mikä ihme saa erityisesti miehet vimmoihinsa Sanna Marinista. Olisiko parempi, että hän olisi se kuuluisa Noita Nokinenä? Uskon kyllä, että sitten tulisi vielä rajumpaa arvostelua ulkonäöstä. Mikseivät naiset ole koskaan hermostuneet edellisten hallitusten miesten ulkonäöstä? Miehiä arvostellaan muilla perusteilla. Jos heistä ei tykätä, silloin voidaan nimitellä, mutta ulkonäkö on tabu. Mitä karumpi, sitä parempi on suomalaisen miehen siihen samaistua.

Tänään Sanna Marinin hallitus kokoontuu tekemään päätöksiä siitä, miten rajoituksista siirrytään kohti normaaleja aikoja. Odotan joidenkin asioiden palaavan kohti normaalia. Kaupat ovat saaneet olla auki ja ihmiset ahtautua sinne etsimän toisten seuraa. Siksi olis suotavaa avata ravintolat ja baarit, joissa ihmiset voisivat kohdata toisensa ja syödä ystävien seurassa. Vaikka itse en ole ravintoloissa viihtyvä setämies, niis tässä tapauksessa menisin syömään ja seurustelemaan ystävien seurassa. Kohtuullista olisi avata myös +70,n kotikaranteenia. Olipa päätös mikä hyvänsä, siihen sopeudutaan.

Herkillä toimittajilla on ongelma. Päätös on huono, koska pääministeri Sanna Marin on liian kaunis.

Avainsanat: talaouselämä, jussihallaaho, urhokekkonen, vogue, sannamarin

074 Suomettuminen on jälleen muodissa

Lauantai 25.4.2020 klo 17:57 - yrjöpoeka

Kuten Lahden kuuluisissa MM-hiihdoissa sanottiin: Korostan, tässä on kyse epäilyksestä. Tästä syystä kirjoitan tässä vain oman mielipiteeni. Korostan, erittäin vahvan mielipiteen. Olen äänestänyt aiemmin presidentiksi Sauli Niinistöä. Jos hän olisi vielä ehdokkaana, en sitä enää tekisi. Vanhemmiten hän on muuttunut uudeksi Urho Kekkoseksi. Samalla hän on suomettunut, kuten Kekkonen teki. Kekkonen ja Niinistö ovat molemmat suosionsa sokaisemat. Valitettavasti.

Hyvää on se, ettei tänään presidenttiä voi valita kausi toisensa jälkeen kuten Kekkosen aikaan tapahtui. Nyt joku kysyy, mistä minä niin mieleni pahoitin? Otan esimerkin Urho Kekkosen ajoista, eli käytän häntä aasinsiltana aiheeseen. Poilitiikot ovat aina olleet herkkiä ryssän hajulle. Korostan, käytän tätä ilmaisua todella tarkoituksellisesti. Tehtaankadulta käy tänään vankka tuuli ja se tuuli pyrkii vaikuttamaan Suomen puolustuspoliittisiin päätöksiin. Putinin käskystä tehdään kaikki mahdollinen, jotta suomettuminen onnistuisi. Sauli Niinistö tekee juuri nyt, niinkuin Venäjä ja Putin haluaa. Myös Kekkonen teki näin.

No, mitä se Kekkonen teki? Suomen puolustusvoimain komentajana oli vuosina 1965 – 1969 sotasankari, Mannerheim ristin ritari no 91 Yrjö Keinonen. Hän suututti lausunnoillaan Kekkosen, joka katsoi vain hänellä olevan oikeuden tulkita Suomen tekemää rauhansopimusta ja sen velvoitteita. Kekkonen halusi aina itse lausua kaikesta oman Neuvostomyönteisen mielipiteensä. Yrjö Keinonen joutui eromaan keksittyjen tarinoiden pohjalta. Keinosen puheita tulkittiin milloin kommunistien, milloin maalaisliiton puoluetoimistojen mielihalujen mukaan. Suomen puolustuksen paras ei ollut silloin politiikkojen ykkösasia. Suomettuminen ja ryssän nuoleskelu sitä vastoin oli.

Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg joutui eromaan kesken komentajakautensa. Sitä peiteltiin kaikella poliittisella sälällä, mutta pääasia oli presidentin ja johtavien politiikkojen suomettuminen. Kenraali Lindberg oli kansainvälinen sotilas ja hän jos kukaan tunsi kaikki mahdolliset sotakoneet joita ilmavoimille oli tarjolla. Korostan jälleen, nämä ovat omia huomioitani. Herkkänahkaiset ja suomettuneet poliittiset pelurit eivät halunneet hänen kertovan ääneen mikä on Suomen puolustuspolitiikalle parasta. Hyvä etteivät kepu politiikot nosta jo mustaa hevosta idästä uudeksi taistelukoneeksi ilmavoimille. Nykyhallitus on hampaaton, koska se on kiitollisuuden velassa Niinistölle. Hänen suosionsa varjossa on tilaa nuoleskelijoille.

Korostan, nämä ovat omia huomioitani nykymenosta. Jarmo Linberg joutui Yrjö Keinosen kohtalon toveriksi ja osin samoista syistä. Ulkopolitiikka ja puolustuspolitiikka ovat edelleenkin suomettumisen kehto. Kokoomus on pysytellyt hiljaa, koska Niinistö on heidän oma presidenttinsä. Kokoomuksessa on vielä kansanedustajina sellaisia, jotka muistavat Kekkosen ajan suomettumisen. Luulisi, että jäljet peloittavat. Mutta kokoomuksessa on myös sellaista väkeä, jotka olivat itse suomettuneita ja liehakoivat Tehtaankadun väkeä. Hyvä ettei Vladimir Smirnovin haamu pullahda kulisseista esille.

Kaikki muut konsultit, joukossa muun muassa yksi puolustusvoiman entinen komentaja, ovat saaneet olla rauhassa. Mutta Jarmo Lindberg suorastaan teloitettiin suomettuneen Sauli Niinistön johdolla.

Hyvät ja arvostetut sotilaat joutuvat siivoamaan paskan politiikkojen jäljiltä. Onneksi meillä on ollut ja on vielä huomennakin hyviä isänmaallisia sotilaita.

Avainsanat: lahdenmmhiihdot, urhokekkonen, sauliniinistö, suomettuminen, tehtaankatu, vladimirsmirnov, yrjökeinonen, jarmolindberg

136 Sanavapautta median varjossa

Perjantai 3.5.2019 klo 10:53 - yrjöpoeka

Tänään, toukokuun kolmantena vietetään sanavapauden teemapäivää. Meillä pidetään itsestään selvänä, että me olemme sananvapauden kärkimaita. Minä olen pitänyt sitä vähän kyseenalaisena. Muistelen vain Kekkosen aikaa. Kyllä se oli Kekkonen joka kertoi mitä kukin sai sanoa. Usea politiikko sai sen kokea elämänsä aikana, kun Kekkonen oli sanonut isännän sanan. Koska hän oli mielellään pomona ja häntä seurasi oikea luikurien joukkio. He raportoivat hyvin herkästi jos joku oli puhunut väärin, häntä lyötiin koko median voimalla.

Suomalainen lehdistä ei ollut vapaa. Se sai varoa Kekkosen myllykirjeitä. Suomeksi sanottuna herkkänahkainen Kekkonen hallitsi myös ns. vapaan lehdistön sanavapautta. YLE oli vielä tarkemmin oikein ajattelevien käsissä. Minä olen todella hämmästellyt sitä, että Suomessa haikaillaan Kekkosta takaisin? Sitä aikaa jolloin meidän sanavapautemme oli täydellisesti kahlittu. Ylimpänä tuomarina Kekkonen ja hänen liehittelijänsä olivat valmiina raportoimaan kaikesta epäilyttävästä. Auta armias jos joku sanoi vastaan. Hän sai välittömästi tuomion ilman oikeudenkäyntiä. Yleensä tuomio tuli neuvostovastaisuudesta ja YYA sopimuksen horjuttamisesta.

Neuvostoliiton äkillisesti sorruttua Suomen politiikoilta meni sormi suuhun. Mitä keinoa nyt käytettäisiin vihollisten, siis erimieltä olevien lynkkaamiseksi. Kekkosen aikakauden lopulla näimme valtapeliä, jossa muistamaton Kekkonen yritettiin pitää väkisin kulissina. Valtaa halusivat pitää hänen lakeijansa, keskustapuolueessa. Mauno Koivisto osasi oikealla hetkellä pelata kovempaa peliä ja liehittelijät näkivät ensimmäistä kertaa vapaan kansan ilmiön. Äänestivät eri henkilöä kuin Kekkosen ajan lakeijat halusivat. Sanavapaus parani tästä hetkestä lähtien huimasti. Mauno Koiviston kaudella aloimme ensi kertaa ajatella ääneen asioita, kun YYA sopimus purettiin.

Koiviston jälkeen tuli Ahtisaari ja sana oli todella vapaa. Ahtisaarta lyötiin koko vaalikausi olan takaa,  oma puolue ja media. Hänen ulkoiseen olemukseensa puututtiin nyt näkyvästi ja häntä matkittiin ilkeys mielessään. Sekö oli sitä sananvapautta? Ei arvioitu asioita vaan mentiin henkilökohtaisuuksiin. Ilmeisesti siksi Ahtisaari jätti kauden yhteen. Tarja Halosen kaudellla alkoi näkyä halu rajoittaa puheita. Demarit olivat silloin vahvoja ja se ilmeisesti nousi hattuun. Lopulta tuli Sauli Niinistön aika. Demareilla ja keskustalla oli yhteinen vihollinen ja he tekivät sanavapauden nimissä kaikkensa lyödäkseen Niinistön. Tässä me näimme jälleen samanlaisen ilmiön kuin Koiviston aikana. Kansa osasi nähdä asiat toisin. Viime vaaleissa oli jo nähtävissä, etteivät kärkipolitiikot halunneet tahrata mainettaan vaalien häviäjinä. He ovat herkkähipiäisiä.

Missä olemme tänään? Miltä sanavapaus näyttää ja tuntuu mediassa? Hyvänä esimerkkinä vapaasta lehdistöstä on Iltasanomat. He kokevat lehdessä olevansa tuomareita ja vaativat myllytyksen kohteena olevan Hussein al-Taeen eroa. Onko lehdellä tieto, että al-Taeen kirjoitukset ovat erilaisia verrattuna esimerkiksi Jussi Halla-ahoon? Onko medialla jo tuomarin oikeudet? Tätä on hyvä kysyä juuri nyt sanavapauden teemapäivänä. Kun tähän vielä lisää somessa vellovan keskustelun, sanavapaus on käsitetty väärin.

Sanavapautta on sanoa asiasta. Henkilöön kohdistuvina loukkauksina ja solvauksina se ei ole enää sananvaputta.

Some kuohuu rapaa, roisketta ja vihaa. Media jakaa tuomiot. Tätä on sanavapaus Suomessa 2019.

Avainsanat: sananvapaudenteemapäivä, urhokekkonen, neuvostovastaisuus, mediatuomarina, iltasanomat

110 Ahistaa niin perkeleesti

Keskiviikko 3.4.2019 klo 19:59 - yrjöpoeka

Suomessa on edelleen muutamia satoja tuhansia työttömiä. Määrä vaihtelee laskijasta riippuen, mutta heitä on todella paljon. Aikoinaan Suomessa hallitsi yksi kaljupää Kekkonen. Kun työttömyys nousi ennätysmäisen korkealle, silloin 70000 ihmiseen, Kekkonen runnoi kokoon hätätilahallituksen. Se oli silloin ja konstit tehokkaita. Työttömillä teetätettiin kaikenlaisia töitä. Koska silloin elettiin vanhaa hyvää aikaa, työttömille maksettiin palkkaa näistä töistä. Luitte aivan oikein. Heille maksettiin oikeata palkkaa.

Mitä tehdään tänään. Työttömiä heitellään paikasta toiseen tekemään käytännössä ilmaista työtä. Hyvin kun sattuu, niin voi saada 9 euron päiväpalkan. Yritykset huutavat samaan aikaan karjuvasta työvoimapulasta. He kertovat, että pian on laitettava lappu luukulle, kun ei löydy työvoimaa. Samaan aikaan samat yritykset saavat valtiolta tukirahaa, jotta he teettäisivät työttömillä ilmaista työtä. Tänään kukaan ei kuvittele maksavansa työttömille oikeata palkkaa. Yritykset ovat puhuvinaan työvoimapulasta, mutta oikeasti heidän ei kannata palkata ketään. He saavat valtion tuella ilmaista työvoimaa.

Yritykset ja Suomen hallitus ovat puhuneet työvoimapulasta ja samalla hehkuttaneet ay-liikkeen liian suuresta vallasta. Hallituksen ja yritysten mielestä ay-liike on esteenä työllistämiselle. Siksi heidän viestinsä on työntekijöille, ettei kannata kuulua ay-liikkeeseen. Koska maailma on mennyt hulluksi, työntekijät ovat siirtymässä Loimaan kassan listoille. Masinointi on tuottamassa tulosta ja seuraavan laman aikana on helppoa heitellä pihalle ne Loimaan kassan jäsenet. Heillä ei ole tukena ay-liike ja heidän juristinsa. Arki on siinä vaiheessa ankea ja silloin etsitään syyllisiä. Työnantajat nauravat ja kertovat, että tervetuloa oikeaan todellisuuteen.

Olen odotellut että eduskuntavaali ehdokkaat alkaisivat puhua oikeasti oikeasta työllistämisestä. Sellaisesta josta maksetaan oikeata palkkaa. Sellaista palkkaa, että sillä tulisi toimeen. Yritykset eivät tähän halua lähteä mistään hinnasta, koska heidän lobbarinsa saavat untuvikko politiikot uskomaan esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan autuuteen. Istuvat kansanedustajat ovat silmät ummessa jo hyväksyneet yritysten tarjoamat kosteat illalliset ja hiihtolomareissut Saariselän huvituksiin.

Näillä reissuilla on yhdessä sovittu askelmerkit, kuinka yritysten toimintaedyllytyksiä parannetaan. Samalla on sovittu vaikeasti työllistettävistä maksettavista korvauksista yrityksille. On soveliasta maksaa, koska yritykset pyyteettömästi antavat työttömille mahdollisuuden palata normaaliin työelämään. Samalla on kaljahuuruissa sovittu, että valtio hyvää hyvyyttään maksaa vielä työttömille ruhtinaalliset 9 euroa. Olisi kohtuutonta yritysten joutua maksumiehiksi, koska heillä riittää työtä siinä, että työttömien tekemät tuotteet saadaan laivattua vinkuintiaan saakka.

Onko se todellakin niin perkeleen vaiketa ymmärtää, että maksettaisiin työttömille tehdystä työstä oikeata palkkaa? Nyt sensijaan kyykytetään 9-euron työntekijää hakemaan sosiaalitoimistosta tai kirkon ruoka-avusta jokapäiväinen leipänsä. Milloin kansanedustajat lopulta ymmärtäisivät, että he ovan kansan edustajia. Ei yritysten edustajia. Valitettavasti hillotolpan varjossa ei nähdä enää kansaa. Sieltä nähdään lisää hilloa, joita yritykset kernaasti tarjoavat.

Yhteiskunta suhteiden hoitoa ja blaa-blaa... Kansakunnan etu ja blaa-blaa...

Avainsanat: miettusenhätätilahallitusurhokekkonen, työstämaksettavapalkka, yhteiskuntasuhteidenhoitojakorruptio

062 On totuuden aika

Lauantai 10.3.2018 klo 5:52 - yrjöpoeka

Eräs suomalaine puolue on lanseerannut ajatuksen, että on kotiintulon aika. Nyt voisimme lanseerata pikaisesti seuraavan sanonnan. On totuuden aika. Lukiessani sosiaalista media ja eri medioiden netissä julkaisemaa aineistoa olen päätynyt ennustukseen, on totuuden aika.

Mitä se on. Se on palaamista useamman totuuden aikaan. Eilen on ollut vallassa vain yksi totuus ja sitä yritetään julistaa tänäänklin. Kaikki hallitusta liehakoivat julkaisut yrittävät voimallisesti torjua kaikki vastustavat mielipiteet. Nähtyäni juuri tänään aamulla sen voimallisen viestin millä torjutaan kepulandian voimaantulo olen todella onnellinen. Järki voittaa. Kepulaisten aisankannattajat yrittävät kysellä omissa medioissaan, että onhan pakko hyväksyä hallituksen suunnitelma sotesta. Kyselyt lyövät juuri nyt satraappeja kynsille.

Urho Kekkosen munanjatkeen evp. Keijo Korhosen johtaman maakuntalehden Kainuun Sanomien kysely kertoi juuri nyt kaiken missä vanhoillisimmissa maakunnissa mennään. Tästä ei kainari kyllä uutista tule tekemään. Kainuussa on ollut oma hallintokokeilunsa, jota kaikki merkitykselliset ihmiset ihannoivat. Tiettyyn rajaan itsekin ja se liittyy yhdessä tekemiseen. Jossakin vaiheessa Kainuun kunnilla oli yhteinen ajatus. Se kuitenkin erityi hyvin nopeasti kun pienimmät kunnat huomasivat heidän joutuneen ajopuiksi. Ajopuuteoria selittänee historiaa tunteville ennemän.

Tänään puhutaan pakosta. On pakko tehdä sitä ja tätä. Tänään ja huomenna on ainoastaan pakko kuolla. Hallituksen sotepakko ei ole todelline pakko. Voimallinen pakotus on vyörynyt kotiini asti, että ole sinä Yrjö prkl.. hiljaa. Koska en osaa olla hiljaa jatkan kirjoittamista.

Tänään.

Huomenna.

Jne.... prkl...

Avainsanat: kotiintulonaika, keijokorhonen, urhokekkonen, ajopuuteoria

221 Jotakin joskus urheilusta

Maanantai 20.11.2017 klo 14:50 - yrjöpoeka

Suomalaiset ovat aina rakastaneet juoksijoita ja hiihtäjiä. Niitä yksinäisiä harjoittelijoita, jotka sitten nostattivat kansallisylpeyttämme. Suomen itsenäistymisen aikaan meillä oli jo joukoittain huipputason urheilijoita. Itsenäistynyt Suomi tarvitsi heitä kansallisen itsetunnon kohottamiseen. Tämä sama ilmiö toimii vieläkin. Kansallisen itsetunnon kohoamisen lisäksi yksittäiset kansalaiset kokevat olevansa jotenkin parempia. Ainakin parempia kuin ruotsalaiset.

Suomalaiset ovat aina kilvoitelleet entisen emämaansa Ruotsin kanssa ja siinä kamppailussa on aina hyvän perhedraaman aineksia. Sitä oli aiemmin hyvin paljon ja urheilua käytettiin myös poliittisena välineenä. Silloin ja myös tänään käytettiin kansalaisten alemmuuskompleksia isoveli Ruotsia kohtaan omien tarkoitusperien hyväksi. Urho Kekkonen käytti tätä hyväkseen poliiitikon uran alkuvaiheissa. Kansalaisten tuntojen herkkiä kieliä hyväkseen käyttäen, hän asemoi itsensä aikansa populistiksi. Nimi jäi mieleen ja osittain sen ansiosta saimme kokea itsevaltiutta liiankin kauan. Kekkonen oli toki myös urheilija ja halusi voittaa kaiken mihin ryhtyi.

Vuosikymmeniä Suomi tuotti juoksijoita ja hiihtäjiä, jotka rohmusivat olympialaisissa mitaleita suuria määriä. Usein juoksukisoissa saatiin jopa kolmoisvoittoja. Samoin kävi hiihtokisoissa. Hiihto oli silloin kansainvälisesti ”pohjoismainen” kisailu. Siksi sen merkitys ei ollut mielestäni niin suuri kuin kesäkisojen juoksijoiden tuottama kansallinen itsetunto. Kesäkisoissa oli huomattavasti laajempi osallistujien kirjo kuin talvikisojen hiihdoissa. Urheiluhullulle kansalle sillä ei ollut merkitystä.

Vanhaan hyvään aikaan ei ollut muuta tiedonvälitystä kuin radio ja lehdistö. Siitä syystä kansa vaelsi kotimaisiin kisoihin kaukaa ja erityisesti Lahden kisat olivat vielä minun lapsuudessani valtavia kansanvaelluksia. Haluttiin nähdä paikan päällä elävinä urheilijat. Muutos on ollut raju ja sen näkee nyt Suomi100 vuotena. Televisio ja muu sähköinen media tuottaa livenä urheilijat eteemme. Saamme seurata heidän harjoitteluaan soilla ja metsissä. Näemme urheilijat teipattuina sponsorien logoihin haastatteluissa. Näemme urheilijan ponnistelut suurina lähikuvina räkä ja lima kasvoillaan. Näemme ilon ja pettymyksen omassa olohuoneessamme.

Se mitä emme näe enää on pitkänmatkan juoksijoiden täydellinen puuttuminen. Sieltä ei enää kukaan odota mitalia. Sen sijaan Suomi on nostanut joukkueosaamistaan kaikkissa lajeissa. Viimeaikoina olemme saaneet kansallista hypetystä koripallosta ja lentopallosta. Nuorten nousu myös tenniksen parissa on silmiinpistävää. Jääkiekko on täysin omassa sarjassaan. Siitä riittää mediassa sanomista. Jokainen aamu alkaa uutisten aikana luettavilla syöttö ja maalipisteiden lukemisella jossakin suuren veden takana. Moottoriurheilu on myös sellainen ikoni tänään, että kaikkialla tiedetään kuka on Räikkönen. Ja moni muu autonrattia pyörittävä nuorukainen.

Yhteistä menneeseen aikaan on se, että jokaisen yksilö ja joukkueurheiljan täytyy ponnistella fyysisesti ollakseen huippukunnossa. Jokainen joukkueurheilija on yksilönä myös maailmantason yksilöurheilija. Sadassa vuodessa olemme siirtyneet yksilöistä joukkueiksi. Metsäpoluilta autoradoille ja erilaisille harjoitushalleille ja -saleille. Jatkuvasti toisten arvioitaviksi.

Tilipussi ei enää ole salainen. Nyt se on julkinen.

Avainsanat: paavonurmi, hanneskolehmainen, lasseviren, entinensuurvaltaruotsi, urhokekkonenolipopulisti, jarikurri, teemuselänne, kimiräikkönen

152 Menneisyyden kaikuja

Perjantai 28.7.2017 klo 14:10 - yrjöpoeka

Vuosikymmeniä sitten elettiin Kekkosen aikaa. Samaan aikaan oli myös suomettumisen aika. Oli taistolaisuuden aika. Puolueettomuudesta kohkattiin kovasti ja laadittiin naapurimaan Neuvostoliiton kanssa yhteisiä kommunikeoita. YYA-sopimus oli johtavien politiikkojen yhteinen mantra. Vain muutama isänmaallinen ihminen uskalsi asettaa silloiset liturgiat oikeisiin mittasuhteisiin. Heidän osansa oli silloin hylkiön osa. Johtava eliitti Kekkosen johdolla rusikoi heitä olentakaa ja nimitti heitä neuvostovastaisiksi.

Neuvostoliitto romahti ja Kekkosen seuraajilla meni suu kiinni. Vuosikymmenet ovat kuluneet ja nyt kuuluu kuin kaikuja menneisyydestä. Politiikot ovat todella pitkäaikaisia ja sitkeitä. Silloisia politiikkoja istuu edelleen eduskunnassa ja muilla näkyvillä paikoilla. Samoin sen aikaisia jäsenkirjoilla valittuja virkamiehiä istuu edelleen muistelemassa entisiä hyviä aikoja. Venäjän aloitettua pullistelunsa ja sotavoimiensa esittelyn, nämä menneisyyden haamut ovat heränneet.

Maailma on Neuvostoliiton jälkeen muuttunut avoimeksi ja tieto kulkee ihmisten ja kansojen välillä nyt hyvin nopeasti. Naapurimme on hyvin seurannut vanhojen jäärien aloittamaa julkista nuolentaa. Siksi Putin esitti nyt vierailullaan melko suorasukaisesti mukavia yhteisiä sotaharjoituksia puolueettomille maille. Samoin hän esitti kutsun tulla Venäjän ja Kiinan sotilasparaatia katsomaan ja tulevina vuosina osallistumaan. Julkisuudessa eivät johtavat politiikot ole lausuneet asiasta mitään.

Varmaan makustelevat sitä mielessään ja erityisesti Väyrynen ja Ilkka Kanerva ovat valmiina kertomaan, kuinka isänmaa tarvitsee juuri nyt heitä. Väyrynen ottanee tämän puolueettomuuden presidenttikisan aiheekseen ja on valmiina sopimaan uuden YYA-sopimuksen. Näitä minun sanastossani isänmaan pettureita ja nuolijoita riittä kaikilla tasoilla. He ovat iäkkäitä, mutta vetelevät vielä lankoja politiikan huipulla. Heidän puheitaan kuunnellaan ja ne julkistetaan, koska lehdistössä on mukana myös nuolemaan valmista porukkaa. Näitä viimeisiä polittisilla jäsenkirjoilla valittuja politiikan toimittajia Putinin avaus varmaan miellyttää.

Onneksi meillä on preisdenttinä Niinistö. Sauli Niinistö. Hän uskaltaa sanoa myös Putinille keiden joukoissa Suomi harjoittelee. Tämä hyvä. Vielä parempi olisi ollut kun olisi sanonut Putinille suoraan, että älä horise joutavia. Kauppaa voimme käydä, mutta oman maan puolustamisen ja sotilaallisen valmiuden me hoidamme itse. Suomi valitsee itse keiden kanssa harjoittelee ja ei kannattaisi kuunnella kaikkia horisijoita. Stalin kuunteli myös aikoinaan vääriä nuoleskelijoita ja talvisota oli hänelle varmasti järkytys.

Viimeisten vuosien aikana tämä nuoleskelija joukko on astunut esiin. Tunnistat heidät siitä, kun sanot taikasanan Nato. Heidän puheensa puuroutuu ja suusta saa kuuluville vain yhden ainoa sanan. Sana on natokiima. He eivät pysty keskustelemaan niiden kanssa, jotka reilusti näyttävät väriä ja kertovat keiden joukossa Suomen pitää harjoitella. Näitä natokiima sössötäjiä on erityisesti vasureissa ja perussuomalaisissa. Keskustassa heitä asuu myös jonkunverran.

Kaikkien suomensyöjien pitäisi muistaa miten isäaurinkoinen palkitsi niitä suomalaisia, jotka kiiruhtivat itäiseen onnelaan. Heille annettiin pala maata. Valitettavasti maan alta.

Avainsanat: urhokekkonen, puolueetonsuomi, yyasopimus, menneisyydenhaamuja, venäjäehdottayhteisiäsotaharjoituksiasuomelle, natokiima, suomensyöjät